Pedon hymy

 

Kirjailijanimen Nicci French taakse kätkeytyy brittiläinen kirjoittajapari Nicci Gerrard ja Sean French. He ovat kirjoittaneet Nicci Frenchinä seitsemän jännäriä, jotka kaikki on suomennettu, viimeisin tämän vuoden keväänä. Tämä nyt äänikirjana kuuntelemani Pedon hymy on julkaistu jo vuonna 2004 ja on ensimmäinen kuuntelemani kirja heidän tuotannostaan. Aion ihan varmasti lukea tai kuunnella loputkin. Kirja oli erittäin hyvä.

Tarina kertoo, kuinka Miranda löysi Brendanin ja sitten hyvin pian jätti tämän. Niinhän se välillä menee, kun haetaan sopivaa seurustelukumppania eikä sitten toinen nappaakaan. Sehän on viisautta toimia juuri niin - mitä sitä jatkamaan alkua pidemmälle.

Mutta psykopaattia ei jätetä. Sen voi jokainen arvata. Jos joku jättää, se on hän. Vain hän.

Menee jonkun aikaa, kunnes eräänä päivänä Mirandan sisko esittelee uuden poikaystävänsä. Ja kukas hän onkaan. Kukapa muukaan kuin Brendan. Ja häneen ihastuvat kaikki - paitsi tietysti Miranda, joka on kauhuissaan kaikesta mitä alkaa sattua ja tapahtua. Ja yllättäen kaikki ikävien tapahtumien jäljet johtavat Mirandaan.

Kirjassa ei märehditty psykopaatin mielenmaisemaa hänen ajatustensa kautta, vaan tekojen ja monenlaisten vihjausten ja aavistusten kautta. Myös se näkökulma on hyvä, kuinka kukaan ei näe totuutta, vaikka se on aivan silmien edessä ja sille on todistajakin, Miranda - kukaan ei vain usko häntä. Näinhän se ilmeisesti usein menee oikeassakin elämässä ihan oikeiden psykopaattien kanssa. 

Kirja oli uskottava monista käänteistään huolimatta ja piti hyvin otteessaan. Lukija oli hyvä: Johanna Kakko ja kirjan on suomentanut Hëlene Butsow. Kuuntelin kirjan BookBeatin valikoimista.

Annan kirjalle jännärikategoriassa maksimipisteet ⭐⭐⭐⭐⭐

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat / BookBeat

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

Älykäs tietää rajoitteensa

Itsensä ylivertaiseksi kokeminen kanssaihmisiin nähden kertoo näennäisen älykkyyden takaa pilkottavasta epävarmuudesta tai jopa narsismista.

Jokainen varmasti tuntee tai ainakin tietää yhden tällaisen besserwisserin, joka omasta mielestään osaa ja tietää kaiken. Joka agressiivisestikin puolustaa näkökantaansa eikä anna piiruakaan periksi.

Mutta sitäpä tämä henkilö ei ainakaan tiedä, että omien rajoitteidensa tiedostaminen ja tunnustaminen kertoo älykkyydestä paljon enemmän kuin päsmäröinti.

Älykäs ihminen hakeutuu ihmisten pariin, jotka ovat häntä itseään älykkäämpiä joissain asioissa ja pyrkii hyödyntämään omaa älykkyyttään aktiivisesti uuden oppimiseen. Besserwisserhän jo tietää kaiken, hakeutuu tavallisti myötäilijöiden pariin eikä opi eikä toimi mallina uuden oppimiseen.

Älykäs ihminen pystyy helposti soveltamaan ja käyttämään hyödyksi oppimaansa. Myöntämään virheensä ja nauramaan itselleen. Besserwisserille ei kukaan naura - ääneen ainakaan - viimeiseksi hän itse.

Elämänkokemuksen myötä älykäs ihminen kartuttaa entisestään älykkyyttään. Virheistään voi vain oppia hänen mielestään. Besserwisser ei tee virheitä. Hän on täydellinen jo syntyessään eikä mikään oppi, opetus tai kokemukset tunnu liimautuvan häneen kartuttamaan älykkyyttä. Älykäs ihminen voi helposti pyytää apua, kun tietää ja myöntää mihin ei itse pysty.

Mainion kaksintaistelun saisi aikaiseksi, kun laitettaisiin älykäs ja besserwisser tekemään älykkyyttä vaativia tehtäviä, joissa tulisi hyödyntää omia verkostojaan.
Besserwisserin mielestä varmasti lopulta paska testi, väärin tehty ja lapsellinen 😉

Kuvat: Pixabay

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

Kaikki anteeksi

Laura Mannisen esikoisromaani Kaikki anteeksi, joka perustuu osittain hänen omiin elämänkokemuksiinsa. Kirjan nimi tulee Zen Cafen kappaleesta Tuulensuoja, Jossa kertosäe kuuluu: "Sinä olet minun toiveeni ja haaveeni ja kaikki anteeksi." Manninen on syntynyt vuonna 1976, opiskellut ympäristötieteitä ja tekee työkseen viestintää.

Kuinka paljon osittain on omia kokemuksia, siitä ei ole tietoa, mutta niin perusteellisesti ja huolellisesti Manninen kirjoittaa kirjassaan tapahtumista perhehelvetissään ja tuntemuksistaan, että on vaikea kuvitella minkään osan kirjassa olevan keksittyä. 

Tarinassa on kyse siitä, että kirjoittaja kohtaa maailman ihanimman miehen, Mikon (nimi muutettu kirjassa), jonka kanssa etenee seurustelussaan Lauralle liian nopeasti ja Mikon ehdoilla. Mikko on eronnut ja hänellä on kolme alaikäistä lasta. Lauralla ei ole lapsia eikä hän ole niitä halunnutkaan. Mikko osoittautuu myöhemmin sairaaksi tai jopa persoonallisuushäiriöiseksi, joka tapauksessa henkiseksi, fyysiseksi ja seksuaaliseksi pahoinpitelijäksi ja taloudelliseksi hyväksikäyttäjäksi. Ilmeisesti narsisti tai vähintäänkin epävakaa persoonallisuus on kyseessä. Näitä tarinoitahan on paljon.

Manninen kertoo kirjassa omalla äänellään ja myös Mikko pääsee ääneen kursivoiduissa kappaleissa, mutta hänen osuudestaan kertoo joku kolmas henkilö, mikä ei oikein istu kertomuksen kulkuun. Olisi ollut parempi, jos Mikko kertoisi omat näkemyksensä "itse". Mannisen kerronta on kuitenkin sujuvaa ja tuttavallista, helppolukuista. Ihan kuin hän kertoisi asioistaan juuri minulle kahvipöydässä. Tarina on aivan järkyttävä ja jossain kirjan puolivälin jälkeen meinasin jo jättää lukemisen kesken. Jos haluaa suojella itseään pahalta todellisuudelta, tätä kirjaa ei kannata lukea. 

Ehkä kyseessä on ennemminkin elämäkerta tai dokumentti kuin romaani. Mutta ihan sama minulle. Hyvä kirja kuitenkin ja tykkäsin lukea sen melkein putkeen yhtenä kesäloman päivänä. Kirjan kannessa on orkidean kukan kuva, jolla on oma symboliikkansa, josta en ole ollutkaan aikaisemmin tietoinen. 

Kirjan lopussa on epilogi, jossa kirjoittaja ottaa kantaa perheväkivaltaan ja muuhun väkivaltaan yhteiskunnassa. Kuinka vähän ammattilaisilla on oikeasti keinoja puuttua perheväkivaltaan ja estää sitä. Manninen kirjoittaa loppupuolella myös häpeästä, joka vaivaa lähes kaikkia meitä suomalaisia jollain tavalla. 

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat / kirjan etukansi

Ei kaupallista yhtistyötä.

Narsismista

Kanssaihmisiä arvioidaan narsistiksi somessa ja mediassa joskus heppoisin perustein. Narsistiksi leimaaminen on jäänyt kyökkipsykologien arkipuheeseen. Todellisuudessa kyseessä on vaikea persoonallisuushäiriö. Usein ei kuitenkaan ole niinsanotusti savua ilman tulta.

Me Naiset -lehti julkaisi viime keväänä asiaa koskevan juttunsa yhteydessä Suomalaisten psykiatrien käyttämän SCID-II lomakkeen, jossa on 17 kysymystä mahdollisen narsistisen persoonallisuushäiriön kartoittamiseen. Kysymyksiin vastataan joko Kyllä tai Ei ja viisi Kyllä -vastausta saattaa antaa aihetta asian tarkempaan selvittämiseen. Parissa kysymyksessä kysymyksenasettelu on huono. "Onko Teille sanottu, että..." "Ovatko ihmiset valittaneet Teille, että..." 

Ei narsistille mennä sanomaan mitään poikkipuolista tai "valittamaan" mistään. Sehän tulee heti silmille tai saman yhteisön jäsenenä lähtee laatimaan reklamaatiota korkeimmalle mahdolliselle taholle.

Narsisti ei itse tajua eikä myönnä omaa tilaansa, eikä lähde sitä omasta aloitteestaan tutkituttamaan. Siinäpä pulma. Ketään ei voi diagnosoida narsistiksi ilman perusteellisia psykiatrisia tutkimuksia. 

Ohessa linkki Me Naiset -lehden juttuun. 

https://www.menaiset.fi/artikkeli/hyva-olo/terveys/17-kysymysta-joiden-avulla-suomessa-diagnosoidaan-narsisteja-jo-5-kylla

Ohessa lomakkeen kysymykset: 

Jäävätkö ihmisiltä usein huomaamatta erityiset kykynne tai saavutuksenne?

Onko Teille sanottu, että Teillä on liian korkea käsitys itsestänne?

Ajatteletteko paljon valtaa, mainetta tai tunnustusta, jota saatte vielä jonakin päivänä?

Ajatteletteko paljon täydellistä rakkaussuhdetta, jonka koette jonakin päivänä?

Kun Teillä on ongelma, vaaditteko melkein aina päästä johtajan puheille?

Onko Teistä tärkeää viettää aikaa vaikutusvaltaisten ja huomattavien ihmisten seurassa?

Onko Teistä tärkeää, että ihmiset kiinnittävät Teihin huomiota ja ihailevat Teitä jollakin tavalla?

Ajatteletteko, että ei ole välttämätöntä noudattaa tiettyjä sääntöjä tai tapoja, jos niistä on teille haittaa?

Tuntuuko Teistä, että olette henkilö joka ansaitsee erityiskohtelun?

Onko usein välttämätöntä astua muutamille varpaille, jotta saatte mitä haluatte?

Onko Teidän usein asetettava omat tarpeenne muiden tarpeiden edelle?

Odotatteko usein toisten tekevän kyselemättä, mitä pyydätte, koska olette kuka olette?

Oletteko kiinnostumaton toisten ongelmista tai tunteista?

Ovatko ihmiset valittaneet Teille, että ette kuuntele heitä tai välitä heidän tunteistaan?

Oletteko usein kateellinen toisille?

Tuntuuko Teistä, että toiset usein kadehtivat Teitä?

Oletteko sitä mieltä, että vain hyvin harvat ansaitsevat huomionne ja aikaanne?

Jutun mukaan narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä on väestöstämme noin yksi prosentti. Amerikkalaistutkimusten mukaan väestöstä 0-5,3% on narsisteja. Amerikassa kaikkea on enemmän. Eriasteisesta narsistisesta vammasta kärsiviä henkilöitä on kuitenkin paljon enemmän. Huonolla matematiikalla voisi karkeasti arvioida, että itsekin tunnen noin puolisen tusinaa narsistia tai sellaisia luonteenpiirteitä omaavia. No, ainakin neljä.

Erikoisilla Asiantuntijoilla on useitakin havaintoja narsistisia luonteenpiirteitä omaavista henkilöistä ja sellaisten uhreiksi joutuneista. Lähipiirin kannalta narsistinen henkilö voi olla todella hankala tai hetkittäin jopa hurmaavakin, niin halutessaan. Sen vuoksi voi joissain tapauksissa tulla suurena yllätyksenä jonkun tuttavapiiriin kuuluvan henkilön epämiellyttävät piirteet. Näistähän on julkisuudessakin ollut esimerkkejä. Vastikään julkaistussa Vesa-Matti Loirin elämästä kertovassa kirjassa hänen mummonsa tuumasi Veskun olevan ”tyypillinen narsisti”. Onneksi narsismiin taipuvaista henkilöä ei ole omaan perheeseen osunut, mutta seuraamaan on jouduttu joitakin tapauksia sekä narsismin uhreja. Itse tuntemani henkilöt, joilla on selvästi narsistisia luonteenpiirteitä, eivät ole vähäisessäkään määrin hurmaavia.


https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/12/jari-tervo-loiri.html

Netistä löytyy eri lähteistä paljon tietoa tästäkin asiasta. Narsismi on monimuotoinen persoonallisuushäiriö. Sen keskeisin piirre on epärealistinen ja ylivertainen kuvitelma itsestään. Narsisti uskoo omaan erityisyyteensä ja kuvittelee olevansa etuoikeutettu. Narsisti sallii itselleen asioita, joita ei suo muille. Hän liioittelee saavutuksiaan ja odottaa tulevansa huomatuksi väheksyen samalla muita. Todellisuudessa hän on kuitenkin vain kateellinen muille. Hänen itsetuntonsa on kehittymätön tai olematon. Narsistilla on puutteellinen kyky osoittaa empatiaa. Vain silloin, kun toisten reaktiot liittyvät narsistiin itseensä, hän kykenee näihin samaistumaan. Terveellä itsetunnolla varustettu ihminen ottaa vastuun käytöksestään ja osaa katua. Narsisti ei myönnä virheitään. Todellinen narsistinen persoonallisuushäiriö on onneksi harvinainen.

Sosiaalipsykologi Janne Viljamaan mukaan mukaan narsismi on periytyvää. Ihmisten ominaisuuksista puolet on perimää ja puolet ympäristön vaikutusta. Narsististen piirteiden kehittymisessä on tärkeää, ovatko kasvuolosuhteet olleet tunneköyhiä ja vailla hyväksyntää tai ovatko kasvattajat ja muu lähipiiri osoittaneet ylenpalttista kehumista ja aiheetonta jalustalle nostamista. Amerikkalaisen psykologian professorin Aaron L.Pincusin mukaan narsismi ei ole geeneissä. Itse uskoisin enemmän tuohon suomalaisen asiantuntijan lausuntoon jo omienkin havaintojeni perusteella. Narsismi kulkee geeneissä vanhemmalta lapselle ja toki siihen vaikuttaa myös lapsen kasvaminen samassa ympäristössä narsistivanhemman kanssa ja mallioppiminen narsistilta. Sekä tunneköyhyys varhaislapsuudessa että ansaitsematon kehuminen voivat osua myös samaan henkilöön. 

Lähteet: Väestöliitto, Hyvä Terveys, yle.fi, Me Naiset -lehti/psykiatrian professori, psykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Jyrki Korkeila, Narsistien uhrien tuki ry.

Kuvat: Pixabay Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.