sunnuntai 23. tammikuuta 2022

Kyy povellani

 

Päivi Alasalmen dekkari Kyy povellani jatkaa Hallavainen-sarjaa

Tiedättehän sen tunteen, kun toivotte tarinan etenevän ja arvoituksen ratkeavan, mutta samalla, että yhteistä aikaa kirjan kanssa olisi vielä paljon jäljellä. Siksipä ahmin tätä tarinaa ja samalla himmailin kuunteluvauhtia. Olin odottanut sopivaa ajankohtaa aloittaa kuunnella tätä Päivi Alasalmen kirjoittamaa Hallavainen-dekkarisarjan kolmatta osaa Kyy povellani. Kun aika koitti, se oli sitten menoa.

Kahden aiemman kirjan, Alamaailman kuningatar ja Häkkilinnut, jäljiltä tiesin odottaa kuuntelunautintoa, mutta ainahan se jännittää lähteä kuuntelemaan, kun odotukset ovat aiemman kokemuksen jäljiltä korkealla. Odotukset täyttyivät ja ylittyivät. Kirjan ikäänkuin kehyskertomuksena kulkee kaksossisarusten Anun ja Karlan - hyvän ja pahan, enkelin ja demonin loputon kilpajuoksu, jonka lisäksi kirjassa tapahtuu murha, kaksikin. Sisarukset linkittyvät murhiin niitä tutkivan Hallavaisen kautta ja jälleen kerran kirjailija kutoo sellaisen juoniverkoston, johon lukija jää samantien vangiksi kuin kärpänen verkkoon odottamaan hämähäkkiä vapauttamaan piinasta.

Sisarusten elämät risteilevät toiveineen ja pelkoineen, kuten myös murhatuksi tulleen ja tämän lähipiirissä elävien elämässä. Kuka ei toivoisi itselleen rakkautta, hyväksyntää, maallista mammonaa, lasta - joskus keinoja kaihtamatta.

Ennemmin tai myöhemmin povella lämmitellyt kyy puree. Ei se osaa tuntea kiitollisuutta tai empaattisuutta. Se vain käyttää hyväkseen. Maailma on ihmisen hahmoon piiloutuneita kyykäärmeitä pullollaan. Näinkin julmia, joita tästäkin tarinasta löytyy. 

Kolmatta osaa kuunnellessa mieleen palasi helposti aiempien kirjojen käänteet päähenkilöiden elämässä. Kannattaakin kuunnella ensin aiemmat osat, jotta tarina pääsee täyteen voimaansa. Minua miellytti tässäkin osassa se, että vauhtiin päästiin heti alkumetreillä ja se pysyi yllä kertaakaan herpaantumatta. Koko ajan sattui ja tapahtui ja vaikka syke nousi ja henki salpautui, kuulija pysyi vaivatta matkassa loppuun asti. En arvannut loppuratkaisua, vaan kuljin sillä väärän aavistuksen tiellä, jonne kirjailija halusikin minun suuntaavan. Lopputuleman syyt ja seuraukset ovat täysin uskottavat, kuten koko tarinakin. Kerronta on riittävän kuvailevaa, muttei turhan maalailevaa. Henkilöhahmot ovat aidon oloisia, vuoropuhelut luontevia ja kielenkäyttö enemmän kuin sujuvaa. Kuuntelukokemuksen kruunaa lukija Jani Karvinen, joka on täydellinen valinta tämän kirjan hengästyttävään tempoon.

Anun ja Karlan elämäntilanteet jäivät kirjan lopulla niin mehukkaaseen vaiheeseen, että jatkoa on pakko olla tulossa. Jään sitä innolla odottamaan.

Tämänkin kirjan kuuntelin Storytelin valikoimista. Suosittelen lämpimästi tutustumaan Päivi Alasalmen muuhunkin tuotantoon, kuten esimerkiksi Joenjoen laulu - kirjasta alkavaan saamelaistrilogiaan tai tummasävyisiin naisnäkökulmiin kirjoissa Ystävä sä naisien, Tuo tumma nainen ja Valkoinen nainen. Tositapahtumiin pohjautuvat loistavat romaanit Riivatut sekä Sudenraudat. Romanttisen kartanokauhun ystäville suosittelen Finlandia-ehdokkaanakin ollutta Vainolaa. Päivi Alasalmella on kirjailijana aivan omanlaisensa ääni. Sanojen alta ja takaa löytyy paljon syvempiä merkityksiä kuin ensialkuun tuntuu kirjoittipa hän sitten mistä tahansa aiheesta. Kun kirjailijan kynän terävin kärki osuu ja uppoaa lukijan lukuhermoon, on tämä ystävyys sinetöity koko loppuelämäksi.


Kuva: Erikoiset Asiantuntijat / Storytel

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty

9 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Pakottava tarve on kommentoida tänne vielä yksi tämän päivän juttu.
    Oikeesti minua itkettää tää asia:
    ("Uudessa lastensairaalassa potilasturvallisuus on vaarantunut tehohoitajakadon takia. Sydänleikkauksia on jouduttu perumaan ennätysmäärä ja teholla on ollut vaaratilanteita." Iltasanomat)
    *"Lasten ja nuorten sydänleikkauksia on jouduttu perumaan poikkeuksellisen paljon" IS...
    Nyt juhlitaan äänestäjien äänistä, eikä siinä mitään pahaa ole, mutta nyt jos koskaan on tehtävä jotain tässä tilanteessa, lapsia ja nuoria voi kuolla leikkausjonoissa,
    kun samaan aikaan ollaan laittamassa hoitajia ja sairaanhoitajia kotiin ilman palkkaa, muka he olisivat vaaraksi toisille ihmisille, mikä ei pidä paikkaansa.
    Kuulin että 1000 hoitohenkilökuntaa on lähdössä pois työpaikasta tämän pakon takia, pakkorokotukset on peruttava ja hoitohenk.kunta kutsuttava takaisin töihin, kirjeitä on laitettu hallitukselle ja presidenttiä myöten,
    ihmettelen jos tähän ei puututa.

    VastaaPoista
  3. Meinasin poistaa nämäkin, kun luin nuo mitä olin kirjoittanut, niin tuli mieleen IS sinuilta lukemani juttu, eli se meni näin: "rokottamattomia hoitajia on pyydetty töihin, " olikohan niitä ollut 10 kpl. oikeesti minä en käsitä tätä hallituksen päätöstä tehdä typerä mielivaltainen laki pakkorokottaa hoitajat, heille täytyy tulla jostain tuo käsky, tai sitten ovat tyhmiä omassa viisaudessaan. Hallitus rikkoo ihmisoikeus lakia, ja siten aiheuttavat ihmisille turhaa kärsimystä.
    Eihän vanhuset pitäisi sairastua, kun heidät on jo 3x rokotettu,
    niin eivätpä ole mitään tästä puhuneet.
    Onneksi ihmiset on alkaneet nousta barrigaadeille, ja tv7 su. tulee teema ilta klo 17,
    perustuslain mukaiset yksilön oikeudet ja vapaudet maassamme, mm.keskustelussa mukana kansanedustaja Ville Tavio ynm..
    Meidän pressammekin on aika lepsu, hän ei uskalla sanoa mitään hallituksen edessä, jos olisi kekkonen vielä pressa, asiat olisi toisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Jokaisen mielipide on tärkeä ja kaikki asialliset kommentit julkaistaan. Mielipiteet voivat ja saavat olla erilaisia eikä kenenkään se ainoa oikea. Sinun kommentit herättävät paljon ajatuksia, niinkuin nämä kaikki tähänkin postaukseen kirjoittamasi. Korona jakaa kansaa, vaikka pitäisi ennemmin pysyä rintamassa, me kaikki vs. korona. Ajat muuttuvat ja päättäjätkin ovat nykyään kauhean varovaisia. Sitten on taas niitä, jotka päästelevät sammakoita suustaan.

      Poista
  4. Keskustelua toivoisinkin yleensä blogeissa, eräs "viisas" ihminen kirjoitti blogissaan piiitkän tekstin hallituksen toimista,rokotuksista,rajoituksista, kirjoitin hänelle että: "ole hyvä kirjoita tuo juttu Helsingin sanomiin" mutta ei vastannut siihen mitään, luulempa että ei uskalleta kirjoittaa yleisesti suoraan.
    Miten päättäjät on varovaisia,? minusta he ovat röyhkeitä, tekevät lain, mistä eivät ota ensin selvää, röyhkeydellään ihmiset on joutuneet ahtaalle yritystensä kanssa, lapsia ja nuoria he ovat kiusanneet, Euroopan neuvoston ihmisoikeus tuomioistuimen päätöstä he ei noudata.
    Tulipa nyt mieleen piispan kommentti, olikohan se luoma-aho, hän sanoi että "rokottamattomat tekee syntiä, kun eivät ota rokotetta"
    Piispa ja ei tiedä mikä on syntiä ja mikä ei, huonosti on hänellä asiat jos ei erota mikä on syntiä.
    Suomessa uskalletaan tehdä uskovaisesta ihmisestä pilakuva, ja vääristellä asioita, jotka ei pidä paikkansa, heidän päälle saa vaikka valehdella, näin tapahtui vast ikään.,valehtelu on syntiä, mutta koko synti käsitys on hallituksessa hukassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!
      Mielestäni päättäjiltä puuttuu rohkeutta tarttua napakammin tärkeisiin asioihin. Tekevät kuitenkin "helposti" päätöksiä toisarvoisia asioihin. No, mikä on kenenkin mielestä tärkeää?
      Nopeasti tuli esimerkiksi uudet sukupuolineutraalit liikennemerkit,johon paloi rahaa ja on ielestäni aivan toisarvoinen asia.
      Tavallinen kansalainen useimmiten katsoo asiaa omalta kantiltaan, mutta päättäjien pitäisi nähdä yhteinen hyvä ja tehdä päätöksiä sen mukaan. Ei kai se kovin helppoa ole.

      Poista
  5. Niin se oli piispa tapio luoma joka ei tiedä mikä on syntiä, kyllä täytyy ihmetellä, onhan ihmisellä omatunto, mikä pitäisi ilmoittaa mikä on syntiä, niin ainakin useita rikoksia tehdessä omatunto paatuu, mutta ei kai piispalla voi olla paatunut omatunto.
    En yleensä ole kiukkuinen ihminen, en oikeastaan koskaan, ainakaan ennen tätä korona hullutusta, mikä minut on saanut kiukkuisiksi epäoikeuden mukaisista päätöksistä, itse kun sain lasuudessa kokea kaikkea pahaa ilman mitään syytä, koti ja koulu, niin en voi sietää sitä että ihmisille tehdään vääryyttä, kiusataan, käytetään lapsia hyväksi, ja viedään oikeudet vapaaseen tahtoon, jokaisen pitäisi saada elää rauhassa omaa elämää, sillä vain kerran elämme ja vielä lyhyen ajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, omallatunnolla ja maalaisjärjellä kyllä pärjää hyvinkin pitkälle. Jos hukkaa jomman kumman tai molemmat, voivat sanat ja teot aiheuttaa paljon pahaa!

      Poista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!