Jo toinen vieraskynäilijämme tarttui näppäimistöön ja kirjoitti blogiimme postauksen ajankohtaisesta aiheesta. Hän ei halua nimeään eikä muitakaan tarkempia tietojaan julkisuuteen.
Törmäsin kierrätysasemalla henkilöön, jolla oli pitkä metallinen sauva, jossa oli koukku. Lajittelin omat jätteeni ja seurasin toisella silmällä hänen työskentelyään. Näytti siltä, että metallikontin sisältö häntä kiinnosti eniten ja tosiaan, hän noukki sieltä arvokkaita esineitä. Kiinnitin huomiota kahteen samanlaiseen metalliesineeseen, jotka näyttivät olevan design-mallisia pyöreitä lyhtykynttilöitä. Ihailin hänen taitoaan ja rohkeuttaan.
Moni meistä on saattanut törmätä raitilla henkilöön, joka etsii pullo- ja tölkkipanttia, mutta tunsin henkilökohtaisesti myös henkilön, joka etsi ruokaa isoista kaatopaikkalavoista erityisesti kauppojen läheisyydessä. Se oli tavallaan protesti jollekin taholle, miten ruokaa päätyy roskikseen, vaikka se on vielä syötävää tai parasta ennen -päiväyksen jälkeen sitä on voinut syödä turvallisesti. Tärkeintä on tietysti se, ettei viimeinen käyttöpäivä -merkintä ylity. Tämä henkilö perusti myöhemmin ruokapankin pääkaupunkiseudulla.
Lisäsin postauksen loppuun Fredin laulun Roskisdyykkarin balladi. Sanoissa mainitaan muun muassa: ”vaikka paremmaksi kaikki muuttuu silti hyväksi ei milloinkaan”.
Vähäosaisuus on yhteiskuntamme suurimpiin haasteisiin kuuluva ongelma, johon on vaikeata vastata. Kolmas sektori on se toimija, johon valtiovalta usein turvautuu.
Fredi: Roskisdyykkarin balladi
Kuvat: Pixabay ja Pexels
Kuvien henkilöt, esineet ja elintarvikkeet eivät liity tapaukseen.
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
