Mökkipäiväkirja 2021 kausi 2 jakso 6

Tässä melkein kolmenkymmenen vuoden aikana, kun olemme vuokramökkejä käyttäneet on ehtinyt sattua ja tapahtua kaikenlaista. 

Saavuimme Lomarenkaan kautta vuokratulle mökille minuutilleen sovittuna aikana klo 16.00. Tuleva lomaviikkohan on siis jo neljäs tällä samalla mökillä kuuden vuoden aikana. Alamme olla jo jonkin sortin Premium-asiakkaita. 

Yllätyimmekin positiivisesti heti ulko-ovesta astuttuamme. Ensinnäkin koko mökin kalustus oli uusittu ja kuistin pöydällä odotti valtava kimppu punaisia ruusuja maljakossa. Myöhemmin laskin, että niitä on yhtä paljon kuin meillä on yhteenlaskettuja ikävuosia. 

Seuraava yllätys odotti tuvan pöydällä. Hopeisessa coolerissa oli jäiden seassa pullo Dom Perignon Champagne Brut 2010:tä. Vieressä hopeatarjottimella valmiina kaksi kristallilasia. Niihin nojasi ihana kesäinen kortti isäntäpariskunnalta tervetulotoivotuksineen. Olin itse niin brutaali, että kävin tutkimassa Alkon sivuilta, paljonko kyseinen pullo maksaa. 

Vuokramökki sijaitsi lähellä niemen nokkaa, jossa oli paikallinen pubi ja siellä tiistai-illan karaoke. Sinnehän me sitten suunnattiin ja puoliksi vitsillä laitoin nimeni listaan. Karaoke-emäntä oli bongannut listalta heti uuden ”kyvyn” ja niin jouduinkin/pääsin kauhukseni melkein heti esittämään elämäni ensimmäisen ja todennäköisesti viimeiseksi jäävän karaokebiisin. 

Sen jälkeen alkoi käydä valtava flaksi tanssilattialle, vaikka olin paikalla herraseurassa. Vähän tuli lievää tarjousta saattomatkallekin. Uskomatonta. Ehkä en sitten laulanutkaan niin huonosti, vaikka välillä Isäntää vilkaistessani hänellä oli katse suunnattuna pöydän kanteen ja käsi silmien edessä. 

Shamppanjan nauttimisen jälkeen saimme nauttia siitä, mitä mökkilomalta odotimmekin, kunnes mökki-isäntä yllätti taas. Hän lähetti keskiviikkoaamuna tekstiviestin, jossa luki: ”Olkaa paikalla ja kehittäkää hyvä nälkä. Nähdään tänään klo 18.”

No sehän sopi meille oikein hyvin, mukana tuodut eväät alkoivatkin olla jo vähissä. Mökin pihaan kurvasi pakettiauto, jonka kyydissä oli mökki-isäntä ja gourmet-kokki valkoiseen, tahrattomaan työasuunsa pukeutuneena. Hän roudasi pakettiautosta ulos tuliterän näköisen (ainakin yhtä puhtaan) kaasugrillin ja pisti sen ”tulille”. Samalla hän alkoi valmistella meille päivällistä Kobe-härän lihasta, jossa oli asianmukaiset leimat ja merkinnät. Ei siis ollut kyse ruokahuijauksesta. 

Päivällisen valmistumista odotellessa mökki-isäntä viritti kitaransa ja lauloi meille säestyksellään ihan parhaita biisejä meidän makuumme. Mistä lie nekin ottanut selville?  

Päivällinen tarjoiltiin meille ”pöytään” ja ruokajuomaksi oli valittavana useampaa erilaista punaviiniä ja valkoviiniäkin olisi ollut tarjolla. Jälkiruoan jälkeen kello olikin jo 22 ja saimme pötkähtää vatsojemme viereen nukkumaan. 

Seuraava ylläri tapahtui perjantaina, kun mökki-isäntä lähetti taas tekstarin ja kysyi, haluaisimmeko lähteä pienelle ajelulle? Tämä kuulosti vähän arveluttavalta. Mihin ja millä kulkuneuvolla me nyt saamme ”kyydityksen”? Ne kulkuneuvot, mitä olimme nähneet mökki-isännän pihassa, olivat kaivinkoneita, vanhoja traktoreita ja vanhoja kuorma-autoja. Hetken pohdittuamme vastasimme myöntävästi ja jäimme odottamaan lievästi kauhunsekaisin tuntein mitä alkaa tapahtumaan.  

Laituriin oli rantautunut laiva. Iso vanhanaikainen mutta hyvässä kunnossa pidetty laiva, ei mikään ruuhi tai muu sillipurkki. Se oli mökki-isännän oma ja huolella vaalittu ja kunnostettu. Isäntäpariskunta oli tullut hakemaan meidät risteilylle. Saimme laivalla kyydin Savonlinnaan. Koiraa emme ottaneet mukaan, koska tiesimme, että heillä itsellään on kissa, joka näkyi olevan matkalla mukana. Siitä ei olisi välttämättä hyvää seurannut. 

Niin sitten puksuteltiin Savonlinnaan. Juotiin välillä rouvan keittämät kahvit vastaleivottuine korvapuusteineen. ”Vähänkö” oopperajuhlille rientävän yleisön päät kääntyivät, kun linnaan johtava kääntösilta avattiin ja pääsimme ajamaan heidän edestään. Eniten huomiota kiinnitti ehkä itse laiva sekä emännän sylissä matkustava valtavan kokoinen rotukissa. Rotua en nyt muista enkä sen nimeä. 

Seuraava ja viimeinen ylläri tapahtui lähtöpäivän aamuna, kun heräsimme isäntäparin tekstiviestiin: ”Hyvää huomenta! Hoidamme loppusiivouksen puolestanne! Hyvää kotimatkaa.” Samalla hetkellä alkoi ulkokuistille aamulla hissukseen asettunut jousikvartetti soittamaan parhaita klassisen musiikin kappaleita. Sitä saimme kuunnella yläkerran parvekkeelta puolisen tuntia, mikä oli juuri sopiva aika päästäkseen lähdön tunnelmaan ja matkustamaan kotia kohti. 

Tämä tarina kokonaisuudessaan EI ole tosi. Annoin mielikuvituksen lentää ja mietin erilaisia keinoja, millä mökin omistajat voisivat teoriassa ja halutessaan lomailijoita viihdyttää. Tosin mikä tahansa noista edellä kerrotuista söisi radikaalisti bisneksen kannattavuutta. Sitä paitsi useimmat mökin vuokraajat ovat varmasti tulleet vuokraamalleen mökille nauttimaan rauhasta ja yksin olosta. Tai ehkä eivät muutenkaan välittäisi siitä, että mökki-isäntä on koko ajan kimpussa. Useimmilla käyttämillämme mökeillä emme ole tavanneet isäntää tai emäntää ollenkaan.

MUTTA ei niin paljon satua, ettei jotain tottakin. Kaksi noista tarinoista on todellisuudessa tapahtunut. Ja kolme muuta edellä kerrottua on tapahtunut ”tavallaan”. Ja on siinä jokunen muukin totuuden häivähdys.

Nyt arvoisa lukija. Pistetään arvauskisa pystyyn. Mitkä kaksi noista tarinoista on totta? Oikein arvanneiden kesken arvomme kirjapalkinnon. Tai jos oikein arvanneita on kolme tai vähemmän, kaikki saavat kirjapalkinnon. Arvaukset tämän postauksen kommentteihin, jos vain mahdollista. Jos ei millään onnistu teknisistä tms. syistä, niin fb-julkaisuunkin voi ilmaista arvauksensa. Tiedän, että jokunen lukija saattaa tietääkin oikeat vastaukset.

Kuvat: Pixabay, mitkään näiden kuvien henkilöt ruoat, juomat eläimet tai esineet eivät liity tapaukseen. Oikeat vastaukset kilpailukysymykseen löytyvät viidestä kuvasta.  

Ei kaupallista yhteistyötä

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty. 

Mökkipäiväkirja 2021 kausi 2 jakso 5

Ei sitten saatu aikaiseksi lähteä soutelemaan toista kertaa, vaikka ensimmäinen souturetki oli ihan ok ja Haukkuli varsinkin tykkäsi. Tämänkertainen mökkiloma oli siitä poikkeava edellisiin nähden, että poistuttiin tontilta vain yhden kerran autolla (kauppaan), muut kerrat tapahtuivat soutaen, uiden tai vesijuosten. Patikointi ja geokätköily ei nyt napanneet yhtään, koska hyttyset ja helteinen sää. 

Joka päivä tuli saunottua ja uitua. Täällä on mahdottoman nopeasti puilla lämpenevä kiuas. Tänään perjantaina lämmitettiin se jo päivällä, että saatiin se pestyä ja kuivatettua vielä ennen nukkumaan menoa. Jostain syystä haluan itse pestä mökkisaunan. Isäntä pesee aina kotisaunan. Tällä kertaa se olikin siistissä kunnossa ja vielä siistimpään kuntoon jäi, koska edelliset eivät olleet pesseet saunan lattiaa. Siivousnatsin havaintojen mukaan. 

Kaikki kertyneet pyykit pestiin pois, niin ei tarvitse kotiin viedä likapyykkiä, paitsi lakanat sängyistä. Yksi tavoite on, että mahdollisimman vähän ruokatarvikkeita täytyisi viedä takaisin kotiin tai heittää roskiin. Niinpä loppuviikon ruokalistat on pitänyt suunnitella huolella. Ja toimia vähän ”jätemyllynä”, että saa jääkaapin tyhjäksi. Vielä en näin viimeisenä iltana pakkaa kuitenkaan yhtään mitään, koska se alkaa vaikuttaa lähdön tunnelmalta. Pitää nauttia viimeiseen hengenvetoon saakka.  

Kaupallista yhteistyötä ei ole, enkä halua muutenkaan mainostaa ilmaiseksi, mutta Lomarengas Oy:n kautta mökkiä vuokratessaan tietää aika tarkasti mitä saa. Eikä käy ainakaan sitä, että paikalle tullessa kyseisessä osoitteessa on pelkkää kuusikkoa. 

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvien ja tekstin kopioiminen tai muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty. 

Mökkipäiväkirja 2021 kausi 2 jakso 4

Mökkiviikko Mikkelin kupeessa Lomarenkaan mökillä on nyt puolivälissä. Ostin Haukkulille kelluntaliivin ennen tänne tuloa, jotta päästään veneilemään koko porukalla. Ihmisille onkin varattuna kelluntaliivit ”talon puolesta”. Aika pieniä ne olivat kuitenkin. Hyvä, että henki kulki, kun vedin vetoketjun ylös asti ja vyötärönauhan kiinni. 

Lähdettiin maanantai-iltana 28.6. lammelle soutelemaan. Lampi on siis niin iso, että melkein sanoisin sitä järveksi. Pituus 500m, leveys 150m. Sen pinta-ala on 75 000 m2, eli 7,5 ha. 

Maanmittauslaitoksen johtajan haastattelustakaan ei oikein pääse käsitykseen, ratkaiseeko lätäkön koko sen, onko se lampi vai järvi. Vai joku muu asiako sen määrittää liittyen veden virtaamiseen tai veden syvyyteen. Ohessa linkki. Kun klikkaat sitä, niin linkki MML:n juttuun aukeaa uuteen ikkunaan 

Lampi vai järvi?

Kartan mukaan tähän lampeen/järveen ei laske mikään oja tai joki. Sen sijaan täältä virtaa vähän poispäin vettä toiseen isompaan lampeen/järveen suopitoisessa maastossa olevaa ojaa pitkin. Veden täytyy tähän siis tulla pohjassa olevista lähteistä. 

Haukkuli tykkäsi veneilystä ihan ”sikana”. Siinä oli pitelemistä, että se pysyi veneessä. No, ei se olisi veteen hypännyt, mutta olisi voinut pudota vahingossa. Veden pinta oli tyyni. 

Vesilintuja ei juuri näkynyt, paitsi yksi yksinäinen naaraspuolinen sorsa, joka piileskeli kaislikossa. Olikohan se sinkku vai oliko sen parille käynyt joku onnettomuus? Käki kukkui jossain kaukana ja korppikin raakkui. Myöhemmin illalla järvellä huusi kuikka, jonka olin jo aikaisemmin kiikaroinut uiskentelemassa n. 300m:n päässä ja todennut kuikaksi. Kuikan äänestä tulee aina jotenkin ”alkukantainen” olo. 

Ilmansuunta kaakko on saanut nimensä tästä kaakkolinnusta eli kuikasta ja sen pienemmästä alalajista kaakkurista. Ohessa linkki Wikipediaan.

Kaakko

Sekä linkki aikaisempaan postaukseemme, jossa oli puhetta ilmansuuntien nimeämisestä. 

ilmansuunnat-uusiksi

Kun yritämme pärjätä mökkiviikon yhden kauppareissun taktiikalla, niin se näyttäisi nyt toteutuvan. Kauppareissulta tullessa piti vähän jarrutella, kun naaraspuolinen teeri kipitteli kaikessa rauhassa tien yli.

Kompassin mukaan ilmansuunnat ovat mökkiin nähden sellaiset, että jo varhainen aamuaurinko paistaa laiturille ja sieltä se kääntyy puolen päivän maissa tontilla olevien puiden taakse. Kuitenkin koko ajan johonkin kohtaan tontille osuu sekä aurinkoa että varjoa. 

Meillä on ollut tapana istuskella aamupäivisin laiturilla aurinkoa ottamassa ja uimassa sekä vesijuoksemassa. Veden ja maan yhtymäkohta on sellainen, että siitä on pienen koiran hankalaa mennä veteen. Aikansa kierreltyään ja etsittyään se löysikin sopivan kohdan veneen takaa ja alkoi pikkuhiljaa tutustua vesielämään.

Hetken kuluttua se siitä sitten lähti uida porskuttamaan. Seuraava uintireissu meinasi päätyä onnettomasti laiturin alle. Siellä on hyvin vähän tilaa veden ja laiturin välissä ja niinpä Isäntä loikkasi veteen ja pelasti jo pinnan allakin käyneen perheenjäsenen ja minä nostin sen laiturille yskimään ja ravistelemaan vettä turkistaan. Voi pientä uimaria. 

Sitten päätettiinkin pitää sillä kelluntaliivi päällä tästä lähtien, kun oleskellaan veden äärellä. Uimisten jälkeen kävelin Haukkulin kanssa rantametsikössä ja syötiin siellä metsämansikoita.

Kauppareissulla hankittiin tarvikkeet mansikkakakkuun. Gluteeniton pohja (2kpl) ostettiin tällä kertaa valmiina. Näyttää vähän siltä, että loppuviikolla ei juuri muuta tarvitsekaan syödä. 

Ohessa linkki postaukseen viime kesältä, jossa on kakun ohje. Tällä kertaa käytin välissä mangososetta mansikoiden kanssa, mutta kyllä trooppinen sose sopii tähän paremmin. 

kesan-paras-gluteeniton-ja-laktoositon.html 

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteistyötä. 

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty. 

 

Mökkipäiväkirja 2021 kausi 2 jakso 3

Mökki, jossa äskettäin lomailimme, on jo 25 vuotta vanha, mutta ilmeisesti aina välillä sille on tehty jotain, ainakin pikkuhiljaa uusittu paikoitellen. Se ei vaikuta yhtään niin vanhalta. Edellisen käynnin jälkeen yläkertaan on asennettu viilennyslaite, joka pitää aika kovaa ääntä, mutta minua se ei haittaa, kun käytän korvatulppia nukkuessa aina. Olisi pitänyt hoksata käyttää sitä pari tuntia ennen nukkumaanmenoa ovi suljettuna ja sitten sammuttaa kun menee nukkumaan. Pyykinpesukone on ainakin uusittu viime käyntimme jälkeen. 

Vieraskirjoja on hauska selailla. Tällä mökillä käy melkein yhtä paljon ulkomaalaisia kuin suomalaisiakin vuokralaisia. Venäläisiä ehkä kaikkein eniten ja yllättävän paljon myös espanjalaisia. Pari kiinalaista/japanilaista seuruetta on käynyt sekä sveitsiläisiä, ranskalaisia ja saksalaisia. Kotimaiset vierailijat ovat enimmäkseen pääkaupunkiseudulta, mutta oli joku perhe tullut pohjoisesta Suomestakin saakka. Helmikuussa tällä seudulla näyttää vuosittain olevan joku rallitapahtuma, josta on mainittu monessa kirjoituksessa.

Mökki on ympärivuotisessa käytössä ja täällä on vietetty jouluja, pääsiäisiä, vappuja ja juhannuksia. Jotkut ovat uskaltautuneet avantoon ja välillä on ihmetelty jäiden puuttumista tai todettu niiden lähteneen. Jonakin vappuna on satanut lunta ja jonakin toisena on kukkunut käki. On vietetty firman pikkujouluja, polttareiden jatkoja ja synttäreitä sekä ”tyttöjen viikonloppuja”. Hauskin kirjoitus vieraskirjassa oli pitkä selostus, josta en saanut juuri muuta selvää kuin lopussa olevan lauseen: ”Hartikaisen (nimi muutettu) perse on ihan musta.” On varmaan Hartikaisella kumppaneineen ollut vauhdikas mökkiloma. Toivotaan, ettei sairaalahoitoa tarvittu ja että ”Hartsa” on saanut peränsä kuntoon riippumatta sen väristä lähtötilanteessa. Saattoihan se olla musta jo mökille tullessakin.

Löysinpä sieltä omankin kirjoitukseni ensimmäiseltä kesältä edellisen Peppi-koiramme kanssa. Eipä silloin juolahtanut mieleen, että parin kuukauden päästä joudumme luopumaan Pepistä ja päästämään sen vihreämmille nurmikoille. Samana kesänä ”kuopusvävymme” kävi täällä tulevan vaimonsa kanssa ja tapasimme hänet siis ensimmäisen kerran juuri täällä mökillä.  

Toinen oma kirjoituksemme oli lokakuulta 2019, joka oli Isännän kirjoittama. Siinä hän totesi, että olemme käyneet täällä kahtena kesänä aikaisemmin. Se ratkaisi erimielisyytemme siitä, montako kertaa täällä olemme käyneet. Minun mielestäni käyntikertoja oli neljä, mutta olin väärässä. Vasta tämä kerta on neljäs. Mutta ei tule olemaan viimeinen, mikäli se meistä riippuu.

Tällä kertaa emme itse kirjoittaneet vieraskirjaan mitään. Ehkä sitten seuraavalla kerralla. Ja se voi olla piankin. 

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteistyötä

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty. 

Mökkipäiväkirja 2021 kausi 2 jakso 2

Juhannussunnuntaista lähtien vietimme viikon verran Lomarenkaan vuokramökillä Mikkelin kupeessa. Tällä mökillä olemme olleet 3 kertaa aikaisemminkin, alkaen kesästä 2015 ja edellisen kerran lokakuussa 2019, josta on kirjoitettu tänne blogiin ihan ensimmäinen Mökkipäiväkirja. Silloin päivänkakkara kukki vielä lokakuussakin mökin pihalla. 

Ensimmäinen kerta oli kesällä 2015 jo edesmenneen Peppi-koiran kanssa, seuraava kerta kesällä 2016 ilman koiraa, jolloin teimme päätöksen nykyisen Haukkulin hankinnasta ja keksittiin sille jo nimikin, vaikka tiedettiin vain rotu ja sukupuoli. Ja kolmas kerta oli siis lokakuussa 2019, jolloin Haukkuli oli jo kolmivuotias ja mukana menossa. 

Tässä välissä ja aikaisemminkin on käytetty lukuisia Lomarenkaan mökkejä, mutta tämä on toistaiseksi ainoa, johon olemme tulleet uudelleen ja uudelleen. Ei niissä muissakaan mitään vikaa ole ollut. Paitsi siinä yhdessä, joka haisi läskisoosilta. Tämä vain on kokonaisuutena niin paras ja meille sopiva. 

Mikä ihana hiljaisuus ja luonnon rauha! Mitään muita ääniä ei kuulu. Jossain kaukana saattaa koira haukkua. Tuuli suhisee puissa, laine liplattaa rantaan ja laaja lajisto lintuja sirkuttaa vielä, vaikka on jo kesäkuun 28. päivä. Monta peippostakin (lempilintuni) on äänessä. 

Mökki on ison lammen (melkein järven, kai siinä joku pinta-ala täytyy olla, että lasketaan järveksi) rannalla. Muita mökkejä täällä ei ole, paitsi mökin omistajan omakotitalo hiekkatien alkupäässä (ehkä 200m). Haukkulia uskaltaa pitää täällä vapaana. Kotonakin se saa tosin olla vapaana, mutta aidatulla takapihalla.

Selailin vanhoja vieraskirjoja, joissa kaikista vanhimmassa oli kuvia mökin rakentamisesta ja tästä rakennuspaikasta, joka on ollut melkoinen ryteikkö ja ranta on ollut kivinen louhikko ennen rakentamista. 

Kukkalaatikoihin on istutettu sekalaisesti erivärisiä Ahkeraliisoja. Kaikki värit näyttävät sopivan hyvin toistensa kanssa. Olen aina pitänyt Ahkeraliisaa vähän hautausmaakukkana, mutta sehän onkin ihan asiallinen kesäkukkana kotonakin. 

Tällä mökillä näkyy niin sanotusti naisen kädenjälki. Sen huomaa varsinkin siisteydessä, sisustuksessa ja keittiövälineiden laadussa. Kaikilla mökeillä sitä ei ole ollut.  

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttö ilman lupaa on kielletty. 

Mökkipäiväkirja 2020 osa V. Lopun alkua

Mikkeli 14. - 21.3.2020. Vielä muutama kuva.

21.3.2020 klo 11.30
Loppusiivous: hoidettu.
Tavaroiden pakkaaminen: hoidettu.
Avainten palautus ja auton nokka kohti kotia ja uusia haasteita.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat. Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.

Mökkipäiväkirja vol5 Patikointia ja vaaratilanne

Mikkeli 16.10.-17.10.2019

Keskiviikkoaamu valkeni sateisena ja päätimmekin heti, että tästä tulee pyjamapäivä. Säätiedotuksen mukaan torstai olisi hitusen poutaisempi, joten tyydyimme takan poltteluun ja makkaranpaistoon, lukemiseen ja lautapeleihin. Illalla sauna lämpimäksi jokapäiväiseen tapaan. Saunanlämmitys on Isännän valtakuntaa, mutta kun silmä vältti, sytytin kiukaan puut ja onneksi sain ne syttymään. Muuten olisi tullut sanomista.

Torstaina satoi vähän tihkua, mutta lähdettiin silti samalle patikointireitille hakemaan ne loput löytymättömät geokätköt. Nyt kun gps-laite oli hereillä, niin ne löytyivätkin melko helposti. Edellisellä kerralla puhelimen appi oli ohjannut suorastaan väärään paikkaan, toiselle puolelle tietä. Monet reitin kätköistä oli varsin nerokkaasti tehty. Vain yksi kuudestatoista jäi löytymättä. Osasyyllisenä siihen voitaneen pitää paikalla tehtyjä metsätöitä, joiden vuoksi kätkö saattaa olla tuhoutunut. Samalla reitillä on siis nyt käyty kolme kertaa ja sinne ei enää palata.

Kun palailimme patikointiretkeltä kohti parkkipaikkaa, tuli vastaan kolmihenkinen perhe ja iso paimenkoira, ehkä saksan- tai belgianpaimenkoira. En ehtinyt arvioida rotua tarkemmin, kun se hyökkäsi sutena pienen, hihnassa olevan terrierimme kimppuun. Ehkä sen asenne kuitenkin oli vain utelias eikä aggressiivinen, mutta hetken aikaa tilanne näytti uhkaavalta. Kaksikko pyöri varvikossa ja omamme jo vähän vinkaisi, ennen kuin ison koiran isäntä älysi tulla hätiin. Tilanne tuli päälle niin äkkiä, etten ehtinyt itse reagoida mitenkään. Olisin voinut komentaa vierastakin koiraa. "Paikka" -sanan pitäisi olla kaikkien koirien hallussa, joita vähänkään on koulutettu. Meidän Haukkulilla on loistava taito kohdata toisia koiria. Nytkään se ei ryntäillyt eikä ärhennellyt yhtään vaan odotti vastaantulijoita rauhallisesti paikallaan seisten. Tällä vastaantulijalla olisi ollut Haukkulilta paljon oppimista.

Tilanne oli ohi samantien ja Luojan kiitos, selvisimme säikähdyksellä. Olisi voitu jäädä tarkemmin analysoimaan asiaa ja neuvoa toista koiranomistajaa koiran kytkemisestä, kun ei hän pysty sitä näköjään sanallisesti hallitsemaan. Sen vuoksi pidämme Haukkulinkin kytkettynä myös patikkareitillä, koska se ei tottele "Tänne!" -käskyä. Jos se olisi tuossa tilanteessa ollut vapaana, se olisi varmasti nyt koirien taivaassa. Hurtta olisi lähtenyt jahtaamaan sitä ja tavoittanut nopeasti ja loppu on vain historiaa. Ikävä päätös mökkilomalle.

Haukkulin kytkettynä pitäminen pelasti tällä kertaa sen oman hengen. Isäntä pääsi lyhyesti arvioimaan asiaa toisen koiran isännälle, joka ei mitenkään pahoitellut oman koiransa käytöstä. Hän oli täysin sanaton, ehkä pelästyi itsekin. Haukkulille ei ehkä siltikään jäänyt tapauksesta ylipääsemätöntä traumaa. Jatkossa se varmaan kuitenkin pelkää entistä enemmän isokokoisia ja varsinkin tummanvärisiä koiria. Toivottavasti ei kuitenkaan käy niin, että se yhdistää jatkossa pelon metsäretkiin eikä suostu niille enää lähtemään.

Ihan riittävästi on luettu mediasta tilanteista, joissa isompi koira on käynyt pienemmän kimppuun surullisin seurauksin. Kaikkea ei tapahtumista tiedetä, voihan olla, että pienempi on ärhentelyllään provosoinut isompaa. Kyllä asia on vaan niin, että koira on eläin ja sillä on eläimen vaistot. Kun se kohtaa itseään pienemmän koiran, jonka se kokee saaliikseen, ei se voi estää vaistojensa toteuttamista. Vaikka kuinka olisi kiltti ja tottelevainen nallekarhu kotioloissa ja "Ei se tee kenellekään mitään."  Ja "Ei se ole koskaan purrut ketään." Niinpä niin.

Oma Haukkuli ei meidänkään mielestämme käy kenenkään toisen kimppuun, mutta ei sitä koskaan voi tietää. Jos se näkee jonkun puolitoistakiloisen taskuraketin, jonka se kokee uhkaavaksi tai saaliikseen, ei voi luottaa, miten se käyttäytyy. Tai jos se näkee lenkillä oravan tai jäniksen ja sen metästysvietti herää, niin silloin korvat katoavat. Eikä se muutenkaan tottele Tänne! -käskyä, kuten edellä kerroin. Niin ollen meidän kymmenkiloinen terrierimme pidetään kytkettynä aina ja kaikkialla, kun ei se ole aidatulla omakotitalomme takapihalla, josta se ei pääse karkuun eikä se voi vahingoittaa mitään eikä ketään.

Palattuamme valmistin aiemmin tässä blogissa julkaistun reseptin mukaista lohi-herkkusienipastaa. Alkuperäiseen reseptiin erotuksena vain se, että laitoin mukaan sekä ruohosipulia että kirsikkatomaatteja. Pastana käytin kikhernepastaa, jolloin ateriasta tuli gluteeniton. Ohessa kuva valmistusvaiheesta sekä linkki alkuperäiseen postaukseen.

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/08/kaikkien-aikojen-lohi-herkkusienipasta.html

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Mökkipäiväkirja

Oheinen kuva ei liity alla kerrottuun tapaukseen.

Olemme jo vuosia perheen kanssa vuokranneet erään mökkejä vuokraavan ketjun kautta mökin viikoksi kerrallaan. Ei edes joka vuosi eikä joka kesä, mutta aina silloin tällöin. Internetin aikakautena erilaisten mökkien vertailu on ollut helpompaa kuin silloin, kun käytettävissä oli vain paperinen esite ja siinä tasan yksi kuva vuokrattavasta mökistä. Netin aikakautena mökeistä saa paremman käsityksen.

Paperisesta esitteestä sen kummemmin kuin netistäkään ei tietenkään saa irti kaikkea tarvittavaa tietoa, vaan on ryhdyttävä kokemusasiantuntijaksi. Niinpä kerrankin vuosia sitten vuokrasimme itärajan pinnasta mökin, jota omistajapariskunta selvästikin käytti vuokrauksen ohella omiin tarkoituksiinsa aina silloin tällöin. Niin ainakin päättelimme, koska kylppärin kaapissa oli jemmassa yhdet tekohampaat ja kirjahyllyssä oli selvästikin omistajaperheen isännän vihkiraamattu edellisestä avioliitosta. Lisäksi edellä mainitusta kylppärin kaapista löytyi lääkärin määräämää jalkasilsavoidetta nykyisen emännän nimellä. Voihan olla, että edellä mainittu mökki oli tavanomaista paremmin varusteltu ja tekohampaat sekä jalkasilsavoide oli ajateltu jättää vuokralaisten käyttöön, eihän sitä koskaan tiedä. Saattoihan sen jalkasilsan saada vaikka sieltä mökistä. Ehkä se oli "varoitusmerkki".

Kyseisessä mökissä kävi loman aikana selväksi myös, mikä ilmeisesti oli omistajapariskunnan lempiruoka. Läskisoosi. Joka puolella leijui pistämätön läskisoosin tuoksu, josta ei voinut erehtyä. Se tarttui vaatteisiin ja tukkaan. Mökille mennessämme meillä oli mukana pukupusseihin pakattuina ykköstamineet hautajaisvaatteiksi, koska olimme menossa suoraan mökiltä Isännän isotädin hautajaisiin. Säilytimme hautajaisvaatteita mökin kuistilla ulkotiloissa pukupusseissaan juuri tuon läskisoosin hajun vuoksi. Ei se auttanut. Muistotilaisuudessa aloin nuuhkia juhla-asuni hihaa ja havaitsin sen läskisoosin hajun. Se ei tullut hiuksista eikä ihosta, vaan siitä vaatteesta. Voihan olla, että Erikoisella Asiantuntijalla on Erikoisen tarkka hajuaisti. Haistan tupakan hajun tyynellä ja selkeällä  ilmalla melko kaukaakin naapurustosta.

No, tämä oli pohjanoteeraus liittyen tämän ketjun vuokraamiin mökkeihin ja kaikki muut kokemukset ovat sen jälkeen olleet positiivisempia. Jatkossa on tulossa "päiväkirja" viimeisimmästä kokemuksesta ajalta 12.-19.10.2019.

Kuva: Pixabay