Minustakin (Nymma) tuli nyt siis mummo, eli kutsumanimeltäni MAMMA maanantaina, kolme päivää sitten. Meidän nuorempi tytär pyöräytti pienen, aivan ihanan poikavauvan varhain aamulla aviomiehensä tukemana. Koko perhe voi hyvin ja tätä kirjoitettaessa he ovat jo yhden yön nukkuneet kotona.
Me olemme nähneet pikkuprinssistä vasta kuvia ja videoita, vielä emme ole päässeet sanomaan käsipäivää. Voiko mitään ihanampaa ja suloisempaa olla! Mamma ja Pappa ovat ihan ”myytyjä”, kuten myös tuore täti aviomiehensä kanssa ja arvattavasti myös prinssin isän puoleiset läheiset.
Monenlaisia mietteitä on näinä päivinä liikkunut päässä ja muistelua niiltä ajoilta, kun omat lapset olivat vauvoja. Tuore äiti ylisti vuolaasti hoitoa ja huolenpitoa, jota kaikki kolme olivat saaneet Naistenklinikan perhehuoneessa.
Ei siinä omassakaan äitiyshuollossani mitään vikaa ollut, lukuunottamatta esikoisen syntymää hoitanutta kätilöä, joka olisi voinut valita ammattinsa mieluummin toisin. Mutta ei mennä nyt siihen.
Voi tätä onnea! Kovasti odotellaan tulevaa päivää, kun saamme kuulla pienen ihmisen tuhinaa ja muuta ääntelyä ihan livenä ja tuntea sen kuuluisan vauvan tuoksun. Silkkistä tukkaa saa silittää ja pieniä sormia ja varpaita kosketella. Mamman sydän sulaa pelkästä ajatuksesta! 🥰
Kuva: Pixabay
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
