Kuluva talvi on ollut näihin päiviin saakka kävelijälle kohtuullisen hyvä. Ei ole ollut liian kovia pakkasia ja liukkautta maaperässä vain yksittäisinä päivinä.
Mutta toissa päivänä meni hermot. Kävely oli sellaista pelonsekaista taiturointia, että siitä meni kaikki ilo. Maisematkin jäivät katsomatta, kun piti koko ajan tuijottaa omia jalkojaan. Kävelyn virkistävästä vaikutuksesta ei ollut tietoakaan, kun koko kroppa oli jännittyneessä tilassa ja hartiat korvissa.
Eilen lähdin sitten ostoksille toiveena löytää nastakengät. Perille päästyäni tein huomion, että tässäkin joutuu valinnan äärelle. Nastakengäthän minulla oli mielessä, mutta vaihtoehtona löytyy myös kitkakengät. Vain hetken aprikoituani, totesin itsekseni, että kuljemme kävellen ja autolla sellaisillakin teillä, joissa vain nastat pelittävät. Autossa on nastat, olkoon siis minullakin.
Ihmeellinen onnen kantamoinen osui kohdalle. Nastakengistä sai muutaman päivän ajan -15% alennuksen. Ja toinen onni potkaisi, kun käyttämääni kokoa oli jäljellä tasan yksi kenkäpari. Tyytyväisin mielin läksin kotiin ostokseni kanssa.
Tänään lähdin lenkille testaamaan kenkiä. Huomasin alkuun käveleväni tuttuun tapaan liukkaan kelin tyylilläni. Mutta sitten aloin luottaa kenkien pitoon. Uskomaton juttu, mikä ilon ja onnen fiilis - kengät todellakin pitävät. Kroppa rentoutuneena tein kunnon lenkin.
Sehän se harmitti hetken, että miksen ollut hommannut nastakenkiä aiemmin ja lässyn lässyn. Onneksi ostin ne nyt. Kaikelle on oikea aikansa, kuten olen todennut aiemminkin:
Kuva: Erikoiset Asiantuntijat
Ei kaupallista yhteistyötä.
Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.
