Suon villi laulu -elokuva

Kun on lukenut oikein hyvän kirjan, melkein pelottaa mennä katsomaan siitä tehtyä elokuvaa. Niin kävi nytkin, mutta turhaan jännitin.

Elokuva lumosi minut niinkuin kirjakin aikoinaan. Kyseessä on siis teos Suon villi laulu <= linkistä pääset postaukseen, jonka kirjoitin kirjasta.

Elokuvan päähenkilöä Kyaa, "rämelikkaa", näyttelevä Daisy Edgar-Jones sukelsi kirjan hahmoon täydellisesti ja hänen ulkonäkönsäkin vastasi kirjaa aikanaan lukiessani syntynyttä mielikuvaa. Elokuvassa oli sama henki kuin kirjassa ja elokuvaa katsoessani uppouduin tunnelmaan niin täydellisesti, että leffajuomaksi varattu Dr Pepper -pullokin jäi korkkaamatta.

Kirjasta tehtävää elokuvaa joudutaan varmastikin aina hieman typistämään, mutta mitään oleellista ei oltu jätetty pois. Se, että olin lukenut kirjan ensin antoi eväät täydentää tarinaa omilla muistikuvilla. Olisin katsonut rämemaisemia ja sen eläimistöä enemmänkin, mutta tämäkään ei ollut varsinaisesti mikään puute.

Suosittelen elokuvaa, olitpa lukenut kirjan tai et! Elokuvan jälkeen saattaa käydä niin, että haluat kirjankin lukea.

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

Puiden tyvillä ja kivien kyljissä kevään merkit

 

Kevätauringon lämpö sulattaa ensimmäisenä lumia talojen eteläseinustoilta. Isojen kivien aurinkoon päin olevat kyljet kuoriutuvat lumesta ja puunrunkojen tyvien ympärille ilmestyy muuta hankea matalampi kehä. Kevään merkkejä!

Hangella lepäilevät pienet risut ja kuusenneulaset vajoavat lumen sisään ja jättävät jälkeensä pieniä reikiä.

Tienvierustojen lumipenkkoihin ilmestyy kevätröpelöä, likaisen ruskeaa pitsiä.

Metsässä poluille tallautunut lumi pysyy muuta ympäristöä kauemmin, lopulta vain polku kiemurtelee jäisenä valkoisena ketjuna lumen alta paljastuvien ruskeiden lehtien ja ruohonkorsien lomassa.

Lunta on vielä paljon, mutta auringon lämpö sulattaa hankea koko ajan matalammaksi. Jos hyvin käy ja jos tiedossa olisi pakkasöitä,  saisimme nauttia hankikannosta.

Lempikevätrunoni:

Räntäseula seudun päällä,

saappaan alla lotinaa,

lantajuova järven jäällä -

kesä tulee, ihanaa!

 

-Lauri Viita

Kevättuulesta kirjoittelimme vuosi sitten Mitä tuuli tuo tullessaan

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

Kansa taisteli. Ja pappa.

Pappani lähti aikanaan sotaan isoa itäistä naapuria vastaan. Jätti talon ja tilukset vaimonsa, mummoni, haltuun. Sinne jäi myös neljä pientä lasta ja viideskin oli jo tulossa, äitini.

Matkaansa pappa otti reppunsa vähine eväineen, tilan työhevosen ja pikkuveljensä. Ei siinä ihmetelty. Käsky kävi ja mentiin.

Sota loppui aikanaan ja sodasta palasi hevosen kanssa kotiin traumatisoitunut mies. Reppu oli reissussa kadonnut ja pikkuveljen vei venäläisen luoti. Olivat olleet papan kanssa väijymässä vihulaisia ladon nurkalla Salpalinjan tuntumassa. Pappa kielsi veljeä nostamasta päätään, koska siellä se veli venäläinen vaani ja ampua lasauttaisi armotta. Eipä malttanut nuori veli olla kurkkimatta. Kurkotti papan olan takaa ja sinä hetkessä ensin napsahti, sitten veli vavahti ja lopulta pieni velipoika, alaikäinen, lyyhistyi papan selkää vasten.

Sodasta jäi papalle muistoksi kaksi haavaa, jotka eivät koskaan umpeutuneet. Siitä, että oli sodassa ja että sota vei viereltä veljen, joka oli hänen suojaansa uskottu.

Pappa luki punakantista Kansa taisteli - miehet kertovat -lehteä elämänsä loppuun saakka. Halusi kertoa meille lapsenlapsille sodasta. Mummo kielsi puhumasta. Muistan kuinka papalla oli kaapissa salainen pullo ja sen vieressä Sitruuna Palmaa, josta ei koskaan saanut maistiaisia. Pappa otti illalla lasillisen, että sai tyynnytettyä tykyttävän sydämen ja unen päästä kiinni. Huusi joskus yöllä ja sairastuttuaan dementiaan lähti öisin ulos etsimään veljeään. Sai sotaveteraanina etuuksia ja hautakiveen veteraanimerkin.

Pappa tuli mieleeni tänään, kun alkoi niin kovasti tämä sota ja sen uhka ahdistaa. Alkoi itkettää. Mietin niitä isiä, poikia, veljiä, jotka samalla lailla nyt lähtevät rintamassa hyökkääjää vastaan. Ehkä peläten ja tietäen, että tässä on kyse elämästä ja kuolemasta. Pelottavaa on se, että nykyiset aseet ovat ihan toiset kuin papan aikoina. Mutta samalla lailla nousee ase rajan takana asuvaa vastaan.

Kuva: Pixabay

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.