Mökkipäiväkirja 3/2024

Toinen aamu mökillä alkoi tuulisena. Tämä on selvästi niemen tuulisempi ranta. Vähän niin kuin Rodoksen saarella. Siellä on tuulisempi ranta, jota kutsutaan osuvasti tuuliseksi rannaksi. Ja siellä tuulee aina. Se toinen puoli on nimeltään Ellin ranta ja siellä on paljon tyynempää. Ja varmaan varsinkin keskikesällä se on melkoinen käristysranta.

Maahan oli satanut uutta lunta noin viisi senttiä ja kävin Haukkulin kanssa siihen tutustumassa aamulla jo ennen kello kuutta, kun H. ehdotti, että voitaisko käydä lorauttamassa päivän ekat pissat. Haukkuli ihmetteli uutta lunta kovasti, olihan maisema edellisenä iltana ollut lähes lumeton. Ja tuoksujen aarreaitta, eli mökin ympäristön varvikko sinne ”ykkösmökille” (jossa oltiin silloin, kun korona puhkesi kukkaansa) saakka oli lumen alla.

Taasko on joku karman laki ottanut paikkansa. Kun ollaan täällä tuulisella puolella, niin tapahtuu joku katastrofi. Viimeksi korona, nyt Vantaan kouluampuminen. Molempien vaikutuksesta mökkiloma muuttui vähemmän rentouttavaksi. Ja uutisia asiasta pitää kytätä netistä ja telkkarista monta kertaa päivässä. Ahdistaa ja masentaa. 

Isäntä tuskailee, kun ei ole kotona lumitöitä tekemässä. Siellä on tiettävästi vielä enemmän lunta kuin täällä. Mökki-isäntä aurasi mökkitien jo aamupäivällä. Mutta tuskin täältä mihinkään tarvii lähteä ennen varauksen loppumista. Ellei sitten joku vaikka käräytä persaustaan kiukaaseen tai jotain vastaavaa.

Mutta kyllä tämä mökkiloma aina kotiolot voittaa. Tällä ei tarvi miettiä mitään pyykkäyksiä, silittämisiä, ikkunanpesuja eikä muita siivouksia tai pohtia mahdollista tulevaa kph/saunaremonttia. Ja tämä rikkomaton hiljaisuus, mikä on havaittavissa varsinkin iltapimeällä, on ihan ainutlaatuista. Kaupungissa sellaista ei ole koskaan. Aina kuuluu jostain joku pärinä tai pörinä tai valtatien humina.

Silloin neljä vuotta sitten järven jää paukkui illalla ja yöllä, kun kävin Haukkulin kanssa ulkona. Se oli jotain ihan maagista kuunneltavaa, vähän pelottavaakin. Tiesin, että jää pitää ääntä, mutta en osannut kuvitellakaan sitä sellaiseksi jyrinäksi ja paukahteluksi. Haukkulikin oli ihan ihmeissään. 

Kouluampumisesta tihkuu mediaan tietoja vähitellen. Mikä sitten pitää paikkansa ja mikä ei. Se olikin melkein arvattavissa, että ampuja on ollut koulukiusaamisen kohteena. Ja ties mitä muuta vielä. Oliko tämä sitten jonkunlainen kosto ja oliko surmansa saanut lapsi se pahin kiusaaja vai valikoituiko  hän uhriksi sattumanvaraisesti? Tuskin kiusatulla on nyt yhtään sen parempi olo, vaikka kosto olisikin osunut ”oikeaan” kaveriin. 

Se kiusaaminen pitää saada kouluista nyt loppumaan ihan aikuisten oikeesti. Se toimii siemenenä myös myöhempään työpaikkakiusaamiseen. Helpomminhan se on sanottu kuin tehty. Hyvän teon teki Toivo Sukari, joka lahjoitti 70 te lasten ja nuorten mielenterveystyöhön. Arvostan. Muutkin raharikkaat voisivat tehdä saman perässä. 

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman kirjoittajan lupaa on kielletty.

Ei kaupallista yhteistyötä.

Mökkipäiväkirja 2021, osa 4

Mökkiviikko on kääntynyt jo niin sanotusti paremmalle puolelle (vitsi) eli ollaan 17.3. jo yli puolessa välissä.

Muistelin illalla hyytävässä pohjoistuulessa ulkona seistessäni Haukkulia pissittämässä, että olemme kuluttaneet vuokramökkejä jo vuodesta 1994 saakka. Harmi, ettei ole tullut pidettyä päiväkirjaa tai mitään muutakaan kirjaa niistä kaikista mökeistä. Ehkä hädin tuskin muistamme ulkoa, millä paikkakunnilla ollaan käyty. 

Kaikki mökit ovat kuitenkin olleet Itä-Suomessa. Kolilla, Kaavilla, Rantasalmella, Mäntyharjulla, Enonkoskella, Pertunmaalla, Uukuniemellä, Haukivuorella, Nilsiässä, Kuusamossa sekä Mikkelissä useampaan otteeseen eri paikoissa. Mikkelin seudusta on muodostunut oikea "feivoritti". Anteeksi Länsi-Suomi, mutta jotenkin tämä itäisempi seutu on aina vetänyt pisimmän korren aluetta valitessamme. Ikimuistoisin mökkiloma oli vuosia sitten Uukuniemellä, jossa kylppärin kaapista löytyi tekohampaat ja jalkasilsavoidetta. Lisäksi mökissä oli vaatteisiin ja joka paikkaan tarttuva läskisoosin haju. Tästä kerroinkin ensimmäisessä mökkipäiväkirjapostauksessani. Ohessa linkki siihen.

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/10/mokkipaivakirja.html

Luulisi, että lähes 30 vuoden aikana olisi ehditty vuokramökkeilystä jotain oppia. Ja on opittukin. Vinkiksi potentiaalisille vuokramökkeilijöille, että kaikki kaapit kannattaa aukoa ja jokainen kahva kääntää mökkilomaa aloittaessaan, ennen kuin alkaa mitään ääneen ihmettelemään. Mukaan kannattaa ottaa talous- ja wc-paperia ainakin sen verran, että pääsee alkuun. Niitä ei välttämättä kaikilla mökeillä ole. 

Käsipyyhkeet vessaan sekä keittiöön kannattaa pakata mukaan sekä pyyhe, jolla voi tarvittaessa kuivata kylppärin lattiaa. Kahvinsuodatinpusseja muutama mukaan, kahvinporoja sekä mausteita, jos aikoo itse ruokaa laittaa. Mökeillä on usein toisten käyttäjien sinne jättämiä mausteita ja muita kuivaelintarvikkeita, mutta en ole koskaan halunnut käyttää niitä. Minun mielestäni kaappeihin ei pitäisi jättää minkäänlaisia elintarvikkeita. Vai onko kahvijauhe ennen kahvin keittämistä ja vasta keittämisen jälkeen ne muuttuvat kahvinporoiksi?

Emme mielestämme tarvinneet mökki-isännän käyttöönotto-opastusta. Hän kuitenkin pyörähti ystävällisesti ovella kysymässä n. 15 minuuttia saapumisemme jälkeen, että ”Onko mitään kysyttävää?” No ei ollut vielä silloin. 

Hetken aikaa (n. puoli tuntia) meni ihmetellessä, ettei mökillä näyttäisi olevan lainkaan a) pölynimuria b) juuri muitakaan siivousvälineitä c) siivousaineita. Kaikki nämähän nyt kuuluvat perusvarustukseen. Minkäänlaista siivouskomeroakaan ei löytynyt. Kierrettiin mökki jopa ulkopuolelta, jos löytyisi joku erillinen tekninen tila, jossa siivousvälineet olisivat. Edellisessä mökissä nimittäin oli sellainen. 

No, pölynimuri sitten löytyi puolivahingossa pienemmän makkarin vaatekaapista. Muutama Chifonet-tyyppinen siivousliina ja yksi mikrokuituliina löytyi tiskikaapista. Mutta ei minkäänlaista siivousainetta eikä pyykinpesuainetta, vaikka on pyykinpesukone ja vielä hieno sellainen (kuivaava). No, onneksi oli omat rippeet otettu mukaan varmuuden vuoksi. Mitään täysiä pakkauksiahan ei kannata kuljettaa yhden viikon takia. No loppusiivoushan tehdään vasta lähtöpäivänä, että siinä mielessä ei vielä huolestuttu. Ainahan sitä voi astianpesuaineellakin siivota.

Kunnes torstaiaamuna: Isäntä avasi pesukoneen yläpuolelta kaapin, jota olimme koko ajan luulleet lämminvesivaraajaksi, ilmanvaihtokoneeksi tms. kaapiksi. Tadaa!!! Täynnä siivousaineita ja -välineitä! Jotain oli tosin löytynyt vessan allaskaapistakin. Vanha tiskiharja ja sen sellaista. Kyllä sitä välillä tunteekin itsensä tyhmäksi. 

Seuraava ja tällä erää viimeinen osa mökkipäiväkirjasta julkaistaan 8. huhtikuuta.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.