tiistai 21. toukokuuta 2019

Tuuleeko Kuussa?

                       


Tuuleeko Kuussa? Nytte pohtii.

Ei tuule. Se onkin yksi niistä syistä, joka aiheutti epäilyksiä, ettei Kuun pinnalla olisi koskaan käytykään. Kuva Amerikan lipusta liehumassa Kuun kamaralla antaa mielikuvan kohtuullisen navakasta tuulesta. Lippu saatiin liehuvaan asentoon ylälaidan rautalankavirityksellä ja alareunan aaltomaisen pinnan aikaansaavalla toisella virityksellä. Miksi näin? Oliko tuolloin kyse tietämättömyydestä Kuun pinnan tuulitilanteesta vai amerikkalaisten halusta olla kunnolla esillä lippuineen. Hämmennystä se kuitenkin aiheutti ja aiheuttaa edelleen, kun Kuussa käyntiä aina vain epäillään.


Kiinalaisten luotain laskeutui vastikään Kuun pimeälle puolelle. Sille puolelle, joka ei koska näy Maan kamaralla katsojan silmään. Lippua ei luotaimesta laskettu Kuun kamaralle ja tuuliasiakin on tullut tässä 1960- ja 2010-luvun välillä selväksi. Ei hivelisi tuuli kiinalaisenkaan taikonautin poskea, jos lähtevät joskus Kuuta kohti miehitetylle lennolle.

Kuu kulkee Maan ympärillä hurjaa vauhtia ja pyörii vielä itsensäkin ympäri. Miksei sitten Kuun kuivalla pinnalla pölly käy. Tuuli vaatii ilmakehän ja sitähän ei Kuulla ole. Aurinkotuuli kyllä avaruudessa puhaltelee, muttei se vaikuta Kuun pinnalla niin voimakkaana, että se saisi hiekan nousemaan Kuun maaperästä. Jälkikäteen ajateltuna oli siis ajattelematonta liehuttaa lippua Kuussa.

Kuun pyörimistäkin on epäilty — että pyöriikö se akselinsa ympäri lainkaan, kun aina on sama puoli Maahan päin. Miten se on mahdollista, ettei edes pientä vaihtelua ole Kuu-ukon kasvonpiirteissä. No, Kuu kiertää Maan täsmälleen samassa ajassa kuin itsensä ympäri. Ja se on melkoisen tarkkaa toimintaa se. Aikaa myöten molempien kappaleiden pyörintä tulee hidastumaan, mutta käykö se keskenään samaan tahtiin? Aika näyttää ja tulevat sukupolvet sen sitten näkevät.


Muinoin Kuu oli lähempänä Maata ja pyöri nopeammin ja Kuu näytti Maalle eri puoliaan. Miljardeja vuosia sitten Maan päällä kulkijat ihailivat siis superhypersuurta kuutamoa. Ajan myötä Maan painovoimakenttä on hidastanut pyörimisvauhtia ja hidastaa edelleen. Tulevaisuudessa Maan päällä talsijat, vasta noin miljardin vuoden kuluttua, eivät enää pääse kokemaan täydellistä Auringonpimennystä, kun Kuu myös etääntyy Maasta noin 4 sentin vuosivauhdilla eikä sitten hamassa ajassa enää peitäkään Aurinkoa kokonaan taakseen.


Maakin pyörii itsensä ympäri ja kiertää hurjaa vauhtia Auringon ympäri ja koko aurinkokuntamme matkaa kovaa vauhtia kotigalaksimme Linnunradan kanssa maailmankaikkeudessa. Eikä tunnu missään. Vaikka vauhti on niin kova, että silmissä pitäisi vilistä. Pyörimisliikkeen vaikutus on niin pieni suhteessa meitä maankamaralla pitävään painovoimaan, että pyörimiskokemukset on jätettävä Linnanmäen härpäkkeille.


Maan asukki siis reissuaa, vaikkei ottaisi askeltakaan, välillä tuuli heiluttaa lippua salossa, välillä se roikkuu tankoa pitkin kuin märkä rätti. Maan kamaralla ei tarvitse lippua viritellä vaakatasoon, vaan luonto hoitaa sen silloin, kun parhaaksi katsoo. Kesän matkasuunnitelmat voi jättää väliin ja säästää luontoa, kun tietää, että matkavauhti maailmankaikkeudessa on melkoinen. Takapihalle vaan aurinkoon, UV-suojakertoimet silmille ja iholle. Tuuli hivelee vilvoittavasti ihoa, kiitos ilmakehämme ja jos hyvin käy, aurinkotuuli saattaa puhallella yön pimeydessä taivaalle roihuavat revontulet.


Kuva: Pixabay

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!