Näytetään tekstit, joissa on tunniste kätilö. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kätilö. Näytä kaikki tekstit

tiistai 1. maaliskuuta 2022

Kätilön sisar

 

Christine Lee: Kätilön sisar

Kätilön sisar Christine kertoo omaelämäkerrallisessa romaanissaan kahden sisaruksen lapsuuden, nuoruuden ja oikeastaan koko elämänpituisen tarinan. Kuinka sisarusten vahva keskeinen side kannatteli heitä läpi elämän, välillä rakoillen ja aina hieman etäänä pysyen.

Sisarukset, Jennifer ja Christine, joutuivat kokemaan jo varhain vanhempiensa eron sekä Christine myös omassa elämässään myöhemmin monta avioeroa. Heidän elämissään, varsinkin Christinen, riitti rakkautta, mutta myös draamaa. Kaikissa elämänmuutoksissaan ja käänteissään nämä rohkeat naiset kuitenkin jatkoivat matkaansa pystypäin ja löysivät aina jotain uutta ja eteenpäin vievää menetysten tilalle. 

Kuuntelin tämän tarinan BookBeatin valikoimista Ella Pyhältön lukemana. Lukijan miellyttävä ääni ja äänen sävy sopivat hyvin 1930-luvun lopulta alkavaan tarinaan. Tuntui, että tarinan mukana sujahdin kirjan maisemiin ja aikakauteen, jotka oli elävästi ja uskottavasti kuvailtuja.

Pidin tästä näennäisen kepeästä tarinasta kovasti. Pidin näistä urhoollisista ja lannistumattomista rohkeista naisista, jotka pitivät päänsä siinä missä moni muu olisi jäänyt paikalleen piehtaroimaan ja kärsimään kohtaamansa vastoinkäymisen johdosta.

Muistatteko tv-sarjan Hakekaa kätilö!, joka alkoi Suomessa Yle TV1:llä vuonna 2012? Sarja kertoo kätilö Jennystä sekä joukosta muita kätilöinä toimivia nunnia ja pohjautuu Jennifer Worthin omaelämäkerrallisiin kirjoihin. Kyseessä on juuri tämän Kätilön sisar -kirjan Christinen sisar. Mekin  seurasimme Ukon kanssa tv-sarjaa useamman kauden verran, mutta niin hyvä kuin sarja onkin, se alkoi vähän toistaa itseään. Sarja taitaa olla katsottavissa Yle Areenalla ja uusiakin jaksoa on ilmeisesti tulossa.

Suosittelen lämpimästi luettavaksi tätä eloisaa tarinaa, josta päällimmäiseksi  mieleeni jäi ilo ja kiitollisuus elämästä.


Kuva: Erikoiset Asiantuntijat / BookBeat

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

perjantai 28. tammikuuta 2022

Kätilömuistoja osa 2


Julkaisimme äskettäin blogissa muistelon kätilöistä. 

Vuokko-kätilön kuolinilmoitus paikallisessa sanomalehdessä sai Nytten tarttumaan näppikseen. Vuokko jäi muutama kuukausi sitten leskeksi ja nyt oli sitten hänen vuoronsa itsekin lähteä. Vuokon Jukka-puoliso oli minun työkaverini joskus vuosia sitten. 

Meidän kuopuksemme syntymässä oli mukana myös postauksessa mainittu Riitta-kätilö ja koko sessiossa meni aikaa kaiken kaikkiaan noin kahdeksan tuntia. Vauhti kiihtyi loppua kohti niin, että Riitalle meinasi tulla kiire. ”Jos vielä kolmannen kerran tulet asioimaan, niin lähdet sitten kotoa ajoissa, ettei tarvitse alkaa matkalla synnyttämään”, neuvoi hän. Ei sitten kuitenkaan tullut sitä kolmatta asiointireissua.

Esikoisen maailmaan tulossa avustaneiden kätilöiden nimet eivät jääneet mieleeni. Siinä oli niin paljon kaikkea muuta ihmeteltävää. Sen muistan vain, että yövuoroon tullut kätilö, joka hoiti synnytyksen, oli täysi tyranni. Tämän tajusin oikeastaan vasta seuraavana vuonna, kun olin tutustunut Riittaan. Ja sen muistan, että kirjurina toimi mustapartainen mieskätilö, jota luulin ensin vahtimestariksi. 

Se tyrannikätilö tuli seuraavan päivän iltana osastolle luokseni pitämään ilmeisesti jonkinlaista loppukeskustelua. Hän ensimmäiseksi loihe lausumahan, että: ”Ei ne olleet mitään synnytyssupistuksia, mitä sulla oli sairaalaan tullessasi.” Noin kymmenen tunnin kuluttua sairaalaan saapumisestamme oli kuitenkin perijätär maailmassa. Tämä hänen logiikkansa on vähän jäänyt mietityttämään.

Kätilöitäkin on siis monenlaisia ja kirjavaa ammattitaitoa löytyy heidänkin ammattikunnastaan. Varsinkin ensikertalaiselle toivoisi kätilöksi mahdollisimman empaattisen ihmisen, joka osaisi poistaa ennakkoluuloja ja pelkoja. Eikä ainakaan lyttäisi toisen ”suoritusta”, kuten tyrannikätilö teki lausunnollaan seuraavana päivänä. Kaikkein tärkeintähän on tietysti sellainen osaaminen, jolla saadaan pidettyä sekä äiti että lapsi (ja isäkin) hengissä ja tolkuissaan koko rutistuksen ajan. 




Ohessa vielä linkki aikaisempaan samaa aihetta käsittelevään postaukseemme. 
https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/09/hakekaa-katilo-pois.html

Kuvat: Pixabay

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty. 




keskiviikko 19. tammikuuta 2022

Muistatko kätilösi?

Kuopuksen pienenä askartelema enkelikortti. Enkeli muistuttaa minua nyt Vuokosta.



Minä muistan! Muistan heidät kaikki kolme. Riitta, Teresa ja Vuokko - tässä järjestyksessä.
Muistan selvästi heidän kasvonsa, melkein äänensäkin. Riitta ja Vuokko piirtyvät mieleeni perinteisinä, äitihahmoisina valkeina sisarina. Teresa pääsi aikanaan yllättämään pirteän punasilla hiuksillaan ja tatuoiduilla käsivarsillaan. Muistan, kuinka yritin kaiken äheltämisen keskellä salaa vilkuilla mitä tatuoinnit esittävät - en tiedä olinko siihen ikään ja hetkeen mennessä edes nähnyt aitoja ja oikeita tatuointeja ja vieläpä niin läheltä.

Riitta auttoi maailmaan Esikoisemme, Teresa Keskimmäisen ja Vuokko Kuopuksen. Nämä kätilöt tulivat niin lähelle, niin isoksi osaksi elämämme kolmea suurinta tapahtumaa, että heidän kuvansa tallentuivat verkkokalvoillemme luultavasti loppuelämämme ajaksi. Tutustuimme heihin heidän työvuoronsa pituisen matkan ajan ja silti heidän merkityksensä ehti tuossa hetkessä kasvaa valtavan suureksi.

Satuin vastikään samalle kurssille erään ikäiseni kätilön kanssa. Niinkuin tiedätte, naisten kesken, hyvässä porukassa mennään äkkiä syntyihin syviin. Niinkuin tuolloinkin. Puhuttiin syntymästä, elämästä ja kuolemastakin. 

Olin muutama viikko aiemmin nähnyt sunnuntain sanomalehdessä Vuokon kuolinilmoituksen. Minun kätilöni oli kuollut. Niinkuin monen muunkin. Itku tuli. Ja se yllätti minut, ja sitten ei kuitenkaan yllättänyt. Vuokko oli ollut paikalla Kuopuksen syntyessä, auttanut hänet maailmaan, osallistunut tähän tapahtumaan, jota ihmeeksikin joskus ajattelen. Uuden elämän ihmeeksi.

Uudelta kurssikaverilta kuulin Vuokon kohtalosta. Hän tunsi kaikki kolme "minun kätilöäni" ja tiesi kertoa kahden muun kuulumisista. Toinen kurssilainen ihmetteli, miten muistin kaikki kätilöni yli 20 vuoden takaa nimeltä, johon tämä kurssilla mukana ollut kätilö kertoi, että kyllä ihmiset muistavat. Puolisotkin muistavat - ne, jotka ovat olleet synnytyksessä mukana. Monet liikuttuvat kohdatessaan kätilönsä vuosienkin päästä. En yhtään ihmettele.

Ennen vanhaan, silloin kun minäkin synnytin, saati vuosia sitä aiemmin, kätilö oli synnytyssalin johtaja. Napakka ja arvonsa tunteva. Kun Esikoisemme syntyi, Riitta-kätilömme oli juuri tällainen. Ja se sopi tietämättömälle hyvin. Että joku otti ohjat käsiin.

Teresa oli ronski, puheissaan ja toimissaan ja hän joudutti Keskimmäisen synnytystä  manuaalisesti, jotta lapsi ehtisi syntyä Teresan työvuoron aikana (ts. Teresan ei tarvinnut jäädä ylitöihin).  Hän nimittäin hieroi kohdunsuuta käsin supistuksen aikana, niin että se pehmeni ja aukesi nopeammin ja tämä temppu sattui ihan vietävästi. Mutta eipähän tarvinnut venyttää synnytys- eikä työaikaa, kun kohdunsuu venyi sukkelammin.

Vuokko ei meinannut uskoa, että Kuopus on syntymässä, vaikka kiemurtelin jo tuskissani. Supistuksia mittaava laite oli lipsahtanut pois paikaltaan. Minua supisteli valtavasti, mutta kun piirturi näytti lähes viivaa, niin Vuokko oli klo 23.00 antamassa minulle yötä vasten unilääkettä ja sanoi, että palaillaan sitten aamusella. Kuopus syntyi reilun tunnin päästä klo 00.12. Hyvä, kun Vuokko viimein uskoi, että lapsi on tosiaan syntymässä ja ehdittiin synnytyssaliin.

Esikoisen synnytys kesti 42 tuntia Keskimmäisen 6 tuntia ja Kuopuksen reilun tunnin. Mistään ei jäänyt traumaa, kipukin loppui aina siihen, kun kätilö nosti lapsen rinnalle. Lämmöllä heitä kaikkia muistelen, kätilöitäni, kolmea viisasta naista.


Kuva: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

maanantai 22. marraskuuta 2021

Lääkärihoitaja tietenkin


Naisten ja miesten tasa-arvoisuuteen yhteiskunnassa liittyy paradoksi. Sen mukaan mitä tasa-arvoisemmiksi sukupuolet tulevat, sitä voimakkaammin työelämä eriytyy naisten ja miesten ammatteihin.  



Tasa-arvon lisääntyminen ei siis tee naisia ja miehiä samanlaisemmiksi ammatillisissa tavoitteissaan, vaan päinvastoin. Tasa-arvoisimmissa maissa nuorten urahaaveet jakautuvat jyrkemmin sukupuolen mukaan kuin muualla.

Erään selvityksen mukaan  yhteensä lähes puolelta miljoonalta nuorelta 80 eri maasta oli kysytty, mitä työtä he uskovat tekevänsä 30-vuotiaina. Tutkijat jakoivat eri ammatit 1) esinekeskeisiin ammatteihin, joita määrittävät enimmäkseen tekniikka ja laitteet sekä 2) ihmiskeskeisiin ammatteihin, joissa ollaan tekemisissä ihmisten kanssa ja autetaan heitä. Lisäksi tutkittiin erikseen 3) aloja, joihin liittyy matematiikkaa, tekniikkaa ja ei-biologisia luonnontieteitä ja yleensä korkeakoulutusta vaativia aloja. Nämä alat ovat usein miesvaltaisia. 



Kaikissa tutkituissa maissa ryhmän 1) ja 3) ammatit kiinnostivat huomattavasti enemmän poikia kuin tyttöjä. Ryhmän 2) ammatit kiinnostivat selvästi enemmän tyttöjä kuin poikia. Tasa-arvon paradoksin mukaisesti nämä erot olivat voimakkaimpia tasa-arvoisimmissa maissa. 



Tasa-arvoisimmissa maissa pojat tavoittelivat selkeimmin esinekeskeisiä ammatteja, mutta tyttöjen aikeet eivät vaihdelleet samassa määrin tasa-arvoisuuden tason mukaan. Köyhemmissäkin maissa tytöt tavoittelevat ihmiskeskeisempiä töitä.

Tutkijoiden selitys tälle on vauraus. Rikkaissa ja tasa-arvoisemmissa maissa nuorilla on paremmat mahdollisuudet tavoitella töitä, jotka kiinnostavat heitä, eikä heillä ole niin suurta tarvetta hakea ammatistaan taloudellista turvaa. 

Toisin sanoen vaurastumisen sivutuotteena pojat ja tytöt voivat sanoa, että haluamme tehdä sellaista työtä, mikä meitä kiinnostaa. Köyhemmissä maissa työ on vain väline parempaan elämään, kun rikkaammissa maissa sillä pääsee toteuttamaan itseään. 



Rikkaiden maiden monipuolinen talous mahdollistaa paremmin omien kiinnostuksen kohteiden seuraamisen. Niissä on paljon erilaisia ammatteja, joissa voi tehdä hyvän uran. Jostain syystä kuitenkin tytöt haluavat auttamistyötä ja pojat esinekeskeistä työtä. Asiaa tutkinut psykologian professori arvelee, että jako miesten ja naisten ammatteihin vain syvenee tulevaisuudessa.



Vielä 90-luvulla arveltiin, että kun tasa-arvo etenee, naisia ja miehiä saadaan yhtä paljon eri ammatteihin. Niin ei ole kuitenkaan tapahtunut, eikä se ole tutkijankaan mielestä mikään ongelma. Mitä väliä sillä on, onko esimerkiksi automekaanikko tai taksinkuljettaja mies vai nainen? Tai lentäjä tai nosturinkuljettaja?



Jos kuitenkin halutaan lisää naisia miesvaltaisille aloille ja päinvastoin, on lapsille aloitettava kertoa eri ammateista jo hyvin varhaisessa vaiheessa, sillä urahaaveet eriytyvät noin 15 vuoden iässä. Virossa, Latviassa, Ranskassa ja Israelissa on tehty jotain toisin, sillä kaikki nämä maat ovat suhteellisen vauraita ja tasa-arvoisia, koulutustaso on korkea ja moni nuori näissä maissa hakeutuu sukupuolelleen epätyypilliselle alalle. 

Minä ihmettelen vähän tätä eri ammattien väkisin sekoittamisen halua sukupuolen mukaan. Miksi jonkun naisen pitäisi välttämättä hakeutua joksikin kaivosinsinööriksi, jos se ei kerta kaikkiaan häntä kiinnosta? Ne jotka ovat sen tehneet, niin ovat varmasti tehneet sen omasta kiinnostuksestaan. Toisaalta voi vilpittömästi iloita kaikista niistä, jotka ovat rohkeasti, ennakkoluulottomasti ja oma-aloitteisesti hakeutuneet sukupuolelleen epätyypillisille aloille.  



Omien havaintojeni mukaan naisia on kyllä enemmän miehisillä aloilla kuin päinvastoin. Esimerkiksi naisia on nykyään avaruuslentäjinä ja liikennelentäjinä sekä palomiehinä, merikapteeneina ja veturinkuljettajina. Sekä rakennusalalla erilaisissa tehtävissä. Taannoin kotikadullani kun tehtiin vesihuoltoremonttia, oli sielläkin lapionvarressa ainakin yksi naishenkilö. 

Aika harvinaista on, että miehiä on varhaiskasvatuksen opettajina. Yhdestäkään miespuolisesta perhepäivähoitajasta tai kosmetologista en ole vielä kuullut. Eräänä päivänä törmäsin omassa työssäni miespuoliseen varhaiskasvattajaan. Arvostan. Miehiä tarvittaisiinkin enemmän varhaiskasvatuksen alalla ja muilla hoitoaloilla. 

Itsekin olen ollut lentokoneen kyydissä, jossa toisena lentäjänä oli nainen. Myös joitakin nuoria naisia nähdään ammattisotilaina ja sotilaskoulutuksen saaneina  rauhanturvaajina. Olen myös saanut tuntea nuoren naisen, joka ajaa työkseen rekkaa Suomesta ulkomaille ja takaisin. Äskettäin kotinurkillani oli tietyömaa, jossa liikkui pienen omakotitalon kokoisia dumppereita. Kerran yhden sellaisen ratista loikkasi maahan noin 150-senttinen parikymppinen naishenkilö. Lieneekö ollut sama kuski, jonka vähän myöhemmin näin ajavan pienempää kuorma-autoa, joka toi tietyömaalle soraa. Mimmi oli kauniskin kuin suoraan jostain naistenlehden kannesta. Arvostan. 



Eksoottisinta, jossa olen nähnyt mieshenkilön työskentelevän, on kätilön ammatti. Muistan kun itse olin 90-luvun alussa pusertamassa esikoistamme maailmaan, lampsi kaikessa rauhassa synnytyssaliin mustapartainen mieshenkilö ja istahti nurkassa olevan pöydän ääreen. Itsekseni ihmettelin, että mikähän vahtimestari se siinä ja tuli varmaan jotain lamppua vaihtamaan, mutta kyllähän se sitten selvisi, että hän hoiti myös samaa synnytystä ja teki jotakin asiaan liittyviä kirjauksia koneelle toisen kollegansa sanelun mukaan.

"Lääkärihoitaja" on peräisin yhdestä vuosia sitten tv:ssä pyörineestä mainoksesta tms., jossa lapset kertoivat tulevaisuuden haaveammateistaan. Lääkärihoitaja minustakin piti jossain vaiheessa tulla, mutta sattumien kautta ajauduin muualle ja peruin jo saadun opiskelupaikan. Varmaankin parempi niin, kaikkien kannalta. Silloin oli hoitoalalle tunkua ja sisäänpääsy oli todella vaikeaa. 

Nyt (58 v) en tiedä vieläkään, mikä minusta tulisi isona, vaikka olenkin ehtinyt hankkia jo kolme ammattia. Mikään niistä ei ole selvästi tyypillinen naisten tai miesten ammatti. Yhdestäkään koulutuksesta ja tutkinnosta ei ole haittaa ollut, päinvastoin. Kumpi mahtaa olla elämänkokemuksen kannalta parempi, se että on korkeasti koulutettu vai se, että on laajasti koulutettu? 

Lähde: HS Viikko 12.11.2021

Kuvat: Pixabay

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.