Hellettä heti aamusta. Ilmalämpöpumppu ei ole vielä ehtinyt viilentää kotia tarpeeksi. Lämpöä pukkaa itse kullekin. Hienolla naisellahan ei ole koskaan hiki, ainoastaan lämmin.
Kyseessä on satokauden paras herkku, jonka pyöräytän ”kylään” tulevalle jälkikasvulle ja heidän puolisoilleen. Mansikkakakku. Sopivan ”rustiikkinen”, ei ollenkaan liian täydellisen ja teollisen näköinen.
Miksi leipuri on puolialaston? Koska alkoi tulla lämmin jo tarvikkeita esiin ottaessa, piti vaihtaa päälle hihaton urheilupaita (painijamalli, ei siis mikään vaimonhakkaajamalli). Alakerrassa oli vain pikkarit. Ja esiliina, koska leipurilla on taipumuksena roiskia kaikki päällensä.
Koska olin eilen illalla muualla kiinni puoli kymmeneen ja itse syön vain gluteenitonta, olin tällä kertaa hankkinut kaupasta gluteenittoman valmiin kakkupohjan. Se on kätevä, kun se on jo valmiiksi leikattu kolmeen osaan. Maku ja struktuuri ei tietenkään ole niin hyvä kuin itse tehdyssä, mutta tällä mennään tällä kertaa.
Kakkuun upposi melkein kilo mansikoita. Isäntä siivosi ja viipaloi väliin tulevat marjat ja valitsi kauneimmat keskikokoiset pinnalle, jotka jätettiin kokonaisiksi.
Väliin ja pinnalle tein täytteen, jossa oli:
1 prk vaniljanmakuista tuorejuustoa
1 prk vispikermaa
1 prk pehmeää rahkaa
3 rkl sokeria
Väliin piti laittaa trooppista sosetta, mutta se unohtui. Muistin sen vasta, kun otin kakkua jääkaapista tarjolle ja näin sen sosepurkin. No, meni se kakku kaupaksi ilmankin.
Vatkasin kerman, notkistin tuorejuuston sekä rahkan omissa purkeissaan ja sekoitin kaiken yhteen.
Kakkupohjat kostutin omenamehulla, jossa oli mausteena rommiaromia.
Kaiken täytteen sain menemään väleihin: ensin kostutus, sitten täytettä, sitten mansikoita ja taas täytettä. Ja toinen väli samalla tavalla. Mansikoiden päälle olisi voinut ripotella vähän sokeria. Mutta se nyt jäi pois. Pinnalle jätin sen verran täytettä, että kokonaiset mansikat sai sillä ”liimattua” pintaan.
Jäljelle jäi vain kolme kokonaista mansikkaa ja muutama viipale.
Puolialaston leipuri kaiveli vanhoja varastojaan ja laittoi hikinauhaksi valkoisen bandana-huivin. Jostain olen lukenut, että niiden huivien eri väreillä ON jotain seksuaalista merkitystä. Näin Pride-viikon lopuksi täytyykin seuraavaksi tutustua siihen aiheeseen.
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Kuvien ja tekstin luvaton käyttö on kielletty.
