Mökkipäiväkirja 2021 kausi 2 prologi

No niin, muutama viikko sitten saatiin varattua 6 päiväksi vuokramökki juhannuksen jälkeiselle viikolle. 

Tätä kirjoitettaessa on kuntavaalipäivä 13.6. ja mökkilomaan on siis kaksi viikkoa aikaa. Tämä postaus julkaistaan vasta sitten, kun lomaviikko on jo ohi ja ollaan palattu tukevasti omalle tontille.

Lomarengas Oy:n mökeillä on kesäaikana normaalisti lyhyin vuokrausaika 7 vrk ja vaihtopäivä pääsääntöisesti lauantai. Juhannus tekee poikkeuksen siten, että juhannusviikon varausaika loppuu vasta sunnuntaina. Niinpä sen jälkeinen viikko on vain 6 vrk:n mittainen. Netissä oleva varausjärjestelmä ei anna varata sitä seuraavaa viikkoa, koska vuorokausia on liian vähän. 

Sen vuoksi suosikkimökkimme oli edelleen vapaana, kun ei kukaan ollut saanut sitä varattua, vaikka muuten koko kesä oli jo täynnä. Tartuin sitten luuriin, soitin ensin omistajalle ja sitten Lomarenkaan asiakaspalveluun, jossa varaus saatiin tehtyä.

Kyseessä on se mökki, jolla olemme viettäneet lomaa ainakin 3-4 kertaa. Ohessa syyskuvia edelliseltä kerralta, josta on myös olemassa Mökkipäiväkirja täällä blogissa. Sijainti on ihastuttavan, suurehkon lammen rannalla, jossa ei ole muita mökkejä. Vain omistaja asuu hiekkatien alkupäässä parinsadan metrin päässä. Ainoa huono puoli on se, että nukkumatilat ovat yläkerrassa jyrkkien portaiden päässä. Haukkulia pitää kantaa sinne ja sieltä alas. 

Lähtöpäivää edeltävänä päivänä oli kaksi pyykkikopallista lakanoita, tyynyliinoja ja käsipyyhkeitä mankeloimatta. Mankeloiminen ei ole vastenmielistä hommaa, ennemminkin niin puuduttavaa ja pitkäveteistä, että siihen pitää erikseen kerätä voimia ja hoputtaa itseään. Isäntä lähti pois jaloista polkaisemaan 32 km:n pyörälenkin.

Mökkimatkaa varten pakataan tavarat vasta lähtöpäivänä juuri ennen lähtöä. Jos ne pakattaisiin jo nyt, niin Haukkuli innostuisi liikaa liian varhain. Koiralla kun ei juurikaan ole käsitystä ajan kulumisesta. Se ei tiedä, että mökille lähdetään vasta huomenna. Sen se kyllä osaa erottaa, pääseekö se mukaan vai ei. Katsoo, mitä vaatteita laitetaan päälle ja varmuudeksi vielä nuuhkii Isännän housunlahkeet. Tosin se osaa kyllä jo nyt epäillä, että jotain on tekeillä. Olen vaivihkaa kerännyt mukaan otettavia tavaroita kodinhoitohuoneeseen. Haukkuli seurailee tekemisiäni hyvin tarkasti.

Ohessa linkki postaukseen Mökkipäiväkirja 2019

Mökkipäiväkirja 2019

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvat liittyvät tapaukseen.

Ei kaupallista yhteistyötä

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty. 

Juhannusmorsian

 

Niina Mero: Juhannusmorsian

Yksien kansien väliin on saatu mahtumaan rakkautta, draamaa ja ripaus yliluonnollista. Lopputuloksena on hulvaton tarina, jossa on syvällisyyttä enemmän kuin alkuun luulisikaan. Joskus pitää tapahtua enemmän kuin toivoisi, jotta löytää itsensä ja sitä kautta myös toisen luo tai määränpäähänsä. Tämä matkanteko tapahtui tarinassa monen henkilön kohdalla.

Toiveiden toteutuminen ei ole helppo juttu. Varsinkaan, jos toiveeseen liittyy muita henkilöitä. Kahden henkilön toiveiden täydellinen kohtaaminen on illuusio, joka ei olisi edes kirjan sivuilla uskottava. Elämä on kuitenkin loputonta kompromissia ja joustamista suuntaan jos toiseenkin. Parhaimmillaan toteutuessaan toive mukailee asiaan liittyvien toiveita niin, että muodostuu lopputulos, joka miellyttää jokaista ja silloin se voi kestää. Toisen ihmisen toiveita saati omiaankaan - ei loputtomasti voi eikä pidä toteuttaa, varsinkaan muiden kustannuksella.

Tarinassa erään henkilön hurja toive toteutetaan muiden toimesta. Mutta juhlitaanko juhannushäitä ja kuka on morsian? Sanotaanko näin, että kaikki henkilöt pääsevät maaliin niin, että tarinalla on kaikkien näkökulmasta onnellinen loppu. Erikoisella juhannusmorsiamellakin on tärkeä rooli tarinassa.

Tämä tarina oli ensimmäinen, jonka luin Niina Meron tuotannosta ja aion ilman muuta tarttua hänen muihinkin teoksiinsa. Tämä oli juuri niitä kirjoja, jotka jättävät lukemisen jälkeen mukavan jälkisoinnin ja näennäisestä kepeydestään huolimatta saavat lukijan pohtimaan yhtä sun toista.

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat / BookBeat

Kuvan ja telstin luvaton kopioiminen on kielletty.

Mökkitiellä osa IV

 

Juhannuksen aaton aattona teimme vain lyhyen aamulenkin. Oli heti aamusta niin kuuma, ettei kukaan jaksanut pitempään. Ei edes Nuuskija. Yhtäkkiä hoksattiin, että sehän täyttää ihan pian 10 vuotta. Ihmekös tuo, että kuumuus tuntuu.

Lenkillä käytiin katsomassa valmiiksi juhannuskoivun noutopaikka. Tapanamme on ollut iät ja ajat lyödä portaiden pieleen juhannuskoivu. 

"Mitäs jos tehtäiisiin tänä vuonna saunavistat?" ehdotin Ukolle ihan ex tempore ja yllätin itsenkin. Emme ole kovia koivunoksien saunassa vatkaajia, mutta vaihteeksi se voisi olla ihan kiva juttu. Tulisi koivun tuoksua saunaan aidosta lähteestä löylyntuoksun sijaan.

"Mitä sinä hourit?" Uko tokaisi ja jatkoi: "Onko kuumuus pehmentänyt pääkoppasi?"

Mietin, että ei tämä ehdotus voi olla noin kovan ihmetyksen aihe.

"Mikä ihme siinä nyt on?" kysyin jo melkein loukkaantuneena, kun Ukon ihmetys oli kääntynyt nauruksi.

"Etpä tainnut edes huomata, mitä sanoit. 

Sanoit saunavista. Olet ihan höperö", Uko paljasti naurunsa syyn.

Pakko se on uskoa. Vihta ja vasta menivät sekaisin ja siitä tuli vista. Minulla menee monesti senat sakaisin.

"Sepä ratkaisisikin ikuisen ongelman. Ei enää kiistaa kumpi on oikea nimitys - vihta ja vasta. Se voisikin jatkossa olla vista. Kuinka kätevää!" jatkoin innoissani.

"Vaan ei taida mennä läpi. Niin tiukassa ovat nuo nimitykset. Mutta voidaahan me tätä uutta nimeä käyttää ja alkuperäiseen kysymykseen voin nyt vastata - vistotaan vaan!" Uko vastasi ilkikurisesti.

Pitihän se sitten hieman kuuklettaa vihtaa ja vastaa.

Länsi-Suomessa vihdotaan, Itä-Suomessa kroppaa suomii vasta. Vaan yhtä makea on mäiske ja tuoksu. Hies- vai rauduskoivu, siitäkin ollaan montaa mieltä. Molempi parempi, teho on aivan sama. 

Mutta se mikä on tarkkaa, on suunta. Suomalainen kansanviisaus kertoo, että vihtominen eli vastominen aloitetaan päästä ja edetään kohti raajoja. Tällöin ajetaan taudit pois varpaista varvikkoon ja sormista sammaleeseen. 

Jos vihtoja eli vastoja aikoo säilöä talven varalle, nyt on syytä toimia. Perinnetiedon mukaan parhaat vihdat ja vastat tehdään viikko ennen juhannusta ja viikko sen jälkeen. Aikaa on siis heinäkuun alkuun ja paras tapa säilöntään on pakastaminen. Pötkylänä tuorekelmuun ja eikun jäätymään ja odottelemaan pimeiden talvi-iltojen saunomisia.

Hyvää juhannusta kaikille lukijoillemme!

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

Lipputangosta ja vähän nupistakin

Nuppi nuppi nuppi nuppi nuppi nuppi pi

Nuppi nuppi lipputangon nuppi
Isoisän päähän putosi
Ai
Nuppi nuppi lipputangon nuppi
Juhlatunnelman pilasi

Seitsemänkymmentä isoisä täytti
Talo oli saatava siistiksi
Hienot juhlat tulevan näytti
Serkunkin piti mennä naimisiin

Nuppi nuppi lipputangon nuppi
Isoisän päähän putosi
Sus siunatkoon
Nuppi nuppi lipputangon nuppi
Juhlatunnelman pilasi

Ruuat oli tehty ja sahti oli tuotu
Serkun sulhanen oli armeijassa
Lehmien alta lannat oli luotu
Kunnes huomattiin tuo puute uus

Nuppi nuppi lipputangon nuppi
Isoisän päähän putosi
Mikäs sieltä?
Nuppi nuppi lipputangon nuppi
Juhlatunnelman pilasi

Lipputanko vielä maalata piti
Kukahan senkin äkkäsi
Tuonen viikate liippasi liki
Kun tankoa ruvettiin kaatamaan

Nuppi nuppi lipputangon nuppi
Isoisän…

Näillä hulvattomilla Lapinlahden lintujen laulunsanoilla päästään kesäiseen aiheeseen, lipputangon huoltoon.  

Se on lähes jokakesäinen homma meidänkin tontilla. Koska lipputankohan likaantuu, kun se on ulkona ympäri vuoden ja se täytyy pestä. Sen koko mitalle kertyy ja kasvaa mustanvihreää tai vihreänmustaa töhnää, joka on osittain ilmansaasteita ja osittain jotakin levää tms. kasvustoa. 

Sitä Erikoinen Asiantuntija ei ole vielä selvittänyt, ei edes kovasti yrittänyt, miksi töhnää kertyy pahiten juuri tietyn ilmansuunnan puolelle lipputankoa? Nimittäin koillisen puolelle? Sehän on se suunta mihin aurinko ei paista. Tai paistaa ainakin vähiten. Ehkä auringon UV-säteily tuhoaa sen orgaanisen kasvuston, johon muu törky kiinnittyy? Niin, törky kertyy sinne, mihin aurinko ei paista, hah!

Jokunen vuosi sitten Isännän ollessa pihan huoltohommissa kävi niin, että tanko pääsi heilahtamaan voimakkaasti ja nuppi putosikin oikeasti. Ja vähältä piti, ettei pudonnut Isännän päähän. Kevyttä muoviahan se on, mutta putoaa sen verran korkealta, että olisi sen osuminen voinut olla vaarallista tai ainakin kipeää tehnyt. Nuppi halkesi, mutta kätevä Isäntä paikkasi sen jesarilla ja sama nuppi on pelittänyt tangon päässä aivan loistavasti kaikki nämä vuodet. Joka kerta pesun yhteydessä käydään kuitenkin keskustelu nupin kohtalosta. Tänäkin vuonna nuppi säästyi yt-menettelyltä (tuotannolliset syyt) ja saa jatkaa vielä toistaiseksi. Koska Isäntä siirtää sormen liipaisimelle aina kun joku alkaa puhua väri- ja vilkkuvaloista, ehdotin piruuttani, että hankitaan siihen uusi nuppi, jossa on valo. Ehdotus ei saanut kannatusta, vain sanatonta mulkoilua alaviistoon.
😆 

Keskikesän juhlaa varten pesemme sekä tangon että lipun. Kaadoimme taas tangon ja Isäntä pesi sen yleispesuaineella ja pehmeällä harjalla. Tällä kertaa tanko myös vahattiin venevahalla. Aikaisemmin ei moinen toimenpide ole tullut mieleenkään, kunnes törmäsin aiheeseen sattumalta. Että siis lipputangonkin voi vahata. Naru vaihdettiin uuteen jo viime kerralla. Vanhaa narua yritettiin silloin pestä, mutta sehän ei pesemällä puhtaaksi lähtenyt. Ehkäpä vahauksen ansiosta se töhnä pysyy nyt tangosta pitempään poissa siltä puolelta mihin aurinko ei paista.

Erikoiset Asiantuntijat jäävät nyt juhannustauolle. Palaamme ruutuun taas 22.6.2020.

Hyvää ja aurinkoista juhannusta kaikille!

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Blogin ja postauksen linkkejä saa jakaa.