Näytetään tekstit, joissa on tunniste kielioppivirheet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kielioppivirheet. Näytä kaikki tekstit

torstai 14. heinäkuuta 2022

Suomen kielen kieliopin lyhyt oppimäärä kolumnisteille


Ja muille ammatikseen tai puoliammatikseen kirjoittaville. 

Heti maanantaiaamuna (11.7.) itseltäni ”meinasi lentää aamukahvit pöydälle”, mikä on mielestäni todella ärsyttävä sanonta oman hämmästyksen ilmaisemiseen. Ja siihen törmää somessa jatkuvasti. Oikeastaan ennemminkin kahvi meinasi mennä väärään kurkkuun, kun luin päivän lehdestä kolumnin otsikolla ”Huumorin lyhyt oppimäärä dinosauruksille.”

Kolumnisti nimittäin käytti tekstissään kahdessakin kohdassa suomen kieleen kuulumatonta lauserakennetta, joka lienee apinoitu englannin kielestä. 

”Nykyään on pitäisi olla itsestään selvää…”

Ja

”Scott on kärsii yksinäisyydestä…”


ARRRRGGHHHHHH!!!!!! Järkyttävää äidinkielen raiskaamista.




Usein lehtiä lukiessaan näkee myös, että lienee-sanaa ei osata käyttää. Kirjoitetaan esimerkiksi, että ”Varis on lienee Suomen yleisin lintu.” Edellisen lauseen tietosisältö oli siis ihan hihasta otettu, mutta vain esimerkkinä.


Lienee-sana on olla-verbin potentiaalimuoto ja sen lisäksi ei pidä käyttää samassa lauseessa samasta verbistä indikatiivimuotoa.


No kaikkihan tekevät kirjoitus- ja kielioppivirheitä, jopa Erikoiset Asiantuntijat, tietämättään tai jopa tietoisesti, riippuen tekstin tyylistä. Me emme ole kirjoittamisen ammattilaisia, ainoastaan harrastelijoita. 





Ammattilaisten kirjoittamissa teksteissä vilisee edellisten esimerkkien lisäksi paljon muitakin outouksia. Tämä ilmiö on lisääntynyt viimeisen parinkymmenen vuoden aikana.


”Ennen vanhaan” sanomalehdissä oleva teksti oli lähes virheetöntä. Silloin ei ollut tekstinkäsittelyohjelmiakaan vielä käytössä. Jokainen sana ja lause piti miettiä tarkemmin ja ehkä juuri siksi tekstit olivat virheettömämpiä kaikin puolin. Mutta väitän, että kirjoittajilla oli ennen kielioppi ja muut taidot paljon paremmin hallussa kuin nykyisillä toimittajilla, jotka ovat mahdollisesti nukkuneet äidinkielen tunneilla jo yläkoulussa tai olleet muuten pihalla opetuksesta. Tai sitten tällainen kielen raiskaaminen on olevinaan jotain snobbailua.


Tekstinkäsittelyohjelmien aikakautena on vielä kummallisempaa, että tällaista ”on lienee” -tekstiä näkee, koska useat ohjelmat tekevät myös tarkistuksia kielioppiin ja oikeinkirjoitukseen. Yksistään jo tämä blogin tekstipohja toimii niin. Tästä pitänee päätellä, että kirjoittaja kirjoittaa ”on lienee” -tekstiä tahallaan. Ehkä se on ”coolia”.



Ja oma lukunsa on tämä nuorison somekielestä jopa työpaikan viestintään eksynyt tyyli jättää passiivissa olevasta verbistä viimeinen kirjain pois. JuostaaN —-> juostaa. KävellääN ——> kävellää.


Etelä-Suomen Sanomien Erkki Lyytikäinen, tule takaisin!


Kuvat: Pixabay


Kuvien ja tekstin kopioiminen







perjantai 27. marraskuuta 2020

Että osaakin ärsyttää


"Kotiintuloaikoja ja kielioppisääntöjä pitää noudattaa", lausui eräs yläasteen opettajani muinoin 1980-luvulla. Näistä olen pitänyt tiukasti kiinni. 😁

Pilkkuiivaria ja kielipoliisia ärsyttää kielioppi- ja kirjoitusvirheet, vaikka niitä menee blogissakin kahden naisen tarkastuslautakunnalta läpi. 

Sanojen väärin kirjoittaminen on ihan yleistä ja inhimillistä, mutta joitakin oikeinkirjoitussääntöjä ei näköjään muisteta ollenkaan.

Virkettä ei tulisi koskaan aloittaa numeroin kirjoitetulla lukusanalla. Jos luku on kymmenen tai alle, se kuuluukin kirjoittaa pääsääntöisesti kirjaimin, kuten lauseen alkuun kaikki luvut. Jos lause pitäisi aloittaa vaikkapa vuosiluvulla 1984, suosittelen miettimään sanajärjestystä 😍  Samoin tasanumerot sata, tuhat, miljoona ja niin edelleen kirjoitetaan tavallisesti kirjaimin - paitsi ei jakokulmaan tai neliöjuureen 😁

Siis. Lauseen alkuun:

70-vuotias jäi kyydistä. 😬 - ei, vaan:

Seitsemänkymmentävuotias jäi kyydistä 🥰


Vaan miten on lukusanojen ja väliviivojen kanssa.

70-vuotias, 70 vuotta, 7-kymppinen, 70 v. 

70. vuosipäivä  🥰 


Entäs sitten piste lauseen lopussa - sehän tulee suoraan sanan perään.

Miksi sitten monesti näkee huuto- ja kysymysmerkin edessä välilyönnin ? Apua ! Eihän ennen pistettäkään ole . Hullultahan se näyttääkin . Vai mitä ?


Täytekirjaimet! Kirjainmuunnokset! Ne, jotka tulevat sanaan vaikkapa ääntämisen mukaan.

Jauhenliha 😬

Teranssi 😬

Huoneusto 😬

Sydämmellinen 😬

Pieno 😬

Rakastan suo ! 😬😬

Kumpa 😬 Empä 😬 Voimpa 😬 Zumba 😁


Suomessa asuva henkilö on suomalainen ja puhuu suomea, syntymämaa on usein Suomi.

Viikkomme kohokohta on perjantai, kun viikonloppu alkaa. Olemme menossa kohti talvisia juhlapäiviä: itsenäisyyspäivä ja joulu ovat tulossa. Toivotetaan hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta. Tai uuttavuotta yhteen kirjoitettuna, jos tarkoitetaan toivottaa iloa vain uudenvuoden aattoiltaan siis uudenvuodenaattoon. Kun toivotetaan hyvää uutta vuotta, tarkoitetaan koko tulevaa vuotta.

Puoli vuotta vain, niin ollaan juhannuksen vietossa ja sitä ennen kevättalvella vietetty ainakin Marian, Runebergin ja Kalevalan päivää. Juhlapäivät siis kirjoitetaan pienellä, mutta erisnimen kanssa isolla ja sanat erikseen - paitsi vakiintuneet vapunpäivä ja tapaninpäivä.

Taannoin tässä intaannuimme Nymman kanssa kohteliaiksi ja harjoittelimme teitittelyä. Teititellessä kirjallisesti yhtä henkilöä sen voi erottaa monikkomuodosta kirjoittamalla Te isolla alkukirjaimella. Monesti teitittely menee hassuksi.

"Oletteko Te jo syöneet?" kysyin Nymmalta.

"Minä olen, muista en tiedä!" Nymma vastasi virnuillen. 

Olisi pitänyt tietysti kysyä, että oletteko Te jo syönyt, koska tarkoitin yhtä henkilöä 🤣

Mennyt muoto näyttää verbistä suoraan yksikkö- tai monikkomuodon Teititellessä tai teititeltäessä.

Kysymyssana näyttää samalta, kun on kyse preesensistä - syöttekö te tai syöttekö Te?  Ero näkyy tässä muodossa: "Näytätte juopuneelta!" tai "Näytätte juopuneilta!" Harva enää teitittelee, joten ei ihme, että taivutukset menevät miten sattuvat. Sanojen Sinä ja Te kirjoittaminen isolla alkukirjaimella osoittaa muuten suurta kunnioitusta puhuteltavaa kohtaan, joten harkintaa peliin. Esimerkiksi tasavallan presidenttiä teititeltäessä vakiintunut muoto on Te, mutta tasavalta ja presidentti pienellä.


Kellonajat kirjoitetaan Suomessa pisteen kanssa. Esimerkiksi 10.15, klo 10.15. Aikatauluissa näkee useimmiten kansainvälisen muodon 10:15.  Keskiyö kirjoitetaan numeroin joko 24 tai 00.00. Vuorokauden ensimmäisen tunnin lukemat kuitenkin yhdellä nollalla eli 0.15, varttia yli keskiyön. 

Numeroin kirjoitettaessa lukusanojen 11-19 taivutus tapahtuu lukuparin ensimmäisen numeron taivutuksen mukaan. Tulen töihin kahteentoista on 12.00:een ei 12.00:sta.

Onko näillä nyt niin väliä, joku saattaa kysyä. Oikein kirjoittaessa kaikkien osapuolten pitäisi päästä helposti asiasta yhteiseen ymmärrykseen. Jos asioilla on yksi (joskus useampi) oikea tapa ilmiasuun, tulee sitä käyttää. Harva kirjoittaa esimerkiksi ihmisten nimen pienellä alkukirjaimella tai yleisnimiä isolla. Harmi on sekin, että ensin näitä sääntöjä opetellaan peruskoulussa hikikarpalot otsalla ja sitten heitetään haaskuuseen. Totta on, että kieli muuttuu koko ajan, mutta kielioppi vain harvoin ja harkiten.

Ruvetaan käyttämään tai aletaan käyttää (nykyisin myös aletaan käyttämään) vaikka Kielikellon mainioita sivustoja avuksi oikeinkirjoittamiseen. Sivustolla on muutenkin hurjan hyviä artikkeleita.

P.S. Nytten toiveammatti oli nuorena opettaja 😁 Olisitteko arvanneet? 🤣

P.S. Otsikko on kieliopillisesti ihan päin mäntyä - lause alkaa konjuktiolla, ei ole subjektia eikä objektia ja verbi on passiivissa 🥰 Että-sanan tehtävä on yhdistää kaksi lausetta toisiinsa, tästä puuttuu se toinen lause kokonaan. Tosin tässä että-sana onkin vähän eri tarkoitùksessa... sen sijaan voisi olla vaikka "kyllä". 

Kyllä olisi Irma-opettajan punakynä heilunut. 

Lähde: Kielikello


Kuva: Pixabay

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.