Tammikuun tähtitaivas

 

Tammikuun päivät ovat vielä pimeän täyttämiä, kun Auringon korkeus taivaankannella kasvaa hitaasti. Helsingissä on tammikuun alkupäivinä pimeää on vielä yli 14 tuntia ja Utsjoella 16 tuntia. Utsjoella kahdeksan viikkoa kestänyt kaamos päättyy 17.1. kun Aurinko nousee taas horisontin yläpuolelle. 

Oma maapallomme oli radallaan lähimpänä Aurinkoa eli perihelissä eilen eli  2.1. Maan ja Auringon välimatka oli tuolloin 147,1 miljoonaa kilometriä. Kauimpana Auringosta ollaan 6.7. jolloin Maa on Aurinkoon nähden aphelissä, välimatkaa tuolloin 152,1 miljoonaa kilometriä. Maan kiertorata Auringon ympäri on ellipsi eikä täsmällisen pyöreä.

Aurinko vaeltaa taivaallamme vuosittain samojen tähtikuvioiden kautta. Reitti sai jo kauan sitten nimen eläinrata. Myös Kuu ja aurinkokuntamme planeetat näyttävät maasta katsottuna kulkevan tätä samansuuntaista reittiä pitkin (ekliptika). Taivaanpallon puolikas on 360 astetta ja alunperin jokaiselle 12 tähtikuviolle on annettiin "tilaa" 30 astetta. Nykyisin eläinradan tähdistöjä tunnetaan 13, kun uusimpana mukana on tullut Käärmeenkantajan tähdistö, jossa Aurinko sijaitsee maraskuun lopulta joulukuun puoliväliin. Tähdistöjen rajat eivät nykyisin ahtaudukaan enää tuohon noin 2000 vuotta sitten raamitettuun 30 asteeseen.

Vuoden 2021 alkaessa Aurinko on Jousimiehen tähdistössä ja siirtyy Kauriiseen 19.1.

Planeetoista taivasta hallitsee alkuvuodesta  Mars. Tammikuun alussa planeetta on korkella etelätaivaalla Auringon laskiessa. Punainen planeetta löytyy helposti taivaalta.

Tammikuussa voi nähdä meteoriparvia 12.1. saakka, kun Kvadrantidit aloittavat 2021 tähdenlentovuoden. Maksimi oli viime yönä, mutta tulevanakin yönä niitä voi nähdä puolen yön jälkeen aamuyön lähestyessä  jopa kymmeniä tunnissa. Ne näyttävät tulevan Karhunvartijan tähdistön suunnasta, tutun Otavan tähtikuvion kauhanvarren vasemmalta puolelta noin kymmenen asteen päästä varren laitimmaisesta tähdestä. Yksi aste taivaalla on noin kaksi Kuun läpimittaa eli kymmenen astetta on 20 Kuun läpimittaa. Kun nostat käden suoraan eteesi taivasta vasten ja laitat sormet nyrkkiin, on etäisyys (10 astetta) suunnilleen nyrkkisi leveys.

Karhunvartijan tähdistö näkyy Suomessa aina ja se kiertää taivaanlaen Pohjantähteä Ison karhun tähtistön perässä. Karhunvartijan kirkkain tähti on Arcturus, joka on koko tähtitaivaan viidenneksi kirkkain Aurinkomme mukaan luettuna.  

 

Tammikuun täysikuu on 28.1. Kravun tähdistössä.  

Jos hyvin käy ja tammikuussa paukkuisi pakkaset, saattaisi päästä näkemään jääsumuhaloja. Tavallisimmin niitä näkee kirkkaiden keinovalojen yläpuolella. Ilmassa tulee ilmiön syntymiseksi olla sopivia jääkiteitä. Jääsumuhaloja voi nähdä myös Auringon ja Kuun ympärillä, kehänä.

Vuoden ajan olemme käyneet kuukausittain läpi tähtitaivaan näkymiä ja ilmiöitä. Ensimmäinen postaus aiheen tiimoilta oli viime vuoden helmikuussa: Helmikuun tähtitaivas

Jatkamme tähtitaivaan ihmettelyä jatkossakin jollakin tapaa. Aihe on mielenkiintoinen ja alati muuttuva, kun tähtitiede kehittyy. Se mitä taivaalle katsoessa näemme on kuitenkin ikiaikaista ja niin hitaasti muuttuvaa, että taivas näyttäytyy meille aina samanlaisena sukupolvesta toiseen. Tästäkin kirjoittelimme taannoin: Tanssin tähtien kanssa

Kuvat: Pixabay

Lähteet: Alison Davies - Tähtitaivaan tarinoita, ursa.fi, Tähdet ja Avaruus 8/2020

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

Helmikuun tähtitaivas

Täysikuu ja tykkylunta.

Helmikuun täysikuu osuu 8.-9.2. väliseksi yöksi. Jos on kirkas yö ja lunta maassa, on lumoavaa lähteä kuutamokävelylle kuun paisteessa. Lamppuja ei tarvita, Kuu valaisee niin hyvin, että silmiä häikäisee.

Päivätähtemme Aurinko kipuaa päivä päivältä yhä korkeammalle ja päivä pitenee helmikuun aikana Etelä-Suomessa kahdella tunnilla ja pohjoisimmassa Lapissa melkein neljällä tunnilla.

Planeetoista Venus näkyy koko helmikuun ajan iltataivaalla useita tunteja auringon laskun jälkeen. Venus siirtyy 2.2. Vesimiehen tähdistöstä Kalojen tähdistöön. Kalojen tähdistössä on nykyään kevättasauspiste,  ekvaattorin ja eläinradan leikkauspiste, jossa Aurinko on kevätpäiväntasauksen aikaan. Ekvaattori jakaa taivaanpallon eteläiseen ja pohjoiseen puoliskoon,samoin kuin maapallon ekvaattori eli päiväntasaaja jakaa maapallomme eteläiseen ja pohjoiseen puolikkaaseen.

Kalojen (latinaksi Pisces) tähdistön kuvio näyttäytyi muinaisille babylonialaisille kahtena meressä uivana, nuoran yhdistämänä kalana. Roomalaiset näkivät kuviossa Venuksen ja hänen poikansa Cupidon, rakkauden lähettiläitä molemmat. Tarun mukaan Venus ja Cupido törmäsivät hirmuisen Tyfon-pedon kanssa ja lähtivät pakoon tätä julmaa, siivekästä ja punasilmäistä, hartioillaan myrkkykäärmeitä kannattelevaa hurjimusta. Pakomatka johti heidät virtaavan joen äärelle, jonne he peloissaan päätyivät loikkaamaan. Joessa he muuttivat itsensä kaloiksi. Ennen veteen päätymistään he olivat sitoneet itsensä nuoralla kiinni toisiinsa, jotteivat joutuisi erilleen. Muinaiset kreikkalaiset puolestaan tiesivät, että kalojen ilmaantuminen taivaalle ennusteli kevään saapumista ja leudompia säitä.

Kalojen tähtikuvio (8), jossa Venus ja Cupido ovat sitoneet itsensä kiinni toisiinsa nuoralla. Kuvassa näkyy myös Oinaan tähtikuvio (9), johon Venus siirtyy Kaloista 4.3.

Myös Uranus näkyy korkealla iltataivaalla. Uranuksen voisi nähdä jopa paljain silmin riittävän pimeässä havainnointipaikassa, mutta hyvin himmeänä se loistaa. Kiikareilla sen näkee varmimmin tai pienellä kaukoputkella, joiden avulla se näyttää pieneltä, vihreältä levyltä.

Kuun avulla voi helmikuussa löytää taivaalta seuraavat planeetat:

18.2. Kuu on aamulla Marsin lähellä
19.2. Kuu on aamulla Jupiterin lähellä
27.2. Kuu on illalla Venuksen lähellä.

Iltaöisin helmikuussa kirkas Sirius tuikkii etelälounaassa. Se erottaa helposti taivaalla juuri tuosta tuikinnastaan. Tavallisimmin se välkkyy valkoisena, mutta se reagoi helposti ilmakehän muutoksiin ja saa silloin värejä välkyntäänsä, vihreää, keltaista, punaista.

Helmikuussa saattaa pakkaspäivinä nähdä järven ja meren jään päällä kangastuksia. Kaukana olevat kohteet näyttävät vääristyvän ja laskeva Aurinko horisontissa saattaa näyttää litistyvän kasaan ja muuttua reunoiltaan sahalaitaiseksi.

Lue lisää Kangastuksista.

Helmikuu on myös revontulien bongailuaikaa, vaikka Auringon aktiivisuus on nyt melko vähäistä.  Etelä-Suomessa kannattaa tähyillä pohjoisen suuntaan. Hyvällä onnella saatat nähdä vihertäviä revontulikaaria. Mitä pohjoisempana ollaan, sitä korkeammalla taivaalla revontulet näkyvät.

Revontulikorona. Ilmiö, jossa revontulet näyttävät liittyvän yhteen taivaanlaella. Tämä ilmiö nähdään, kun revontulimuodostostelma on suoraan katsojan yläpuolella

                                                                   
Tähtitaivaan tarinoita - Tietoja, taruja ja tieteenhistoriaa löytyy samannimisestä Alison Daviesin toimittamasta kirjasta, jonka Erikoinen Asiantuntija sai joululahjaksi toiselta Erikoiselta Asiantuntijalta. Tulette siis kuulemaan lisää tähtitaivaan tarinoita ja historiaa. Aikaisemminkin on pohdittu avaruusasioita ainakin seuraavissa postauksissa:

Tanssin tähtien kanssa

Viides teoria

Maa kuulee, kuuleeko ISS?

Pysy vaan kallellaan, Maa

Tuuleeko Kuussa?



Lähteet: Ursa.fi, Wikipedia, Alison Davies Tähtitaivaan tarinoita

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat ja Pixabay

Tekstin ja kuvien luvaton kopioiminen on kielletty.