Kuoleman monet kasvot

 

Ursula Vala:
Kuoleman monet kasvot
Totuus oikeuslääkärin työstä

Jokainen, joka on syntynyt, tulee ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella kuolemaan. Se on varmaa. Se mitä sattuu ja tapahtuu näiden kahden tapahtuman välillä riippuu olosuhteista, sattumuksista, omista ja joskus muidenkin päätöksistä ja ihmisestä itsestään. Se, miten kuolemme, on myös pitkälti sattumanvaraista, riippuen elintavoistamme, sairauksistamme tai pelkästään sattumasta. Ainoa tapa tietää kuolinhetkensä, on suorittaa kuolemaan johtava teko itse, mutta toivottavasti elämä näissäkin suunnitelmissa kuitenkin lopulta voittaisi.

Koska kuolema tulee vääjäämättä, on kirjan kirjoittajan mielestä hyvä tutustua siihen, mitä tuleman pitää. Mitä tapahtuu kuoltuamme. Lähdemmehän kuoltuamme kohti tuntematonta. 

Mille tahansa muulle matkalle lähtiessämme, tutustumme useimmiten matkakohteeseen etukäteen. Miksei sitten kuolemaankin?

Kirjan on kirjoittanut oikeuslääkäri, joka suorittaa oikeuslääketieteellisiä ruumiinavauksia. Silloin kuolinsyyn selvittäminen on esimerkiksi mahdollisten rikosten selvittämiseksi tai poissulkemiseksi välttämätöntä eivätkä edes omaiset voi tällöin avausta kieltää. Kuvittelisin, että kuolinsyy on omaisille pääsääntöisesti helpottava tieto ja jos aivan yksiselitteistä syytä kuolemaan ei löydy ainakin hyvin todennäköinen syy tai syitä löytyy.

Kuuntelin kirjan BookBeatin valikoimista Krista Putkonen-Örnin lukemana ja kuuntelukokemus oli mitä miellyttävin aiheestaan huolimatta. Ihan oikeita tapauksia

kirjassa ei ollut tietosuojalain eikä tunnistettavuuden vuoksi omaisia ajatellen. Ruumiinavaustarinat olivat kuitenkin niitä tavallisimpia - mystisiä terveen ihmisen äkkikuolemia, joihin syy löytyy ruumiinavauksesta ja esimerkiksi liiallisen päihteidenkäytön aiheuttamia kuolemia.

Kirja oli todellakin mielenkiintoinen eikä ollenkaan ahdistava tai pelottava. Sanojen takaa huokuu kirjoittajan paneutuminen työhönsä koko sydämellään ja välittäminen ihmisistä - vaikka kaikki hänen asiakkaansa ovatkin kuolleita.

Kirjailija myöskin muistuttaa, että niin kauan kuin olemme elossa ja järjissämme, on hyvä laittaa kuntoon omat toiveet liittyen omaan kuolemaamme; tehdä tarvittavat testamentit ja ilmaista toiveet hautajaisten suhteen. Tähän lisäisin vielä hoitotahdon elämän loppumetrejä varten ennen kuolemaa ja mahdollisen elvytyskiellon, niin toivoessaan.

Kirjan lopussa oli malliesimerkkinä kirjailijan omat toiveet hautajaisistaan ja hautaamisestaan. Tämä asia täytyykin laittaa kuntoon. Jokaisen pitäisi - iästä riippumatta. Ja tämä kirja kannattaa myös lukea tai kuunnella. 

Olemme aiemminkin lukeneet / kuunnelleet kirjoja samasta aihepiiristä. Pääset lukemaan postaukset alla olevista linkeistä.

Kuolema - oikeuslääkäri selvittää

Epäluonnolliset syyt

Tahdoit taikka et

Kuolleiden kirja

Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat

Kuollut kulkee

Pohdimme taannoin myös sitä, miksi kuolemasta puhutaan niin usein kiertoilmaisuin:

Kiertoilmaisujen kuningas

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat / BookBeat

Epäluonnolliset syyt

Richard Shepherd: Epäluonnolliset syyt - Oikeuspatologin elämä ja monet kuolemat.

Tämä on yksi parhaista lukemistani kirjoista ikinä. Brittiläinen tunnettu oikeuslääkäri kertoo kirjassaan omasta elämästään, perheestään sekä työn ja yksityiselämän yhteensovittamisesta vähintään yhtä paljon kuin työstään. Kirjassa ei mässäillä eikä liioitella mitään, vaan kerrotaan asioita kiihkottomasti kuin missä tahansa romaanissa. 

Shepherd oli mukana tutkimassa muun muassa 9/11 New Yorkin sekä Balin terrori-iskun uhreja. Prinsessa Dianan kuolinsyyntutkimuksessa vuonna 2004 hän antoi oman lausuntonsa. Turvavyö ja auton 15 km/h hitaampi nopeus olisi pelastanut Dianan hengen. Shepherd on myös vakuuttunut siitä, että huhut Dianan raskaudesta olivat vahvasti liioiteltuja.

Marchioness-nimisen jokilaivan onnettomuus Thames-joella vuonna 1989 ja Hungerfordin verilöyly vuonna 1987 olivat ensimmäisiä valtavia, hänen uraansa vaikuttaneita tapahtumia. Ensin mainitussa hukkui 51 ihmistä ja jälkimmäisessä joukkomurhaaja ampui 16 ihmistä, joiden joukossa oli myös ampujan oma äiti.

Jokilaivaonnettomuuden tutkinnassa Shepherd joutui itsekin myrskynsilmään uhrien tunnistamisessa käytettyjen normaalien menetelmien vuoksi, jotka järkyttivät uhrien omaisia. Uhreilta piti nimittäin leikata kädet irti ja viedä ne kauemmas paremmin varustettuun laboratorioon tutkittaviksi, jotta tunnistus saatiin tehtyä. Joukkosurmatapauksen tutkintaan hän joutui nuorena oikeuslääkärinä vähän yllättäen ja se oli hänen ensimmäinen tavallista suurempi urakkansa. 

Kaiken kaikkiaan Shepherd on nelikymmenvuotisella urallaan tehnyt kymmeniätuhansia ruumiinavauksia. Pienille vauvoille tehdyt avaukset ja niihin liittyvät kertomukset koskettivat eniten. Oikeuslääkärien oli pyrittävä ratkaisemaan, oliko vauva kohdannut kätkytkuoleman vai kenties päihderiippuvaisten vanhempiensa aiheuttaman väkivaltaisen kuoleman. Yksi tällainen tapaus ja sen jälkipuinti uudelleen vuosia myöhemmin oli viedä Shepherdiltä lääkärinoikeudet. Tai niin hän ainakin hetken aikaa ehti pelätä. 

Lukijana yllätyin siitä, miten oikeuslääkärin työ ja sen tulokset eivät välttämättä olekaan kovin selkeitä ja yksiselitteisiä, varsinkaan rikostapauksissa. En tiedä, onko samat käytännöt Suomessa, mutta ainakin Britanniassa 1980- ja 1990-luvuilla ”syyttäjän puolen” oikeuslääkäri teki ruumiinavauksen ja ”puolustuksen puolen” oikeuslääkäri saattoi tehdä sen uudelleen. Erilaiset näkökulmat vaikuttivat lopputulokseen ja arvioon siitä, millä tavalla mikäkin asia oli kuolemantapaukseen vaikuttanut. Lisäksi oikeuslääkäri saattoi oikeussalissa joutua hirmuisen painostuksen kohteeksi joko syyttäjän tai puolustusasianajajan tai molempien toimesta vuoron perään. 

Kirjassa on paljon myös hienosyistä huumoria, mutta ei tietenkään asiakkaiden kustannuksella. Huumori oli ehkä eniten Shepherdin itseironiaa. Huvittavaa oli myös lukea siitä, kuinka tohtori ”harjoitteli” perheen sunnuntaipaistin ja erilaisten veitsien kanssa sekä rekonstruoi väkivaltarikoksia kotonaan työhuoneessaan muun muassa viivoittimien ja tyynyjen kanssa. 

Naudanpaisti muistuttaa kuulemma hyvin paljon ihmislihaa. Kaikki täytyi yrittää pitää salassa perheen lapsilta, jotka tiesivät pitkään isänsä työstä lähinnä vain sen, että ”isän potilaat eivät parane”. Shepherd olikin työssään erikoistunut puukotustapauksiin. 

Ihminen se on oikeuslääkärikin ja kaikki tämä ei voinut olla vaikuttamatta psyykeeseen. Oman äidin kuolema Shepherdin ollessa yhdeksänvuotias ja omien tunteiden piilottaminen sekä kymmenettuhannet ruumiinavaukset järkyttävine taustatietoineen olivat mitä ilmeisimmin vaikuttamassa hänen myöhempään paniikkihäiriöönsä ja traumaperäiseen stressihäiriöönsä. Myös ensimmäinen avioliitto päättyi eroon. Tämän kaiken kokeneena Shepherd pyrkii vaikuttamaan siihen, että oikeuslääkärit Britanniassa voisivat käydä säännöllisesti psykologin vastaanotolla.

Shepherdin toinen kirja ilmestyy englanniksi ensi keväänä. Se kertoo kuolemasta ihmiselämän kaaren kautta, eli keskittyy kuolinsyihin eri-ikäisillä ihmisillä vauvoista alkaen.

Britanniassa 1600- ja 1700-lukujen taitteessa eläneen runoilija Alexander Popen säkeistä Shepherd on kirjoittanut itselleen muistiin periaatteet, jotka neuvovat häntä ”lausumaan sanani varoen silloinkin kun tiedän olevani oikeassa, myöntämään auliisti sen, jos olen mahdollisesti väärässä, tutkimaan virheitäni ja tunnustamaan ne, opettamaan ja oikaisemaan muita aina heidän tunteensa huomioon ottaen, olemaan koskaan kohteliaisuudesta yhtymättä käsityksiin, jotka tiedän vääriksi ja ottamaan vastaan ojennusta, kun siihen on aihetta.”

Siinä ihan hyviä periaatteita meille itse kullekin. 

Kuvat: Pixabay ja Wikipedia

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.