Ajatuksia koronarajoituksista

Tammikuun 10. päivänä julkaisimme blogissa postauksen, joka perustui HS:n yleisönosastolla olleeseen kirjoitukseen ja sen herättämiin ajatuksiin. Samassa lehdessä yleisönosastolla oli myös helsinkiläisen erikoislääkärin Kimmo Ketolan kirjoitus koronarajoitusten epäjohdonmukaisuudesta, mikä herätti bloggaajassa ajatuksia.

Ketola korostaa myös kirjoituksessaan hyvää rokotekattavuutta, jolla voidaan turvata terveydenhuollon kapasiteettia ja varmistaa yhteiskunnan toimintojen jatkuvuutta. Tämän hetkiset koronarajoitukset eivät ole johdonmukaisia, tieteelliseen näyttöön perustuvia, oikeasuhtaisia eivätkä kohtuullisia. 

Virus leviää kaikissa sisätiloissa, joissa ihmisiä on koolla ja ovat toistensa kanssa tekemisissä. Joihinkin tilanteisiin liittyy suurempi tartuntariski kuin toisiin. 

Rajoitukset tulisi nyt kohdentaa rokottamattomiin ihmisiin, eli niihin, joita toimenpiteillä voidaan parhaiten suojata. Rokottamattomien liikkumista sisätiloissa pitäisi rajoittaa jo heidän itsensä vuoksi. 

Rokottamattomat saattavat olla viruksen tartuttajia todennäköisemmin kuin rokotetut, koska rokottamattomaan tauti ja sen vakavampi muoto tarttuu herkemmin kuin rokotettuihin.

Rokotuspassi pitäisi ottaa käyttöön siten, että vain täyden rokotussuojan saaneet pääsisivät sisätiloihin. Tässä ei auttaisi negatiivinen tulos koronatestistä. Tämän voisi ajatella lisäävän kansalaisten intoa ottamaan koronarokotus. 

Miksi muun muassa kaljakuppilat saavat olla auki, mutta uimahallit ja kuntosalit suljetaan? Baarit ovat kuitenkin varsinaisia koronaviruksen pesiä, koska niissä ollaan usein ilman maskia, lähellä toisia ihmisiä ja puhutaan kovaan ääneen. 

Uimahalleista ja kuntosaleilta ei tiettävästi ole jäljitetty montaakaan koronavirustartuntaa. Tähän lienee selityksenä se, että valtio joutuisi korvaamaan baareille tulojen menetyksiä, jos ne suljettaisiin tai niitä rajoitettaisiin. Mutta uimahalleille ja kuntosaleille ei? Tässä mennään siis yli siitä missä aita on matalin.

 

Lainsäädäntöä tulisi muuttaa. Sitä voidaan kyllä muuttaa ripeästikin, vaikka nykyinen hallitus onkin hidas ja aikaansaamaton jahkailija. Nyt vasta hallitus on perustamassa niin sanottua koronanyrkkiä, jota tasavallan presidentti ehdotti jo melkein kaksi vuotta sitten, heti koronapandemian alussa. 

Onneksi edes perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru on ottanut enemmän roolia pandemian hoidossa. Lapsellinen pääministeri voi keskittyä bilettämiseen ja "boomereiden" pilkkaamiseen.

Vielä voisi miettiä asiaa siltäkin kannalta, että kumpi on ihmisen terveydelle parempi, vetää päiväkännit baarissa vai käydä kuntosalilla tai uimahallissa?

Miksi rokotettujen pitäisi rajoittaa omaa elämäänsä rokottamattomien ehdoilla? Rokottamattomia on väestöstä kuitenkin pieni vähemmistö. Turhaan rokotettuja koskevat rajoitukset, kuten liikuntatilojen tai nuorten harrastustilojen sulkemiset aiheuttavat negatiivisia terveydellisiä vaikutuksia vielä pitkään.

Elämän tulee jatkua ja yhteiskunta tulee pitää toimintakykyisenä. Rokotetut eivät voi jäädä rokottamattomien panttivangeiksi. Voi vain toivoa, ettei meitä kohtaa mikään vielä suurempi katastrofi, esimerkiksi sotatilanne. Talvisodan henki on tipotiessään, kun vain individualismi ja egoismi kukoistavat.

Otteita yleisönosastokirjoituksesta Helsingin Sanomissa 6.1.2022

Kuvat: Pixabay

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.

Joku tolkku paapomiseen

Nyt sitä koronapassia sitten ollaan suunnittelemassa. Käyttöön se voitaisiin saada aikaisintaan lokakuussa. Hyvä sekin. Postasin samasta aiheesta jo aikaisemmin otsikolla Venäjän malli. (Ei sisällä mitään poliittista.) Ohessa linkki kyseiseen postaukseen.

Venäjän malli

Ehdotus koronapassin kehittelystä on ollut hallituksessa esillä jo aikaisemmin, mutta kuinka ollakaan, nykyinen hallitus ei tarttunut silloin heti tähän loistavaan ideaan. Koronapassi olisi voinut olla käytössä jo kesällä ja monia kulttuuritapahtumia olisi voitu turvallisesti järjestää.

Kuva: Silja Viitala/Yle

Ja syykin taitaa olla tässä: koronapassi voisi johtaa syrjintätapauksiin.

"Poliitikkojen olisi nyt ratkaistava, kumpi on tärkeämpää, yhteiskunnan kokonaisetu vai yksittäisten ihmisten mahdolliset syrjintäkokemukset." ESS pääkirjoitus 8.8.2021

Niin, kun joku jättää ilmaisen nallekarkin ottamatta ja sitten tulee paha mieli. Tai toisena vertauksena: nuorisoporukalle jaetaan kioskilla ilmaisia elokuvalippuja ja yksi ei halua ottaa sitä vastaan. Sitten hän marisee, että tuli syrjityksi, kun ei päässyt elokuviin.

Ruokakauppaan ja julkisiin tiloihin pääsyyn koronapassia ei voitaisi vaatia. Mutta ne festarit ja kaljateltat ja baarit eivät liene julkisia tiloja. 

Festareillekin vaaditaan pääsymaksua, sekään ei ole julkinen tila. Ei sinne voi kuka tahansa kävellä portista sisään. Myöskään lentokoneeseen tuskin pääsisi ilman koronapassia. Silloin koronapassi pienentäisi tartuntojen määrää jo paljon. 

Kuva:Alain Rolland

Hyvin vähän on niitä ihmisiä, jotka ihan oikeasti eivät voi koronarokotetta ottaa jonkun sairauden perusteella. Heitä varten voisi olla oma passi tai todistus siitä Omakanta.fi:ssä. Nämä harvat tapaukset tuskin muodostavat riskiä laumasuojan suhteen.

Elinkeinoministeri Lintilän mukaan koronapassi tarkoittaisi sitä, että koronatestiin pitäisi päästä maksutta. No pääseehän siihen nytkin maksutta. Tosin vain oireiden perusteella. Tämä on niin tärkeä asia kansantalouden ja ihmisten henkisen hyvinvoinnin kannalta, että testikapasiteetin lisääminen maksaisi itsensä varmasti takaisin ennen pitkää.

Koronapassi vaikuttaisi poliitikkojen ja oikeusoppineiden mukaan myös liikkumisvapauteen ja yksityiselämän suojaan. Liikkumisvapauteen se vaikuttaa tietenkin, mutta tämä asia nyt täytyy vaan hyväksyä, jos koronapassia ei suostu hankkimaan. Kaikkea kun ei voi saada ja kyseessä sen luokan kansanterveydellinen ongelma, ettei sen kanssa pidä kuunnella kaikkia märisijöitä. Miksi enemmistön perusturvaa pitäisi voida järkyttää taipumalla vähemmistön päähänpinttymiin? Tämä yhteiskunta on menossa koko ajan vaan hullumpaan suuntaan. 

Millä tavalla koronapassi vaikuttaisi yksityiselämän suojaan? Eikö jokaisen sen haltijan tulisi esitellä sitä ylpeänä omasta vastuullisuudestaan kanssaihmisiään ja itseään kohtaan? Koronapassi olisi todennäköisesti sähköisessä muodossa Omakanta-fi:ssä. Se on melko turvallinen säilytyspaikka, koska sinne kirjaudutaan pankkitunnuksilla. Jos ei ole vieläkään tullut hankkineeksi pankkitunnuksia, vaikka siihen olisi tekniset mahdollisuudet, niin siitä voi vaan syyttää itseään. 

Digitalisaatio tulee ja se on opittava aina vaan kovemman kautta. Se joukko, jolle sähköinen käyttö ei ole syystä tai toisesta oikeasti mahdollista, saisi varmasti oman passinsa paperisessa muodossa. Sekin joukko tulee harvenemaan tulevaisuudessa, koska nykyinen nuori polvi on jo syntynyt kännykkä kädessä.

Koronapandemian päättyminen ei ole minkäänlaisessa näköpiirissä, ennen kuin köyhienkin maiden miljardit asukkaat ovat saaneet rokotteensa. Sen tilanteen saavuttamiseksi pitäisi ponnistella enemmän. Ei voida olettaa, että rokotevalmistajat lahjoittaisivat rokoteannoksia ilmaiseksi, vaan rikkaampien maiden on kustannettava se yhdessä. Koska se on kaikkien etu. Korona ei kokonaan häviä maapallolta, mutta ehkä varianttien muodostuminen hidastuisi, jos rokotekattavuus tai laumasuoja olisi parempi kuin nyt. 

Vaikuttaa siltä, että poliitikot eivät uskalla tehdä tarpeeksi radikaaleja asioita oman hillotolpan menettämisen pelossa. Niin juuri, hillotolpan takiahan siellä Arkadianmäellä moni taitaa istua, eikä yhteisiä asioita hoitamassa ja kansakunnan parasta edistämässä.

Samanlaisia vellihousuja on Tokion olympialaisten tuomaristossa. Viisiottelija piiskasi esteestä kieltäytynyttä hevostaan raakalaismaisesti ja tuomaristo "ei uskaltanut" puuttua asiaan. Mitä virkaa sellaisella tuomaristolla on? Kilpailijahan olisi pitänyt diskata koko kisasta aivan välittömästi. Myöhemmin kilpailija ilmeisesti sai lähtöpassit Tokiosta ja hevosta nyrkillä lyönyt valmentaja myös. Kilpailija oli taitamaton hevosen käsittelijä. 

Piiskatun hevosen kuva Tokion olympialaisissa poistettu tästä kohdasta. / Erikoiset Asiantuntijat

Paniikissa oleva hevonen ei nyt ainakaan toimi ratsastajan toivomalla tavalla. Sen tajuan jopa minäkin, vaikka olen ratsastanut vain yhden kerran issikalla. Toistan saman minkä edellä jo kirjoitin: tämä yhteiskunta on menossa koko ajan vain hullumpaan suuntaan.

Kuvat: Pixabay ja erikseen mainitut.

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.

Tilinpäätös 2020

Monet fb-kaverit ovat kirjoittaneet naamakirjaan "tilityksen" viime vuodestaan. Facebookissa oli yllättäviäkin kertomuksia vuoden tapahtumista varsinkin heiltä, joita en usein tapaa ja/tai huonommin tunnen muutenkin. Kaikki ei tietenkään ollut iloista luettavaa. 

Viime vuosi meni yllättävän äkkiä, meinasin kirjoittaa otsikkoonkin väärän vuoden, 2019. Mihin se vuosi 2020 oikein katosi? Se oli tapahtumaköyhin vuosi ikinä, jos ei lasketa tätä vallalla olevaa pandemiaa, joka on ollut kohta vuoden ajan melkein ainoa puheenaihe uutisissa ja lehdissä ja jonka syytä tapahtumaköyhyys on. Jos korona ei olisi levinnyt, mistä kaikesta muusta tietäisimme nyt enemmän ja mitkä kaikki asiat ovat jääneet koronan varjoon?

Alkuvuodesta 2020 muistan vain tuoreemman vävymme herttaisen mummin poismenon, muuten alkuvuosi taisi olla aika tasaista. Kunnes tuli se koronapommi. Se laajeni maaliskuussa Uudenmaan sulkemisineen ja niinpä jouduimme olemaan erossa jälkikasvusta viikkokaupalla. Onneksi lähes kaikilla heillä on mahdollisuus etätöihin ainakin suuren osan ajasta ja niin ollen ovat olleet kohtalaisen turvassa tartunnalta.

Viime vuonna loppui itseltäni toisen ammatin työt kokonaan, nollatuntisopimusta ei enää uusittu. Säästää pitää, kun rahaa on aina vaan vähemmän. Korona varmasti lopulta on vaikuttanut töiden määrään sielläkin. Taloudellisesti kakkostyön loppuminen ei ole minulle ongelma, suurempi harmi on siihen liittyvä yhteisöllisyyden katoaminen. 

Seurakuntahan on tunnetusti työyhteisönä haasteellinen, mutta itse en ole kokenut sitä niin, koska tein vain keikkatyötä. Sama pätee varmaan mihin tahansa työyhteisöön. Keikkatyöläinen ei pääse eikä joudu mukaan ihan jokaiseen kissanhännänvetoon ja hyvä niin. Sen alan työt varmaan siirretäänkin kohta jonkun monikansallisen ja monialaisen suuryrityksen hoidettavaksi, mikä olisi historiallisestikin aikamoinen muutos. Kyseessä on kuitenkin yksi vanhimmista ammateista.

Ykköstyössä työn luonne muuttui toukokuussa toisenlaiseksi ja sen myötä kadotimme lähiesimiehen toiseen tiimiin ja toiseen kerrokseen. Hyvä hänelle, nuoren ihmisen pitääkin mennä ja päästä eteenpäin. Sitten uusi lähiesimies ennätti etäillä puolisen vuotta Helsingistä. Emme ehtineet tavata häntä kasvokkain koronan vuoksi lainkaan. Tähän alkaa jo tottua. Syksyllä tapahtui taas henkilövaihdoksia ja nykyinen esimies huhuilee Teamsissä etänä Tampereelta. Viime vuoden aikana oli siis kolme eri esimiestä. Työmaalla samoissa tiloissa on neljän eri tiimin jäseniä, joista kahden tiimin esimiehet ovat toisella paikkakunnalla.

 

Kaikki tämä vaikuttaa yhteisöllisyyden kokemukseen. Jokainen nysvää omaa hommaansa ja jokainen tiimi kokoontuu keskenään omiin palavereihinsa ja muihin kokoontumisiin. Yhteisöllisyys on kadonnut.

Toisaalta on parempikin, että työpaikalle tullaan tekemään vain se duuni mikä täytyy ja muuten ajatukset ja aika kulutetaan muualla. Tehokasta, mutta ei kovin ihmisläheistä. Oman työni osalta olen nyt enemmän kuin tyytyväinen siihen, ettei enää vuosiin ole tarvinnut ajatella työasioita yöt, viikonloput ja lomat läpeensä. Työelämä ja työn tekeminen kehittyy ja muuttuu, eikä välttämättä aina huonompaan suuntaan, vaikka niin usein ajatellaan.

Onneksi edes kotona koronaohjeistus on selkeää. Sen noudattaminen on myös tasapuolista. Juhlintaa ilman turvavälejä ja maskeja ei ole pidetty. No, maskeja ei käytetty kauppareissuilla vielä keväällä, ne otettiin käyttöön vasta myöhemmin, kun niitä alkoi riittää tavallisellekin kansalle.  

Haukkulilta löydettiin keväällä pahanlaatuinen sarkooma vasemmasta kainalosta ja se leikattiin pois muutaman päivän kuluttua sen löytymisestä. Todennäköisyys sen uusiutumiselle ei pitäisi olla suuri. Mokoma patti ei häntä itseään tuntunut juuri haittaavan, eikä siitä itsekään ehditty suuresti huolestua. Haukkuli on voinut koko ajan hyvin ja leikkaushaavat ovat parantuneet hyvin. Selästä poistettiin samalla toinen patti, joka oli niin sanottu rasvapatti. Onneksi tuli otettua Haukkulille eläinvakuutus jo pentuna, niin ei ainakaan tarvitse kauhistella eläinlääkärikuluja. Vakuutusmaksuja vähän täytyy, mutta kun nekin on jaettu vuodessa neljään osaan, niin ne eivät tunnu niin suurilta. Sekä koiran että emäntänsä vakuutus on muuten jokseenkin saman hintainen. Mutta molemmat on hyvä olla olemassa. Koira on perheenjäsen ja eläimelle kuuluu yhtä hyvä sairauksien ja vaivojen hoito kuin ihmisille. 

Muuten on koko vuosi ollut aika lailla kodin, työpaikan, ruokakaupan ja kirjaston välillä sukkulomista. Tänä vuonna onkin tullut luettua kirjoja enemmän kuin koskaan. Blogipostauksia on Nytten kanssa yhdessä kirjoitettu tähän mennessä pian kuusi sataa. Viime vuonna pidettiin vain vähän keskikesällä taukoa julkaisemisessa, muuten on julkaistu postaus vuoden jokaisena päivänä ja sillä linjalla jatketaan. Olemme itsekin ihmetelleet, että mistä sitä kirjoittamisen aihetta jatkuvasti polkaistaan, mutta niin vaan tapahtuu. Meidän postaukset ovat ilmeisesti vähän liian pitkiä moneen muuhun verrattuna, mutta näillä mennään. Paha tätäkään juttua olisi kahteen tai kolmeen osaan jakaa.

Jonkun verran on tullut pyöräiltyä työmatkoja sekä Isännän kanssa vapaa-ajan matkoja. Hän piti vuorotteluvapaan ja ajoitti sen sopivaan aikaan ja viime tinkaan, kun sen käyttö ylipäätään oli enää mahdollista. Kahteen otteeseen vietettiin aikaa kahdella eri vuokramökillä, keväällä koronarumban alkaessa ja elokuun lopulla muutamana päivänä. Haukkuli oli tietysti mukana ja se kyllä osaa nauttia mökkeilystä täysin koiranrinnoin. Varsinkin vadelmien poimiminen oli sille mieleistä, kun se sai olla vadelmapellolla vapaana ja tutkia sydämensä kyllyydestä kaikkea mitä sieltä löytyi. Saattoi muutama vadelmakin hävitä parempiin suihin. Saunomisesta se myös kovasti tykkäisi, mutta koiraa ei voi kovin pitkään pitää löylyssä. Uimavalvojan homma on sille myös mieleistä.

Moottoritie muutti meidän naapuriin ja asumme nyt kahden moottoritien välissä. Vuosikymmeniä suunniteltu ja (kauhulla) odotettu uusi tie valmistui ja otettiin käyttöön joulukuun alkupuolella. Viime viikolla siinä oli ajettu jo ensimmäinen kolarikin. Se on lähimmillään muutaman sadan metrin päässä kotiovelta ja se toinen motari on noin kilometrin päässä. Kauempana olevalta tieltä kuuluu paljon kovempi liikenteen melu kuin tältä uudemmalta. Se johtuu siitä, että uusi tie on rakennettu eri tavalla. Se on käytännössä maan pinnan alapuolella tässä kohdin ja melusuojaukset lienevät muutenkin paremmat. Uudelta tieltä ei kuulu käytännössä minkäänlaista liikenteen melua mikä on todella hämmästyttävää. Olin kuvitellut, että kun uusi tie tulee 2,5 kertaa lähemmäksi kuin jo olemassa oleva motari, melunkin määrä 2,5-kertaistuu. Mutta ei se niin yksinkertaista ollutkaan. Uusi tie yllätti positiivisesti. Turhaan uhkasin hävittää kaikki mittakepit ja köyttää itseni kaivinkoneeseen pari vuotta sitten tien rakennustöiden alkaessa. 

Kuvat: Pixabay

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.