Mökkipäiväkirja 2020, osa IV. Korona ja mökkiloma

Mikkeli 14.3.-21.3.2020

Meinasin ajatella, etten kirjoittaisi halaistua sanaa koronasta blogiin, koska siitä tulee joka tuutista koko ajan, mutta kai sekin täytyy tehdä historiallisista syistä. Vietimme siis mökillä juuri sen viikon, kun hallitus päätti muun muassa koulujen ja valtakunnanrajojen sulkemisesta. Harvoja yhteyksiä ulkomaailmaan on meillä ollut: ruokakaupassa asiointi, jonka teimme tänne lähtiessämme kotipaikkakunnalta. Pari kertaa tähän mennessä (ke 18.3.) olemme jotain pientä täydennystä hakeneet paikallisesta Prismasta. Isäntä kävi lähellä sijaitsevassa Siiskosen kotileipomossa tutkailemassa sen tarjontaa ja toi minulle gluteenittoman lihapiirakan. Uusia (itselle) tuotteita ei kannata ostaa useampaa kerralla maistamatta ensin. Lihapiirakkaa en olekaan syönyt yli neljään vuoteen (koska keliakia).

Koko viikolla ihmiset, joiden kanssa olemme täällä olleet puheyhteydessä kasvotusten, ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Jälkikasvu sekä heidän puolisonsa ja appivanhempansa ovat onneksi lähes kaikki etätöissä tai karanteenissa syystä tai toisesta. Isäntäkin passitettiin etätöihin päivä ennen loman alkua, mutta onneksi tuli tämä lomaviikko ensin. Luojan kiitos, että sitä kaupunkilomaa ei sitten saatu lopulta varattua tälle viikolle.

Tämä vahvistaa entisestään sitä ajatusta, että lomat kannattaa viettää Suomessa monestakin syystä. Koska hiilijalanjälki, talousvaikeudet kotimaan (matkailu)yrittäjillä pitkään, helpompi ja nopeampi liikkua kotimaassa, tuskin tulee kotimaan matkustusrajoituksia jne.

Ohessa linkki 30.1.2020 julkaistuun postaukseen.
https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2020/01/mihin-voisi-menna-kaupunkilomalle.html

Kävimme tänään Mikkelissä autolla. Pysäköimme hautausmaan parkkipaikalle ja kävelimme pienen ulkoilureitin, joka oli osittain todella kurainen. Jos mietitte koiran hankkimista ja haluatte itsepuhdistuvan koiran, hankkikaa australianterrieri. Sen tassut puhdistuvat ihmeellisellä tavalla itsekseen, kun ne ovat kuivuneet. Mitä nyt auton penkillä oli vähän hiekkaa, mutta sehän lähtee imuroimalla. Mökille tultuamme vein Haukkulin suihkuun, mutta tassuista ei irronnut enää mitään. Autoja oli liikkeellä todella vähän, vähemmän kuin tavallisena sunnuntaipäivänä, jos ei lasketa kuorma-autoja ja tukkirekkoja. Kilometrin pituisella ulkoilureitillä näimme neljä muuta ihmistä. Pari henkilöä meni hautausmaalle.

Prismassa oli asiakkaita ihan kiitettävästi, Alkossa ei näkynyt ketään. Prisman sisäänkäynnillä jaettiin kertakäyttöhanskoja. Milloinkahan ollaan siinä pisteessä kuin nyt Italiassa, että sisään pääsee vain muutama henkilö kerrallaan ja vartija on sisäänkäynnillä toppuuttelemassa ja jakamassa kertakäyttöhanskoja. Kuulutuksissa hoputetaan asiakkaita tekemään ostoksensa ripeästi.

Täällä mökillä niemen nokassa ei korona näy eikä kuulu muualla kuin televisiossa ja netissä. Järvi on kuin elävä taulu. Joka ilta ja aamu se on eri näköinen, vaikka se on jäässä. Ja välillä se pitää melkoista meteliä, kuten edellisessä postauksessa jo mainitsin. No onneksi on tarpeeksi paljon luettavaa mukana, kun tuli hamstrattua kirjoja kirjastosta lomaa varten lainaksi jo ennen kuin tuli edes mieleen, että kirjastot suljetaan.

Isännän kanssa pelattiin Aikamatka -lautapeliä, joka näkyykin ylläolevassa kuvassa kirjapinon alimmaisena. Kävi ilmi, että sitä on varmaankin mukavampi pelata isommalla porukalla.

Yksi matsi pelattiin myös Alfapet-peliä. Alla olevassa kuvassa näkyykin sopiva aloitussana lomaileville työn raskaan raatajille. Siitä sai kivasti pisteitä.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat, Pixabay.
Ei kaupallista yhteistyötä.
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty,
Blogin linkin jakaminen on sallittua.

Mökkipäiväkirja 2020.osa III

Mikkeli 14.-21.3.2020

Kolmas päivä mökillä. Jäälle ei ole menemistä, koska se on aivan veden peitossa öisestä vesisateesta johtuen. Mökki-isännän tarjoamilla läskipyörilläkään ei voi sinne mennä, koska siellä on tosi liukasta.

Päätettiin sitten lähteä hakemaan se yksi puuttuva geokätkö Säynätin ulkoilureitin varrelta. Juuri se yksi, joka viime syksynä jäi löytymättä, kun se oli jäänyt metsätöiden jalkoihin. Kätkön ylläpitäjä oli viime viikolla ilmoittanut netissä, että kätkö on nyt uusittu. Oltiinkin sitten ensimmäiset kävijät uusitulla kätköllä. Tai siis Isäntä oli. Me Haukkulin kanssa ollaan vaan assistentteina.

Kapea, yhden auton mentävä hiekkatie oli umpijäässä, keskeltä kupera ja tietysti hiekoittamaton, kun menimme ulkoilualueen parkkipaikalle. Kauhistutti, kuinka sieltä päästään pitkä ylämäki pois. Mietin sitä itse asiassa koko reitin kertämisen ajan. Täällä ollaan saakeli jumissa 20 km:n päässä mökistä ja kohta tulee pimeäkin. Auto alkaa sutimaan ylämäessä ja päätyy ojaan. Onneksi parkkipaikalla oli pari muutakin autoa ja ne olivat lähteneet, kun palasimme reitiltä. Niin se VW sitten vaan kiipesi kuuliaisesti mäen päälle, eikä ollut minkäänlaista ongelmaa.

Ohessa linkki viimesyksyiseen postaukseen, jossa kerroin geokätköilystä.
https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/11/mokkipaivakirja-vol4-patikointia.html

Kävelyreittikin oli paikoitellen vielä jäinen ja siten vähän vaikeakulkuinen. Suurimmaksi osaksi polut olivat kuitenkin jäättömiä ja osin kuiviakin. Haukkuli on niin elementissään tällaisella reitillä. Se kyllä nauttii koko koiravartalollaan metsässä liikkumisesta. Mökille palatessa lämmitettiin taas rantasauna ja Haukkuli oli tietysti mukana saunomassa. Ketteränä koirana se kiipesi parilla loikalla ylälauteelle. Nyt ruokailun jälkeen tätä kirjoitettaessa uni maistuu. Reissu oli rankka kaikille. Itse reitin kiertämiseen meni puolisentoista tuntia ja automatkat päälle, 20 km suuntaansa.

Saunan jälkeen tein kaikkien aikojen ysärimättöä. Koska olimme sen arvoisia.

Ohessa linkki reseptiin.
https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/10/kaikkien-aikojen-ysarimatto.html

Kuullotin pannulla sipulit ja käytin ruokaan kirsikkatomaatteja. Ne sentään maistuvat joltain. Ja kyllä, juustoja, sipulia ja tomaattia paljon. Paljon on enemmän, kuten Nyttekin totesi alkuperäisessä reseptissään. Ituhipit sun muut konmarittajat saavat olla ihan rauhassa sitä mieltä, että "vähemmän on enemmän". Pyh. :DD

Iltamyöhäisellä kävin Haukkulia pissattamassa ja molemmat kuuntelimme jään aikaansaamaa kovaa mekkalaa. Kuminaa, ulinaa, rutinaa ja loiskintaa rannassa. Haukkuli oli ihan ihmeissään. Murisi ja haukahteli. Toisenlaisella säällä jää pitää erilaista ääntä. Rapisee, rasahtelee ja paukkuu. Välillä se on ihan hiljaakin.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat.
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Ei kaupallista yhteistyötä.
Blogin linkkiä saa jakaa vapaasti.

Mökkipäiväkirja 2020

Mikkeli 14. - 21.3.2020

Kirjoitin viime vuoden lokakuussa moniosaisen postauksen lomaviikostamme Lomarenkaan vuokramökillä Mikkelin kupeessa. Ohessa linkki siihen.
https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/11/mokkipaivakirja-vol6-uusi.html

Talvilomaviikoksi viikolle 12 vuokrasimme mökin samoilta huudeilta, mutta nyt kyseessä on eri mökki kuin se paratiisi, jossa olemme kolme kertaa aikaisemmin lomaa viettäneet. Tämä mökki on isomman järven niemen kärjessä, korkealla mäellä mäntymetsän keskellä. Järvimaisema aukeaa olohuoneen ikkunasta länteen. Täällä on naapureitakin melkein näköetäisyydellä, mutta ei se haittaa. Sehän antaa vaan yhteisöllisyyden tuntua lomaviikkoon.

Järvi on onneksi 20 cm:n jäässä. Saamme sittenkin kuulla lumi- ja jääkenttien kutsun. Järvellä on vaan ihan hitokseen kylmä viima joka suuntaan. Täytyy pukea päälle kaikki villahousut ja -paidat mitkä tuli otettua kotoa mukaan. Mökki-isäntä olisi kyllä tehnyt avannonkin, mutta kyllä meille riittää ihan hyvin kairalla tehty pieni reikä, josta voidaan ottaa vettä rantasaunaan.

Haukkulia jännittää uusi ympäristö ja se käy vähän väliä kyselemässä, että tännekö me nyt jäädään.

Siitä vessapaperin hamstrauksesta. Tulipa ennen tänne lähtöä vähän kotona ja somessa naureskeltua vessapaperin hamstraajille. Muilla käyttämillämme mökeillä (vuodesta 1994 alkaen) on aina ollut vessa- ja talouspaperia koko viikon tarpeiksi. Täällä oli yksi rulla kumpaakin ja talouspaperirulla oli melkein lopussa ja sekin oli tehty varmaan jostain lasinkeräyslasista, päätellen kovuudesta ja imukyvyttömyydestä. Niin se elämä rankaisee, kun menet muiden hädälle vinoilemaan.

Lomareissuille täytyy yrittää ottaa mukaan mahdollisimman pieniä pakkauksia kaikkea tarvitsemaansa. Niinpä otin L'occitanen joulukalenterista käsivoiteeksi yhden näytepakkauksen. Hajuherkältä meinasi jäädä aamupuuro syömättä siinä käsivoiteen katkussa. Tuolla tuoksulla tappaisi sekä talossa että puutarhassa. Käytän sen jalkavoiteena. Tuoksu on hyvä, mutta liian voimakas.

Ohessa linkki L'occitanen joulukalenteripostaukseen.
https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/12/lokki-tanen-loccitane-joulun-odotusta.html

Mökin varustelussa ja näkymissä ei ole valittamista. Järvi näkyy jokaisesta ikkunasta. Olohuonetta hallitsee iso ruokapöytä, jonka ympärille mahtuisi syöjiä ja syöjättäriä tuplasti enemmän kuin mökkiin mahtuu porukkaa nukkumaan (5 hlöä). Melko toimiva kotiteatterijärjestelmä on viritetty. Joka nurkassa on isompi tai pienempi kaiutin. Edelliset asukkaat ovat olleet ulkomaalaisia ja asettaneet telkkarin jollekin swahilin kielelle. Kaisa Mäkäräisen viimeinen kisa piti katsoa ilman selostusta ennen kuin tajusimme, että suomenkielisen urheiluselostuksen saa päälle kohdasta Èspanol.  Ja varmaan jostain muualtakin, mutta se löytyi ekana ja se riittää. Riittävän nopea wi-fi löytyy myös. Bloggaajan täytyy voida kirjoittaa silloin, kun  pää alkaa suoltamaan tekstiä. Johonkin wordiin kirjoittaminen ei ole ollenkaan sama asia.

Mökki on remontoitu pari vuotta sitten ja siinä yhteydessä keittiökalusteet ja koneet on uusittu sekä kuivaava pesukone hankittu kylppäriin. Näistä lisää blogissa myöhemmin. Eksoottisempi juttu on tuo rantasauna, johon nippanappa voi hilppasta "nakupellessä", ainakin melkein (pyyhe ympärillä) ja ainakin pimeällä. Viittaan näihin äärimmäisen arktisiin olosuhteisiin, johon ei tänä talvena ole totuttu ja naapurin mahdolliseen tarkkasilmäisyyteen. Toinen mökki on nimittäin sadan metrin päässä ja omistajan asunto on melkein yhtä lähellä. Tosin näköyhteys on heikko, mutta eihän sitä koskaan tiedä, minkälainen pervo tirkistelijä on pesiytynyt naapurimökkiin.

Tämä oli siis juuri se viikko, kun koronavirus alkoi Suomessakin lähteä lapasesta. Koulut suljettiin ja komennuksia etätöihin tuli monelle. Kävipä köyhällä kerrankin tuuri, kun ei saatu aikaiseksi kaupunkiloman varaamista johonkin Keski-Eurooppaan. Puheissa oli Wien ja Firenze ja muutama muu. Neljän päivän omatoimimatka olisi tullut kalliimmaksi kuin mökin viikkovuokra ja syömiset ja juomiset päälle. Taloudellinen panostus olisi mennyt kaiken lisäksi koronan vuoksi taivaan tuuliin. Tuliaisena olisi voinut olla virus.

Heti ekana päivänä tehtiin lohilaatikko uuniin ja lähdettiin jäälle kävelemään. Haukkuli nautti täysin koiravartaloin tästä sille ihan uudesta kokemuksesta.
https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/07/kaikkien-aikojen-lohilaatikko.html

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Ei kaupallista yhteistyötä
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty
Blogin linkkiä saa jakaa vapaasti

Mökkipäiväkirja vol6 Uusi patikointireitti ja lopun alkua

Mikkeli 18.-19.10.2019

Päivänkakkara kukkii 18.10.2019 Mikkelissä

Mökkiviikko alkaa kallistua loppuaan kohti. Vielä perjantaille kiersimme uuden mielenkiintoisen patikointireitin, joka oli vähän liian lyhyt, vain 2,2 km. Se sijaitsee Pieksämäen suuntaan mentäessä Valkeajärven ympäristössä. Senkin varrella olisi ollut useita geokätköjä, mutta etsimme tällä kertaa niistä vain yhden. Reitin olisi voinut tietysti kiertää toiseen kertaan. Oli kuitenkin kiire takaisin mökkiin katsomaan toisella silmällä iltapäivän yltiödramaattista vanhaa kotimaista elokuvaa ja toisella silmällä lukemaan hyvää kirjaa. 😀

Reitti kiersi tarkasti pienehkön Valkeajärven rantoja pitkin. Maasto oli todella tasaista ja helppokulkuista. Reitin olisi voinut kiertää vaikka  korkkareissa. Pitkospuina oli todella leveät ja tukevat lankut. Kivikkoa ja juurakkoa ei ollut juuri yhtään, päinvastoin kuin Ylä-Säynätjärven reitillä, jossa oli suorastaan vaarallisiakin paikkoja. Haukkulikin mulahti siellä hetkeksi jorpakkoon.

Valkeajärvi näyttää olevan suosittu kalastuspaikka ja nytkin siellä oli perjantaiaamuna yksi herrahenkilö virvelöimässä. Parkkipaikka on iso paikan muihin ulottuvuuksiin nähden. Tien varressakin oli pysäköintikielto noin kilometrin matkalle. Ehkä siellä järjestetään jopa kalastuskilpailuja. 

Retkeilyreitin varrella ei ollut roska-astioita lainkaan, vaan erillisessä kyltissä kävijöitä erikseen pyydettiin viemään pois lähtiessään mukanaan ne roskat, jotka olivat tuoneet tullessaan. Luonto olikin siistissä kunnossa, mutta jostain syystä laavun ja parkkipaikan lähistöllä jotkut roskat olivat muuttuneet todella painaviksi ja jääneet siihen, mihin olivat sattuneet kädestä putoamaan. Valkeajärvellä oli tuhkakin aivan eri näköistä kuin kotipuolessa. Tuhka-astian sisältö muistutti kovasti lenkkimakkaran muovipakkauksia. Onneksi se "tuhka" oli kuitenkin edes tuhkalle varatussa astiassa eikä heiteltynä pitkin varvikkoa.

Ohessa linkki kahteen aikaisempaan postaukseemme liittyen luonnon roskaamiseen:

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/08/bloggaajasta-ploggaajaksi-erikoisia.html

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/09/roskaamisesta-ja-siivoamisesta.html

Viimeisen päivän aamuna ylösnousemus ja aamupala tavanomaiseen aikaan, tavaroiden pakkaaminen ja loppusiivous. Mökiltä pois lähtiessä pakkaaminen on helppoa, kun tarvitsee ottaa vain omat tavarat mukaan. Ei tarvitse miettiä niin kuin kotoa lähtiessä, otanko tämän ja tuon mukaan. Loppusiivoukseen kuuluu tuhkan tyhjennys tulipesistä, saunan ja kylppärin ja wc:n pesu, vuodevaatteiden tuuletus, pölyjen pyyhkiminen, lattioiden ja mattojen imurointi sekä lattioiden kostealla pyyhkiminen. Halutessaan loppusiivouksen voi tilata isäntäpariskunnalta, 80 euroa. Mieluummin siivoamme aina itse omat jälkemme.

Näin jälkeenpäin täytyy taas todeta, että viikko luonnonrauhassa metsän keskellä liikkuen ja raikasta ilmaa hengitellen rentouttaa ja lepuuttaa ihmistä paljon paremmin kuin viikko etelän turistikohteessa jatkuvassa hälyssä ja ihmispaljoudessa. Eikä tarvitse istua mennen tullen lentokoneessa tuntikausia polvet suussa veritulppaa hankkimassa ja lentohäpeää tuntemassa.

Seuraavaa mökkiviikkoa jäädään odottelemaan. Todennäköisesti samalle mökille mennään taas.

Ohessa linkit edellisiin postauksiin mökkiviikkoon liittyen:
https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/11/mokkipaivakirja-vol5-patikointia-ja.html

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/11/mokkipaivakirja-vol4-patikointia.html

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/11/mokkipaivakirja-vol3-ympariston.html

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/10/mokkipaivakirja-vol2-paikoilleen.html

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/10/mokkipaivakirja.html

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat  ja

https://hallinta-mikkeli.kunta-api.fi/wp-content/uploads/2018/07/Mikkelin-alueen-laavu-ja-kotakoonti-29.6.2018.pdf

Mökkipäiväkirja vol5 Patikointia ja vaaratilanne

Mikkeli 16.10.-17.10.2019

Keskiviikkoaamu valkeni sateisena ja päätimmekin heti, että tästä tulee pyjamapäivä. Säätiedotuksen mukaan torstai olisi hitusen poutaisempi, joten tyydyimme takan poltteluun ja makkaranpaistoon, lukemiseen ja lautapeleihin. Illalla sauna lämpimäksi jokapäiväiseen tapaan. Saunanlämmitys on Isännän valtakuntaa, mutta kun silmä vältti, sytytin kiukaan puut ja onneksi sain ne syttymään. Muuten olisi tullut sanomista.

Torstaina satoi vähän tihkua, mutta lähdettiin silti samalle patikointireitille hakemaan ne loput löytymättömät geokätköt. Nyt kun gps-laite oli hereillä, niin ne löytyivätkin melko helposti. Edellisellä kerralla puhelimen appi oli ohjannut suorastaan väärään paikkaan, toiselle puolelle tietä. Monet reitin kätköistä oli varsin nerokkaasti tehty. Vain yksi kuudestatoista jäi löytymättä. Osasyyllisenä siihen voitaneen pitää paikalla tehtyjä metsätöitä, joiden vuoksi kätkö saattaa olla tuhoutunut. Samalla reitillä on siis nyt käyty kolme kertaa ja sinne ei enää palata.

Kun palailimme patikointiretkeltä kohti parkkipaikkaa, tuli vastaan kolmihenkinen perhe ja iso paimenkoira, ehkä saksan- tai belgianpaimenkoira. En ehtinyt arvioida rotua tarkemmin, kun se hyökkäsi sutena pienen, hihnassa olevan terrierimme kimppuun. Ehkä sen asenne kuitenkin oli vain utelias eikä aggressiivinen, mutta hetken aikaa tilanne näytti uhkaavalta. Kaksikko pyöri varvikossa ja omamme jo vähän vinkaisi, ennen kuin ison koiran isäntä älysi tulla hätiin. Tilanne tuli päälle niin äkkiä, etten ehtinyt itse reagoida mitenkään. Olisin voinut komentaa vierastakin koiraa. "Paikka" -sanan pitäisi olla kaikkien koirien hallussa, joita vähänkään on koulutettu. Meidän Haukkulilla on loistava taito kohdata toisia koiria. Nytkään se ei ryntäillyt eikä ärhennellyt yhtään vaan odotti vastaantulijoita rauhallisesti paikallaan seisten. Tällä vastaantulijalla olisi ollut Haukkulilta paljon oppimista.

Tilanne oli ohi samantien ja Luojan kiitos, selvisimme säikähdyksellä. Olisi voitu jäädä tarkemmin analysoimaan asiaa ja neuvoa toista koiranomistajaa koiran kytkemisestä, kun ei hän pysty sitä näköjään sanallisesti hallitsemaan. Sen vuoksi pidämme Haukkulinkin kytkettynä myös patikkareitillä, koska se ei tottele "Tänne!" -käskyä. Jos se olisi tuossa tilanteessa ollut vapaana, se olisi varmasti nyt koirien taivaassa. Hurtta olisi lähtenyt jahtaamaan sitä ja tavoittanut nopeasti ja loppu on vain historiaa. Ikävä päätös mökkilomalle.

Haukkulin kytkettynä pitäminen pelasti tällä kertaa sen oman hengen. Isäntä pääsi lyhyesti arvioimaan asiaa toisen koiran isännälle, joka ei mitenkään pahoitellut oman koiransa käytöstä. Hän oli täysin sanaton, ehkä pelästyi itsekin. Haukkulille ei ehkä siltikään jäänyt tapauksesta ylipääsemätöntä traumaa. Jatkossa se varmaan kuitenkin pelkää entistä enemmän isokokoisia ja varsinkin tummanvärisiä koiria. Toivottavasti ei kuitenkaan käy niin, että se yhdistää jatkossa pelon metsäretkiin eikä suostu niille enää lähtemään.

Ihan riittävästi on luettu mediasta tilanteista, joissa isompi koira on käynyt pienemmän kimppuun surullisin seurauksin. Kaikkea ei tapahtumista tiedetä, voihan olla, että pienempi on ärhentelyllään provosoinut isompaa. Kyllä asia on vaan niin, että koira on eläin ja sillä on eläimen vaistot. Kun se kohtaa itseään pienemmän koiran, jonka se kokee saaliikseen, ei se voi estää vaistojensa toteuttamista. Vaikka kuinka olisi kiltti ja tottelevainen nallekarhu kotioloissa ja "Ei se tee kenellekään mitään."  Ja "Ei se ole koskaan purrut ketään." Niinpä niin.

Oma Haukkuli ei meidänkään mielestämme käy kenenkään toisen kimppuun, mutta ei sitä koskaan voi tietää. Jos se näkee jonkun puolitoistakiloisen taskuraketin, jonka se kokee uhkaavaksi tai saaliikseen, ei voi luottaa, miten se käyttäytyy. Tai jos se näkee lenkillä oravan tai jäniksen ja sen metästysvietti herää, niin silloin korvat katoavat. Eikä se muutenkaan tottele Tänne! -käskyä, kuten edellä kerroin. Niin ollen meidän kymmenkiloinen terrierimme pidetään kytkettynä aina ja kaikkialla, kun ei se ole aidatulla omakotitalomme takapihalla, josta se ei pääse karkuun eikä se voi vahingoittaa mitään eikä ketään.

Palattuamme valmistin aiemmin tässä blogissa julkaistun reseptin mukaista lohi-herkkusienipastaa. Alkuperäiseen reseptiin erotuksena vain se, että laitoin mukaan sekä ruohosipulia että kirsikkatomaatteja. Pastana käytin kikhernepastaa, jolloin ateriasta tuli gluteeniton. Ohessa kuva valmistusvaiheesta sekä linkki alkuperäiseen postaukseen.

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/08/kaikkien-aikojen-lohi-herkkusienipasta.html

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Mökkipäiväkirja

Oheinen kuva ei liity alla kerrottuun tapaukseen.

Olemme jo vuosia perheen kanssa vuokranneet erään mökkejä vuokraavan ketjun kautta mökin viikoksi kerrallaan. Ei edes joka vuosi eikä joka kesä, mutta aina silloin tällöin. Internetin aikakautena erilaisten mökkien vertailu on ollut helpompaa kuin silloin, kun käytettävissä oli vain paperinen esite ja siinä tasan yksi kuva vuokrattavasta mökistä. Netin aikakautena mökeistä saa paremman käsityksen.

Paperisesta esitteestä sen kummemmin kuin netistäkään ei tietenkään saa irti kaikkea tarvittavaa tietoa, vaan on ryhdyttävä kokemusasiantuntijaksi. Niinpä kerrankin vuosia sitten vuokrasimme itärajan pinnasta mökin, jota omistajapariskunta selvästikin käytti vuokrauksen ohella omiin tarkoituksiinsa aina silloin tällöin. Niin ainakin päättelimme, koska kylppärin kaapissa oli jemmassa yhdet tekohampaat ja kirjahyllyssä oli selvästikin omistajaperheen isännän vihkiraamattu edellisestä avioliitosta. Lisäksi edellä mainitusta kylppärin kaapista löytyi lääkärin määräämää jalkasilsavoidetta nykyisen emännän nimellä. Voihan olla, että edellä mainittu mökki oli tavanomaista paremmin varusteltu ja tekohampaat sekä jalkasilsavoide oli ajateltu jättää vuokralaisten käyttöön, eihän sitä koskaan tiedä. Saattoihan sen jalkasilsan saada vaikka sieltä mökistä. Ehkä se oli "varoitusmerkki".

Kyseisessä mökissä kävi loman aikana selväksi myös, mikä ilmeisesti oli omistajapariskunnan lempiruoka. Läskisoosi. Joka puolella leijui pistämätön läskisoosin tuoksu, josta ei voinut erehtyä. Se tarttui vaatteisiin ja tukkaan. Mökille mennessämme meillä oli mukana pukupusseihin pakattuina ykköstamineet hautajaisvaatteiksi, koska olimme menossa suoraan mökiltä Isännän isotädin hautajaisiin. Säilytimme hautajaisvaatteita mökin kuistilla ulkotiloissa pukupusseissaan juuri tuon läskisoosin hajun vuoksi. Ei se auttanut. Muistotilaisuudessa aloin nuuhkia juhla-asuni hihaa ja havaitsin sen läskisoosin hajun. Se ei tullut hiuksista eikä ihosta, vaan siitä vaatteesta. Voihan olla, että Erikoisella Asiantuntijalla on Erikoisen tarkka hajuaisti. Haistan tupakan hajun tyynellä ja selkeällä  ilmalla melko kaukaakin naapurustosta.

No, tämä oli pohjanoteeraus liittyen tämän ketjun vuokraamiin mökkeihin ja kaikki muut kokemukset ovat sen jälkeen olleet positiivisempia. Jatkossa on tulossa "päiväkirja" viimeisimmästä kokemuksesta ajalta 12.-19.10.2019.

Kuva: Pixabay