Bloggaamisemme lyhyt historia ja sen sietämätön keveys

Aloitimme tässä ja nyt laatimaan bloggaamisemme "omaelämäkertaa". Niinhän nekin ovat tehneet, jotka ovat luoneet jo nuorena uran. Ei aina voi ymmärtää, miksi esim. alle kolmekymppinen räppäri kirjoittaa elämänkerran? Jo nyt? Onko asiaa kertynyt jo kirjaksi asti? Onko elämänviisautta kertynyt jo muillekin jaettavaksi? Eikö kannattaisi odottaa vielä toiset 30v, niin juttua tulis paljon enemmän? No rahastushan siinä tietysti on tarkoituksena. Ei meilläkään mitään erityistä viisautta ole, mutta kunhan nyt jotain höpistään. Me pistetään paremmaksi. Meidän blogin perustamisesta on kulunut aikaa hädin tuskin kaksi kuukautta ja jo nyt pukkaa muistelmia.

Meillä sen sijaan ei ole rahastus tarkoituksena. Meillä ei ole ns. pikkurahan puutetta. Isomman sen sijaan olisi 😁. Me ei (ainakaan toistaiseksi) mainosteta täällä mitään ja muutenkin yritetään pitää matalaa profiilia. Jonkinlaisen kirjoittamisen tarve on meillä itänyt jo pitkään ja Nytte ehdottikin jo kauan sitten kirjan kirjoittamista yhdessä. Kun aihe on edelleenkin vähän niinsanotusti hakusessa, niin päätettiin sitten aloittaa blogin pitäminen. ”Virallinen” syntymäpäivä on Suomen 101-synttäripäivä. Siitä se sitten lähti hiljakseen etenemään. Perustamiskokous pidettiin erinäisistä sattuneista syistä johtuen vasta Eurooppapäivänä. Siellä olikin pari lukijaakin itse sitä tietämättään "todistajina". Se oli liputuspäivä jo valmiiksi. Ei tarvi liputuspäivää siitä erikseen enää järjestää.

Mehän olemme tunteneet toisemme jo n. 35 vuotta. Yhteinen taival alkoi kauppaopiston markkinointilinjalta. Olemme siis niitä kuuluisia kauppaopiston naisia, jotka "todella kääntää mun pään". Ajauduimme samalle alalle ja erinäisten yhteensattumien summana myös lopulta saman työnantajan palvelukseen. Muutama vuosi meni, että vajosimme joulukorttiasteelle eri asuinpaikkakuntien ja elämäntilanteiden vuoksi, mutta tilanne on sittemmin korjaantunut. Jos olisi silloin ollut somet ja muut kotkotukset, niin olisi tullut enemmän pidettyä yhteyttä.

Kari Peitsamo: Kauppaopiston naiset

Sivut ja fb-profiilin teetimme alan ammattilaisella, Elina Temosella, Teenne.fi. Elinalta olemmekin saaneet hyvät neuvot ja avut. Ilman Elinaa tästä ei olisi tullut mitään. Me molemmat bloggaajat istumme/seisomme palkkatyössämme tietokoneen ääressä koko päivän. Näin ollen emme jaksaisi vapaa-ajalla nettisivujen kanssa tuskailla. Sitä se nimittäin oikeesti olisi meidän tekemänä. Aluksi vain kirjoiteltiin  ja lähetettiin tuotokset Elinalle julkaisuun. Hänkin varmaan joutui yllättymään siitä, kuinka paljon ja usein sitä julkaistavaa tuli. Ehkä ajan mittaan tahti tästä tasaantuu. Ja varmasti tasaantuukin, kun "tärkeimmät" on jo saatu kerrottua. Hyvään alkuun päästyämme saimme Elinalta ihan lähiopetusta blogin pidon käytännön asioista. Teimme opintomatkankin Elinan luokse Loimaalle. Upeaa, kun on ollut monialaisen ammattilaisen tuki käytettävissä.

Jotain kanavaa päässä risteilevien ajatusten ”ulostamiseksi” onkin kaivattu. Facebook on siihen ihan liian suppea. Toivottavasti tästä on ennen kaikkea iloa lukijoille ja toivottavasti lukijoita saadaan lisää. Tähän asti juttujen kirjoittaminen on ollut kohtalaisen helppoa. Tosin välillä pää on tyhjä kuin Vapahtajan hauta pääsiäisaamuna. Toisinaan taas juttua tulee kuin ”suden kuraa”. Parhaiten rattaat lähtee pyörimään yleensä koiralenkillä. Välillä ei meinaa töihin ehtiä, kun pitää tekstiä suoltaa tulemaan. Suuret kiitokset siis karvaisille ystävillemme avusta.

Olemme sopineet, että tietyistä aroista asioista ei kirjoiteta eikä ketään ainakaan tahallaan loukata. Yritetään kirjoittaa sellaista, mitä lukija tykkää lukea. Ei lähdetä minäminäminä-linjalle eikä muiden ihmisten arvostelemiseen. Molempia on nähty ihan tarpeeksi. Emme myöskään halua provosoida emmekä provosoitua. 😚

Kiitos aktiivisille lukijoille jo tässä vaiheessa. Uusista postauksista ajastamme aina ilmoitukset Facebookiin. Fb:n Erikoiset Asiantuntijat -sivusta kannattaa käydä tykkäämässä, niin saat aina ilmoituksen, kun uutta höpinää on blogissamme. Jos mahdollista, liitythän lukijaksi ”virallisesti”. Kommenttejakin ja lukijakysymyksiä odotellaan. Välillä ollaan vähän vakaviakin. Aidon positiivisuuden ja ilon kautta pidetään hauskaa!