Viimeinen perheillallinen

 

Kanadalaisen Shari Lapenan kirjoittama psykologinen jännäri Viimeinen perheillallinen (Not a Happy Family, v. 2022) piti otteessaan alusta loppuun saakka. Tarinassa oli aineksia, jotka koskettavat lähes jokaista: sisarkateutta, eriarvoista kohtelua vanhempien taholta, vanhempien odotusten kariutumista, pieniä ja suuria salaisuuksia. Miljonäärivanhempia on harvemmalla, mutta pienemmistäkin perinnöistä tapellaan. Mutta kuka olisi valmis murhaamaan omat vanhempansa miljoonien vuoksi. Vai onko murhaaja joku muu, kaunainen ja katkera läheinen, joka jotenkin voisi hyötyä miljonääripariskunnan kuolemasta.

Tarina alkaa murhista ja sitten tapahtumia aletaan keriä auki lähimenneisyydestä ja nykyisyydestä käsin. Yhdellä jos toisella on jotakin salattavaa, myöskin edesmenneillä vanhemmilla ja lukijaa johdatellaan hienosti harhaan. Enhän siis taaskaan arvannut lopputulemaa. Murhatun pariskunnan kaikilla kolmella aikuisella on kullakin omat taakkansa ja ehkä syynsäkin vihata vanhempiaan.

Tarinassa ei ollut mitään huikean erikoista, mutta kelpo jännäri tämä on, kuten kirjailijan aiemmatkin jo lukemani teokset: Hyvä naapuri ja Vieras talossa. Tämän viimeisimmän kuuntelin BookBeatin valikoimista Sanna Majurin lukemana. Hän on yksi lempilukijoistani.

Teos on julkaistu tammikuussa 2023 Paula Takion suomentamana.

Kuva: Erikoiset Asuantuntijat / BookBeat

Vakooja

 

Paulo Coelho on kirjoittanut tositapahtumiin perustuvan romaanin 7.8.1876 Alankomaissa syntyneestä Margaretha Geertruida Zellestä, joka paremmin tuli tunnetuksi nimellä Mata Hari.

En tuntenut Mata Harin tarinaa ennen kirjan kuuntelemista kuin ylimalkaisesti, mutta kiinnostus heräsi tutustua häneen lisää tämän kirjan myötä.

Margaretha syntyi esikoiseksi kauppiasisän ja ylemmän keskiluokkaisen äidin lopulta nelilapsiseen perheeseen. Keinottelun myötä vararikkoon joutunut perheenisä Adrum muutti erilleen muusta perheestään ja lopulta vanhemmat erosivat. Äidin kuoltua vuoden kuluttua erosta Margaretha muutti sukulaisten luo ja aloitti lastentarhanopettajan opinnot, joissa menestyi aina siihen saakka, kunnes päätyi 16-vuotiaana seksisuhteeseen koulun rehtorin kanssa ja saattoi tulla suhteen aluksi raiskatuksi. Suhde paljastui ja päättyi. Parin vuoden kuluttua Margaretha avioitui itseään parikymmentä vuotta vanhemman miehen kanssa ja pariskunta sai kaksi lasta, joista toinen kuoli todennäköisesti myrkytyksen uhrina.

Margaretha alkaa kertoa tarinaansa viikkoa ennen tiedossa olevaa mahdollista teloitustaan. Hän alkaa kirjoittaa tyttärelleen elämänsä vaiheista ja oman totuutensa. Kuinka Margarethasta tuli ensin Mata Hari ja lopulta vakooja. Miten hän kehitti itselleen taustatarinan jaavalaisnaisena, jonka puoliso oli menehtynyt ja alkoi esiintyä itämaisena tanssijana, ja saavutti tanssien valtavan suosion. Monien vaiheiden jälkeen ja ensimmäisen maailmansodan sytyttyä hän palasi kotimaahansa Alankomaihin, jolloin hänet värvättiin Saksan vakoojaksi koodinimellä H21. Mata Harin monin tavoin vaiherikas elämä värittyi ilmeisesti vielä hurjemmaksi hänen itsensä värittäessä sitä lisää. 

Mata Hari teloitettiin 15.10.1917 Pariisin lähellä teloituskomppanian edessä. Hän kohtasi kuolemansa pystypäin ja silmät avoimena.

Surmattiinko hänet lopulta syyttömänä?

Kuolemansa jälkeen häntä on joka tapauksessa näihin päiviin asti pidetty seksisymbolina ja kohtalokkaana naisena, femme fatalena.

Kirjan luki ääneen Sanna Majuri, jonka intensiivinen ääni ja ranskankielisten nimien ja paikkojen taidokas ääntäminen kruunasivat kuuntelukokemuksen. Kuuntelin kirjan BookBeatin valikoimista. Mata Harin tarina oli lumoavaa kuultavaa sen traagisuudesta huolimatta. Paolo Coelhon luomat kuvitteelliset dialogit täydensivät tosielämään pohjautuvan tarinan kuuntelunautinnoksi. Jotenkin mieleeni tuli Johanna Venhon kirjoittama, samaan tyyliin elävöitetty tarina Sylvi Kekkosesta, josta myös pidin kovasti ja kirjoitin siitä myös blogiin postauksessa Ensimmäinen nainen

Lähde: Wikipedia

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat /BookBeat

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty

Äänellä on väliä

Ensimmäinen kuuntelemani äänikirja oli Olga Kokon Munametsä lukijanaan Usva Kärnä. Tarina oli vauhdikas ja sen lukija hyvä valinta tehtäväänsä. En tuolloin vielä syttynyt äänikirjoille, vaan jatkoin kirjojen lukemista. Selailin äänikirjavalikoimia aika ajoin ja ihastuin kovasti Eijan Ahvon ääneen ja tapaan lukea kuunnellessani hänen lukeminaan Eevan Kilven kirjoittamia teoksia Punaista muistikirjaa ja Laulua rakkaudesta. 

Toni Kamula on lukenut kuunneltavaksi useimmat kauhun kuninkaaksikin tituleeratun ja lempparini Stephen Kingin kirjat, kuten tiiliskiviromaanin Mitä enemmän verta. Kamulan lukemana on tullut kuunneltua myös ihailemani Kari Enqvistin teoksia, kuten esimerkiksi kirja Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat. Jani Karvinen on lukenut äänikirjoiksi suosikkikirjailijani Päivi Alasalmen kirjoittaman Hallavainen-dekkarisarjan kolme ensimmäistä kirjaa, viimeksi hyytävän hyvän Kyy povellani -teoksen. Toivottavasti sarja saa jatkoa ja Jani olisi edelleen lukijana.

On kirjoja, jotka olisivat jääneet kirjana lukematta, kuten Terhi Kokkosen kirjoittama sekä ääneen lukema Rajamaa. Tarina oli erikoisen outo ja Kokkosen ääni oli täydellisen erikoinen sen lukijaksi. Hänen tylsyyteen asti lakoninen äänensä sävytti tarinan melkein kauhutarinaksi ja tulin kuunnelleeksi sen loppuun asti, osin vain Terhin omituista ääntä kuunnellen. Toinen, mutta kammottavampi kuuntelukokemus osui kohdalle Susanne Schemperin kirjoittaman Solinge-sarjan aloittaman Sikolätin kohdalla. Kirjan lukijalla, Jonna Järnefeltillä on niin mielenkiintoinen intonaatio, että meinasi hyvä tarina jäädä kokonaan kuuntelematta. Toisenkin osan, Ota sieluni mun -kirjan lukee Jonna, mutta ns. normaalimmin. Kolmanteen osaan, Aistiharhan lukijaksi oli valittu Hannamaija Nikander ja hyvä niin. 

Minun suosikkilukijoitani ovat edellä mainitun Toni Kamulan lisäksi Krista Putkonen-Örn ja Sanna Majuri, jonka lukemana kuuntelin esimerkiksi Susan Heikkisen kirjoittaman kirjan Pullopostia Seilin saarelta

Sitä vastoin monien kehumat lukijat kuten Jukka Pitkänen, Ville Tiihonen, Krista Kosonen ja Eija Manto eivät sovi minun kuuloluilleni. Onneksi kirjan voi aina myös lukea 😉

Kuunteletko sinä äänikirjoja ja ketkä ovat suosikkilukijoitasi?

Kuva: Pixabay

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.