Paperilla toinen

 

Emmi-Liia Sjöholm: Paperilla toinen

Kuuntelin muutama päivä sitten loppuun Emmi-Liia Sjöholmin kirjoittaman riemastuttavan dialogiromaanin Virtahevot, josta innostuneena latasin saman tien kuunneltavaksi hänen esikoisromaaninsa Paperilla toinen. Odotukset olivat tosi korkealla.

Vaan kuinkas sitten kävikään. Harmikseni petyin, mutta vika ei välttämättä ollut kirjassa, vaan kuulijassa. En ehkä ollutkaan kirjalle parasta mahdollista kohderyhmää. Mutta kuuntelin kirjan kuitenkin loppuun ja loppua kohden se hieman paranikin. Alku oli teiniromaanin oloista, ja olinkin lopettaa kuuntelemisen heti alkuunsa, eikä asiaa yhtään auttanut lukija Usva Kärnän hieman minun korvassani lässyttävältä kuulostava ääni. Olen kuunnellut hänen lukemiaan kirjoja aiemminkin ja olen pitänyt hänen lukutavastaan ja äänestään, mutta tässä ehkä aiheen ja äänen yhdistelmä ei toiminut.

Tarina on kirjailijan omakohtainen kasvukertomus nuoruudesta pitkälle aikuisuuteen ja lopulta äitiyteen kerrottuna useassa aikatasossa. Elämä ei ollut hänellä helpoin mahdollinen, mutta onko elämä koskaan helppoa tai pitäisikö edes ollakaan. Toisilla on toisenlaiset kipukohdat ja kasvutarinat. Olen varmaan liian häveliäs, kun en pidä edellenkään vittu-sanasta varsinkaan naisen suusta kuultuna tai kirjoittamana tai muutenkaan räävittömästä, kaiken auki leväyttävästä tavasta kertoa esimerkiksi seksielämästä, panemisesta ja sekoiluista. Ehkä joku pitää, ja se ei ole minulta pois. Minulta itseltäni vain menee heti maku koko juttuun. 

Tästä kirjasta ei jäänyt minulle oikein mitään käteen eikä noussut yhtään suuria ajatuksia mieleen - ei edes omia muistoja nuoruudesta tai äitiydestä. Tekstin kuljettamisessa ei ollut mielestäni mitään erityisen hienoa, vaikka kirjaa on kovasti kehuttukin.  Mutta kuten alussa mainitsin, ehkä olen tälle kirjalle liian vanha tai vanhanaikainen. Ja odotin ihan liikaa.

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat / BookBeat

Virtahevot

Emmi-Liia Sjöholm: Virtahevot

Oli suuri ilo ja nautinto kuunnella tämä Emmi-Liia Sjöholmin ensisijaisesti äänikirjaksi kirjoittama ja Kosmoksen kustantama dialogiromaani Virtahevot.

Kaksi erilaisessa elämäntilanteessa, mutta toisaalta samantapaisessa vaiheessa olevaa keski-ikää lähestyvää aikuista, Eevis ja Touko kohtaavat ja keskustelevat kesäyössä.

He puhuvat muun muassa ihmis- ja parisuhteista, lapsiperheen ja sinkun arjesta, monogamiasta ja avoimista suhteista. Siitä miten vaikeaa ihmisen on parisuhteessa hyväksyä toisen muuttuminen. Ja siitä mihin kaikkeen ihmisen on oltava valmis ihmissuhteissa, mitä haluaa ja toivoo, mistä on valmis luopumaan. Odotuksista, oletuksista, onnistumisista ja pettymyksistä. 

Keskustelu on niin luontevaa, että voisi kuvitella kuuntelevansa autenttista, ei käsikirjoitettua tekstiä. Päähenkilöiden ääninä toimivien Pihla Viitalan ja Samuli Niittymäen tarinaan rakennettu keskinäinen kemia toimii ja sen aistii kaikesta; äänensävyistä, äänenpainoista, naurahduksista, huokaisuista ja hymähdyksistä.

Ihmettelen miten pelkkään vuoropuheluun perustuva tarina kulkee näin sujuvasti ja vaivattomasti. Kuinka tuon kohtaamisen tunnelma välittyy ja jossa tavallaan tapahtuu paljon vaikkei loppujen lopuksi tapahdu juuri mitään. Mielikuvat päähenkilöiden elämästä vilistävät kuitenkin kuin kuvina kuuntelijan mielessä.

Olen melkein kuin tarinan kolmas, äänetön osapuoli, joka kuuntelee vuorovaikutteista ja toista osapuolta aidosti kunnioittavaa keskustelua.

On nimittäin niin, että missä tahansa ihmissuhteessa keskustelu toimii, kun kumpikaan osapuoli ei tarjoile omia näkemyksiään ainoina oikeina, vaan toisen mielipiteet siivittävät osapuolet omiin oivalluksiin kummankin tullessa kuulluksi ja hyväksytyksi.

Yksi iso oivallus itselleni oli se, että ihmisen tulee ensin löytää itsensä, ymmärtää toiveensa, hyväksyä, että jostakin voi joutua luopumaan ennenkuin voi löytää perille toisen ihmisen luokse ja asettua tämän rinnalle. Ja siltikin, voi käydä niin, että toiveet eivät kohtaa ja lähdetään kulkemaan omiin suuntiin.

Pidin tästä tarinasta niin paljon, että latasin samantien BookBeatista kuunneltavaksi Sjöholmin esikoisteoksen Paperilla toinen, jonka lukee Usva Kärnä. Odotukset ovat korkealla.

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat / BookBeat