Häät ennen hautajaisia

 

Lähdimme eräänä iltana Ukon kanssa sen enempiä suunnittelematta elokuviin. Katsottavaksi valikoitui suomalainen komedia Häät ennen hautajaisia, jonka päärooleja tähdittävät Antti Luusuaniemi ja Iina Kuustonen. Kirjoitin tahallani Luusuaniemen ensimmäiseksi, koska pidän hänestä näyttelijänä. Iina Kuustosesta taas en pidä ja tämä elokuva vahvisti sen ajatuksen, että lisään hänen julkkisränkinkini listoille osioon Ilmeetön ja siksi ärsyttävä. Listalla ovat ennestään Leena Uotila, Matleena Kuusniemi, Lena Meriläinen ja Pamela Tola. Sinne vaan hupsahti Iinakin puunaamojen joukkoon.

Jos haluat lukea lisää puolitotisesta ränkingistäni, niin se löytyy tästä linkistä: 

Kerronpa kuitenkin...

Mietin, että mahtaako Iina tähän ränkingin lokeroon päästä, kun hänellä on kumminkin kaksi ilmettä: 1) vakava, jolloin huulet ovat hieman raollaan ja 2) ilkikurinen, jolloin hän naurahtaa koko hammasrivistön voimalla. Kuustosten molemmilla siskoksilla on taipumusta ilmeettömyyteen tai tässä tapauksessa ehkä vähäilmeikkyyteen, lienee siis kyseessä sukuvika.

Nyt menin vähän ohi asiasta, vaikka aiheeseenhan tämä edellä mainittu vahvasti kuuluukin. Elokuva oli viihdyttävä. Oikeaa naurua meiltä irtosi pariin otteeseen. Juoni oli komedialle tyypillinen - ensin ei päästä sinne minne piti päästä ja lopuksi päästäänkin kommelluksien kautta. Tulevan kuoleman käsittely voi olla vaikeaa komedian keinoin, mutta tässä elokuvassa siinä onnistuttiin mielestäni hyvin.

Elokuvan on ohjannut paremmin näyttelijänä tunnettu Kari Ketonen. Kyseessä oli hänen esikoisohjauksensa. Monet naurut on meidän perheessä naurettu, kun olemme katsoneet Ketosta ja Luusuaniemeä rooleissaan tv-sarjassa Luottomies. Olemme katsoneet kaikki kolme kautta ainakin kahteen kertaan ja odottelemme jo seuraavaa.

Takaisin elokuvaan. Iina Kuustosen elokuvavanhempia esittivät - ah, niin ammattitaitoisesti ja ihanasti - Kaija Pakarinen ja Risto Tuorila. Muissa rooleissa nähtiin muun muassa Pihla Penttinen, Jukka Puotila ja Joonas Nordman. 

Hyvän tuulen hassutteluelokuva, jonka leffalippuihin satsatut rahat eivät kirpaisseet mieltä. Leffaherkuiksi ostetut voinmakuiset popparit maistuivat ihanilta, mutta olivat niin suolaisia, että minulta kuoriutui huulista nahkat ja Ukolla meni vatsa sekaisin.

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat

Parhaat juhlat muistoissa

Pandemian vuoksi ei olla päästy hetkeen juhlimaan mitään entiseen tyyliin. Ohi ovat menneet monet lakkiaiset, häät, synttärit, polttarit, kastejuhlat, valmistujaiset ja mitä näitä nyt onkaan. Toivottavasti jo tulevana kesänä saamme juhlia sydämen kyllyydestä, kuka mitäkin. Itse ainakin uskomme ja toivomme niin. Näin pakkaspäivän ratoksi täytyy vain muistella menneitä parhaita juhlia. Ja niitähän ovat omien tytärten hääjuhlat, jotka onneksi ehdittiin pitää hyvissä ajoin ennen pandemian tuloa.

Näin äitinä ja anoppina iloitsen siitä, että kaikki oli tehty valmiiksi molempien tytärten hääjuhlissa. Asialla olivat hääparin lisäksi kaasot ja bestmanit, joita oli esikoisella yhteensä kolme ja kuopuksella viisi. Hyvässä yhteistyössä juhlapaikkojen kanssa he olivat saaneet aikaan kummankin hääparin näköiset ja tuntuiset juhlat. Ja ne ruoat ja muut tarjoilut… nam! Äitien/anoppien ei kai kuulukaan juuri osallistua käytännön järjestelyihin. Se on seuraavan sukupolven puuhaa ainakin minun mielestäni. Ja parempi niin.

 

Ensimmäiset häät olivat toukokuussa vajaa viisi vuotta sitten suuressa kirkossa pääkaupungissa. Hääjuhla oli järjestetty kävelymatkan päähän kirkosta kahvilaan, joka toimi myös tilausravintolana. En tiedä, minkä osuuden kukakin oli järjestänyt, mutta juhlatila oli tosi kauniisti koristeltu, pöydät katettu ja kukat noudattelivat samaa värimaailmaa kuin hääkimpussa oli. 

Juhlassa tarvittiin AV-laitteita. Siellä näytettiin nimittäin musiikkivideo sulhasen polttareista, jossa ainoana esiintyjänä oli sulhanen itse. Siis toden totta, hän lauloi ja tanssi laivan kannella ja esitti häihin sopivan ja silloin soittolistojen kärjessä olleen biisin. Se oli ihan hulvattoman hauskaa katseltavaa ja kuunneltavaa. Eikä hän huonosti laulanut, vaan todella hyvin. Sulhasen asu ei tietenkään ollut mikään ihan hänen omasta garderobistaan napattu, mutta kuitenkin miehiselle miehelle sopiva. Ei siis mikään balettiasu. Lisäksi häävieraat kisailivat Kahoot-sovelluksella laaditun tietokilpailun, jonka kysymykset koskivat hääparia. Kisan voitti sulhasen veljen joukkue. Anopit ja apet joukkueineen eivät selviytyneet edes kolmen kärkeen.

Sekä kirkossa että juhlapaikassa valokuvaamisesta huolehti ammattikuvaaja, joten saimme huiman hyviä kuvia sekä tilanteista että varta vasten poseeraamalla. Kuvaaja oli taitava piileksimään, joten hänen olemassaoloaan ei edes huomannut sen kummemmin kirkossa kuin juhlapaikassakaan, puhumattakaan, että kuvaajasta olisi ollut haittaa. Näissä häissä puheiden pitämisestä huolehtivat anopit/äidit sekä bestman. Häämusiikista huolehti DJ, joka soitti hääparin toivomaa musiikkia ja tanssilattia sijaitsi kutsuvan hämyisästi salin takaosassa. Tanssimassa viihtyi hetken myös sulhasen yli kahdeksankymppinen mummo, mikä oli yllättävää ja niin suloista. Siinä vaiheessa menokin oli jo vähän nuorekkaampaa, viralliset valssit oli jo valssattu. Siellä se mummo jorasi menemään nuorten keskellä niin kuin ei mitään. 

Viimeksi pidetyt nuorimmaisen häät olivat pääkaupunkiseudulla pienessä, kauniissa ja tunnelmallisessa kirkossa. Kirkkoon olin itse värvännyt laulamaan entisen opiskelukaverini. Hän lauloi kappaleen nimeltään ”Kaikista sanoista suurin”. Hääparia ajatellen valittu kaunis musiikkikappale kirkossa yksinlauluna esitettynä oli hyvä lisä vihkimisessä. Ja kun piirit on pienet pääkaupunkiseudullakin, niin tilaisuudessa toimi suntiona toinen opiskelukaverini, jota olin pyytänyt jo yli vuotta aikaisemmin siihen tehtävään. Meillä kaikilla kolmella on muiden ammattien lisäksi yksi yhteinen ammatti. Tuntui vähän kuin olisi oltu jossakin ryhmätyössä, kun yksi lauloi, yksi toimi suntiona ja yksi istui äitinä/anoppina etupenkissä.

Juhlat olivat pienen ajomatkan päässä entisen kartanon pihapiirin rakennuksessa, joka on muunneltu juhlatilaksi. Siellä pidetään paljon muitakin tapahtumia, esimerkiksi konsertteja. Kun kävimme muutama kuukausi etukäteen kaasojen kanssa katsomassa paikkaa, oli siellä alkavan keikan sound-checkiä tekemässä eräs kotimainen tunnettu pop/rock -artisti. Hääjuhlaa varten myös siellä juhlatila oli koristeltu kauniisti ja pöydät aseteltu tilaan sopivasti. En tiedä, huomasiko kukaan häävieraista, mutta kutsukorttien värit ja kuvat noudattelivat samaa ideaa kuin juhlapaikan koristelussa oli. Hääpari oli käynyt hyvissä ajoin keväällä hääkakkutastingissa, missä saivat valita mieleisensä hääkakut ihan itse maistamalla.

Näissä juhlissa oli myös Kahoot-tietokilpailu, jonka voittajaksi selviytyi sulhasen siskon joukkue, jossa olivat hänen lisäkseen sulhasen molemmat mummot. Puheita pidettiin useita ja koskettavin oli sulhasen pitämä puhe, joka oli kaikille yllätys, paitsi bestmaneille. Ehkä hän oli heidän kanssaan sitä valmistellut ja harjoitellutkin. Perinteinen kenkäleikki oli myös ohjelmassa ja se oli todella hauska. Lisäksi ”pääbestman” oli laatinut oman arvoituksellisen kuvagallerian. AV-laitteita siis tarvittiin täälläkin ja ne toimivat moitteettomasti. Puheen pitämisessä niin isolle salille se on ihan ehdottoman tärkeää. 

Sama valokuvaaja otti kuvat näissä häissä kuin edellisissäkin. Hän otti aikoinaan myös esikoistyttären (ovat ennestään tuttuja keskenään) ylioppilaskuvat. Nyt hän oli hankkinut lisävarusteeksi dronen, jonka avulla sai otettua kuvia sekä kirkon pihalla vihkimisen jälkeen, että hääjuhlapaikan pihalla. 

DJ oli soittamassa musiikkia myös täällä. Hänet oli värvätty jostakin ohjelmatoimistosta ja muistaakseni hän oli amerikkalainen, nuori nainen. Hyvin sujui perinteisen suomalaisen häävalssin soittaminen häneltäkin. Hääpari oli harjoitellut tanssinopettajan opastuksella häävalssistaan ohjelmanumeron, jonka esittivät hääväelle. Se oli kyllä aika hienoa katseltavaa.

Tekijänoikeussääntöjen vuoksi en voi liittää tähän aitoja kuvia kummastakaan juhlasta. Oheisena olevat kuvat on valittu Pixabay-kuvapalvelusta ja eivät siis millään tavalla liity juhliin, joista edellä on kerrottu.  

Back link -yhteistyössä Happens Finland, katso oheinen linkki

https://happens.fi/haat?utm_source=influencer&utm_medium=blog&utm_campaign=erikoiset-asiantuntijat-BL

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen on kielletty. 

Kaikista sanoista suurin - sanat Anna-Mari Kaskinen, sävel Pekka Simojoki

Ei kaupallista yhteistyötä. 

Ei saa mennä ulos saunaiholla

Heidi Mäkisen esikoisromaani Ei saa mennä ulos saunaiholla. 

Saman kirjailijan kakkosromaanista kirjoitin tänne jo aikaisemmin Ei saa elvyttää.
https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2020/04/ei-saa-elvyttaa.html

Esikoisromaani on viihdyttävää ja kevyttä luettavaa, mutta sisältää vakaviakin ajatuksia, kuten takakannenkin tekstissä mainitaan. Niitä tarvitaan.

Kirjassa kahden naishenkilön tarinaa viedään eteenpäin. Eeva ja Sini ovat kerrostalonaapureita ja ikänsä puolesta ja vähän muutenkin voisivat olla äiti ja tytär. Toisella rintasyöpä ja leskeksi jääminen, toisella halu saada kirkkohäät. Hääpukuja olisi useampikin, mutta se tärkein puuttuu. Asiat eivät etene toivotussa järjestyksessä, mutta etenevät kuitenkin. Lopulta sulhaskandidaatteja olisi molempiin kainaloihin, joista toinen tunkee mukaan synnytykseenkin, vaikkei edes ole lapsen isä.

Välillä kommenttia ja omaa näkökulmaa asioiden kulkuun antaa Kyllikki-kissa, jolla on teräviä havaintoja.

Eipäs paljasteta juonesta enempää. Niin kovasti tykkään Heidi Mäkisen sujuvasta tekstistä ja etenevästä tarinasta. Kaksi romaania tunnistaa tyylistä saman henkilön kirjoittamiksi. Tästä esikoisesta pidin vielä enemmän kuin kakkosesta.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat/ kirjan etu- ja takakansi
Ei kaupallista yhteistyötä
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Blogin ja postauksen linkkiä saa jakaa.