Käytän puhelimeni Easypark-sovellusta auton pysäköinnin maksamiseen, niin kuin varmaan moni muukin.
Se on ihan älyttömän kätevä systeemi, kunhan sen vaan muistaa laittaa päälle. Jos ei muista, niin voi olla 60€:n pikavoitto lasissa, kun palaa autolle.
Kotikaupungissani on Easypark-sovellus otettu käyttöön myös keskustan parkkihallissa. Halliin sisään ajettaessa kamera kuvaa auton rekkarin ja huomaa, että se on liitetty Easypark-sovellukseen ja puomi aukeaa.
Pois ajettaessa kamera jälleen skannaa rekkarin ja puomi aukeaa. Laskutus loppuu tähän, kun pois ajettaessa puomi nousee. Tai pitäisi loppua. Maksu veloitetaan automaattisesti sovellukseen liitetyltä kortilta. Tai siis siihen korttiin liitetyltä tililtä.
Niinhän sitä olisi luullut tänäänkin, kun ajoin parkkihalliin klo 16.00 ja läksin istumaan kampaajalle noin kolmeksi tunniksi.
Ensinnäkin pälkähti yhtäkkiä siihen foliosuikaleilla peiteltyyn päähäni, että millä ihmeen konstilla pääsen parkkihalliin takaisin sisään, kun nyt ei olekaan sitä automaatista saatua pahvista korttia, jolla ennen pääsi hallin lukitusta ovesta sisään. No, maalaisjärjellä ajattelin, että sisäänpääsyn täytyy toimia jollakin tavalla rekisterinumeron avulla. Onneksi sentään muistin rekkarin.
No vähän jänskätti, kun reilun kolmen tunnin kuluttua lähestyin parkkihallin ovea. Ovessa oli tietenkin tarra, jossa oli ohjeet oven avaamiseen. Tarrasta piti skannata puhelimella QR-koodi, joka aukaisi sovelluksesta uuden sivun, johon piti syöttää auton rekkari. Sen jälkeen näytön alareunaan tuli viiva, jota oikealle pyyhkäisemällä ovi aukesi. Ja sovellus vielä vastasi tekstillä, että ”Ovi on nyt auki”.
Sitten vaan kaasuttamaan kotteroa ulos hallista ja puomi nousi niin kuin pitikin, sen eteen ajamalla ja hetkeksi siihen hartaasti pysähtymällä.
Mutta ei tässä vielä kaikki. Tulin kotiin ja aloin esitellä puhelimestani Isännälle sovelluksen toimintaa. Samalla huomasin, että pysäköintihistoriassa ei näkynyt tätä pysäköintiä vielä ollenkaan. Sen sijaan "Voimassa" olevien pysäköintien kohdalla oli joku vaaleanpunainen täplä.
Kamera oli siis skannannut rekkarin ja päästänyt minut ulos, mutta oli sen verran kiero, ettei ollut lopettanut laskutusta. Meinasi siis lyödä rahoiksi. Ihan selvä salaliitto siis (vitsi). Kuinkahan kauan olisi kestänyt, ennen kuin olisin huomannut asian? Varmaan siihen asti, kun seuraavan kerran olisin tarvinnut Easy Park-sovellusta? Kahden viikon päästä? Mitähän olisi tapahtunut, jos olisin vaikka saman tien tai parin päivän päästä pyrkinyt pysäköimään samaan halliin uudestaan?
No, soitin Easyparkin asiakaspalvelunumeroon, josta ystävällinen nuori ääni aikansa pähkäiltyään ja kollegalta neuvoa kysyttyään sai pysäköintini laskutuksen päättymään. Hän kysyi ensin auton rekkarin ja hallista poistumisajan noin suunnilleen. Oli ihan reilua, että hän nollasi koko laskutuksen. Olihan jo puhelinsoitto palvelunumeroonkin maksullinen.
Jos en olisi enää koskaan ajanut kyseiseen halliin, laskutus olisi jatkunut varmaan vielä senkin jälkeen, kun romutuspalkkio autosta olisi jo maksettu ja tuhlattu. Aika hauskaa. Näin olisi voinut käydä vaikkapa, jos olisin käynyt jonkun vieraan kaupungin parkkihallissa, johon en olisi tullut ajaneeksi enää toista kertaa. Tosin olisin ehkä tilitapahtumistani parin päivän päästä alkanut tutkia, että mikähän oli sen pysäköinnin hinta. Mutta en välttämättä. En olisi muistanut koko pysäköintiä. Vaikka tilitapahtumat pitääkin aina tarkistaa, ei parin euron pysäköintimaksuja aina muista eikä niitä ehkä huomaa saldossakaan.
Tästä oppineena muistin taas, että kaikki täytyy aina tarkistaa eikä mihinkään voi luottaa. Ainakaan mihinkään uusiin ja ensi kertaa käytettäviin asioihin. Ennen kuin usean käyttökerran jälkeen niihin kehittyy tietty luottamus. Eikä sittenkään pidä kokonaan jättää tarkistamatta.
Muutama päivä sitten ostin Prismasta kuusipaikkaisen, katkaisijalla varustetun jatkojohdon. Olisi senkin toiminta pitänyt tarkistaa kaupassa ennen ostopäätöstä. Käyttöön ottoa tehdessäni huomasin, että katkaisija ei pysynyt 0-asennossa, vaan ponnahti aina takaisin I -asentoon. No tätä sähkölaitosmyönteistä kappaletta läksin sitten kyöräämään takaisin Prisman neuvontaan. Onneksi S-mobiilista löytyi sähköinen kuitti. Ilman sitähän koko 5,30€ olisi koitunut omaksi tappioksi.
Kuvan jatkojohto ei liity tapaukseen.
Neuvonnan ystävällinen rouva täytti jatkojohdosta lapun, jonka kanssa uuden jatkojohdon keralla menisin kassan kautta, kun muitakin ostoksia oli tehtävänä. Valitsin hyllystä samanlaisen jatkojohdon. Ja nyt kokeilin, että katkaisija pysyy 0-asennossa, eikä ole salaliitossa sähkölaitoksen kanssa.
Ystävällinen kassarouva ei osannut tehdä korjausta kassaan ja pyysi neuvonnasta apua. Enari (EAN-koodi) oli kuulemma erilainen palautuslappusessa kuin siinä uuden jatkojohdon hintalapussa. Lisäksi uusi jatkojohto oli euron kalliimpi. Miten se voi olla mahdollista? (Äkkiä ne hinnat nousee?) Kassatäti ihmettelee ja tuskastuu. Jonossa vaihdetaan jalkaa. Lopulta neuvonnasta kiiruhtaa sama ystävällinen neuvontarouva auttamaan.
Hän huomasi, että palautettavan jatkojohdon pituus oli 1,4m ja olin napannut hyllystä johdon, jonka pituus oli 3m. Ihan liian pitkä minun tarpeisiini, mutta en viitsinyt lähteä enää uudestaan sitä vaihtamaan, kun muut ostokset olivat jo hihnalla. Maksoin sen 1€:n erotuksen ja myyjärouvat jäivät keskenään setvimään miten löivät koko episodin kassaan. Palautuskuittiin kirjoitin nimmarin. Siinäs näette: asiakas ei ole aina oikeassa.
Minun olisi pitänyt tarkistaa jatkojohtohyllyllä, että enari on samanlainen. Kun en älynnyt tarkistaa, käteeni sattui osumaan yli kaksinkertaisesti liian pitkä johto, josta jouduin vielä maksamaan lisää. Joku kaupan alalla itse työskentelevä olisi tämän heti hoksannut.
Ei kahta ilman kolmatta. Sitä jään odottelemaan.
Kuvat: Pixabay ja Erikoiset Asiantuntijat
Ei kaupallista yhteistyötä.
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
