Elämässäni on menossa jonkinlainen murrosvaihe. Keski-ikäkö lie syynä, vai yleisesti vain elämänkokemuksen karttuminen, mutta olipa syy mikä tahansa - muutos on havaittavissa. Kulmat ja särmät ovat hioutuneet, musta-valkoinen ajattelu muuttunut sallivammaksi ja suopeammaksi. Lempeä olen ollut aina, liiankin kiltti. Lempeys on pysynyt, överikiltteys ei.
Mielenkiintoni kohteet ovat pysyneet lähes koko elämäni ajan samoina. Nyt "vanhemmiten" kiinnostus tieteisiin on saanut entistäkin enemmän jalansijaa, sen ohella uteliaisuus, jatkuva uudenoppiminen ja uusimpana - kyseenalaistaminen, epäily.
Oman suurennuslasin alla on viime aikona ollut usko. Olen pohtinut uskonasioita jo pitempään tieteen näkökulmasta. Tai siis, ajatellut elämää ja sen syntyä tieteellisestä näkökulmasta. Uskon kohteena olevaa jumalaa kun ei voi tieteellä olevaksi tai olemattomaksi todistaa eikä usko toisaalta myöskään voi horjuttaa tieteellisesti todistettua.
Mietin mistä kumpuaa uskovien hurmos, kun se ei ole koskaan minua koskettanut. Olen kuullut sanottavan, että ihmiset ovat tunteneet jumalan läsnäolon ja pyhän hengen koskettaneen heitä. Mietin miltä se mahtaisi tuntua. Tulee mieleeni kaikkien aikojen tunteita vavisuttava ja niihin vetoava kokemus, johon liittyisi karismaattinen ihailemani henkilö, runsas joukko kanssani samoin kokevia ihmisiä. Sanoja ja ajatuksia, joista löytäisin yhtymäkohtia omaan elämään, vastauksia, sanomaa, mieltäni hiveleviä ahaa-elämyksiä. Kehoni soimaan saavia sävelmiä ja yhteislauluun yllyttäviä kertosäkeitä. Jos Elvis Presley olisi elossa ja minulla olisi tiketti ja vielä paikka eturivissä, voisin kokea syvää hurmosta ja jopa pyörtyä liikutuksesta hänen konsertissaan.
Messussa ja konsertissa on paljon samankaltaisuuksia. Molemmissa virittäydytään tunnelmaan. Messussa kirkkoväen saapuminen paikalle voisi vastata konsertin lämppärin aloittamaa tunnelman nostatusta.
Kun papit saapuvat paikalle ja päivän saarna luetaan on se melkein sama kuin konsertissa illan tähden, idolin saapuminen lavalle.
Saarna on tiettyyn ennalta valittuun Raamatun kohtaan perustuva puhe, jonka tarkoituksena on herättää ajatuksia, kasvattaa ja vahvistaa uskoa sekä rakentaa seurakuntaa. Kun laulajaidoli kajauttaa hittisettinsä ilmoille, tapahtuu paljolti samantapaisia asioita, kun ihailijakunta kokee yhteenkuuluvaisuutta tuttujen sävelmien soidessa.
Isä meidän -rukous luetaan yhteen ääneen papin johdolla. Konsertissa idoli yllyttää kuulijakuntansa yhtymään kertosäkeistöön. Molemmissa tapahtumissa ollaan samaa ääntä ja tunnetta.
Kirkonpenkissä istuessa mielen saattaa vallata harras tunnelma ja tuttu tai tuntematon vieruskaveri voi kokea yhtäaikaisesti saman. Se on kuin konsertissa sytytettyjen sytkärien tai kännyköiden näyttöjen valomeri. Kaunista ja koskettavaa, mieltä liikuttavaa.
Kotiinlähdön aika koittaa, kirkosta ja konsertista...mitä lähtee kuulijan mukaan. Seurakuntalainen lähetetään kotimatkalle tietyin toivotuksin ja siunauksin ja rockstara esittää faneilleen jäähyvisiksi vielä yhden encoren.
Kun näin mietin, taidan päästä lähelle ymmärrystä sen tunteen voimakkuudesta, jonka voisi kokea jumalan läsnäoloksi. Se on jotain, joka koskettaa syvältä sisimmästä, luo yhteenkuuluvuuden ja hyvänolon tunnetta. Sen aikaansaavat musiikki ja sanat, sanoma, tunnelma, jotka koskettavat juuri minua, yhdessä muiden kanssa.
Kuvat: Pixabay
Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.
