Ikäisekseen hyvässä kunnossa

Osuuskauppa osti kokonaisen kauppakeskuksen kaupungin keskustasta ja aikoo perustaa siihen keskustaPrisman. Mikä tarkoittanee sitä, että se profiloituu enemmänkin pienten talouksien tarpeita ajatellen ja ehkä pitää sisällään erikoismyymälöitä, kuten tälläkin hetkellä. Hyvä ajatus. Ei kaikkien markettien tarvitsekaan olla suurmyymälöitä, joihin tullaan pakettiautolla hakemaan röykkiöittäin tarjousvessapaperia tai lavoittain  pepsimaxia. Isosta marketista niitä itsekin haen tarjouksesta, vaikkakaan en pakettiautolla. Niitä marketteja on jo riittävästi ja niiden oikea paikka on siellä, missä on parkkitilaa riittävästi, vaikka lammaslauman parkkeeraisi samalla.

Uutisessa huomio kiinnittyi tähän: ”Rakennus on ikäisekseen hyvässä kunnossa”. En löytänyt netistä tietoa siitä, milloin kauppakeskus on alunperin rakennettu. Voisin arvella, että vuosituhannen vaihteen tienoilla tai vähän aikaisemmin. Joka tapauksessa sitä on uudistettu vuonna 2012. Sehän on vielä ihan uudenkarhea. Ainakin minun mielestäni, jos se on vasta parikymmentä vuotta vanha.

Esikoislapsi aviopuolisoineen asuu isolla kirkolla talossa, joka on rakennettu vuonna 1927. Sekin on ikäisekseen hyvässä kunnossa, kun otetaan huomioon sen ajan rakennusmateriaalit ja -menetelmät. Tai ehkä pikemminkin nimenomaan niiden ansiosta. Lisäksi sitä on muutamaan otteeseen sodan aikana pommitettu palasiksi. Osumia taisi tulla ainakin juuri heidän asuntonsa kohdalle. 

Oman kaupunginosan koulurakennuksen korjaaminen, purkaminen ja taas uudelleen rakentaminen alkaa jo saada farssin tai katastrofin piirteitä. Noin kolmetoista vuotta sitten saatiin valmiiksi kolme vuotta kestänyt homekorjaus. Välittömästi sen jälkeen alkoivat sisäilmaongelmat uudelleen. Korjauskierre jatkui ja osia tiloista suljettiin mikrobiongelmien vuoksi. Viiden vuoden kuluttua korjauksen valmistumisesta lapset sekä henkilökunta oireilivat ja rakenteita uusittiin. Parin vuoden kuluttua tästä perustettiin nettiadressi ja tilanne kärjistyi lakkoon, jossa vaadittiin puhtaita koulutiloja. Lopulta vuonna 2015 päätettiin purkaa vanha koulu kokonaan (siis vuonna 2006 peruskorjattu) ja rakentaa tilalle kokonaan uusi monitoimitalo. Sekä ala- että yläkoulu on toiminut väistötiloissa jo viiden vuoden ajan. Monitoimitalon alkuperäinen valmistuminen piti tapahtua alkuvuodesta 2019.

Tässä valossa Osuuskaupan hankkima kauppakeskus on ihan helmi. Uudenkarhea ja ikäisekseen hyväkuntoinen. Tässä kaupungissa suunnilleen kaikki koulut ovat joko homeessa tai kertaalleen korjattu tai korjattavana sisäilmaongelmien vuoksi. On myös tiedossa pysyvästi sisäilmaongelmien vuoksi terveytensä menettäneitä henkilöitä.

Sisäkuva yhdestä Budapestin suurimmista kauppahalleista. Kuva: Erikoiset Asiantuntijat

Erikoiset Asintuntijat eivät ole talonrakennuksen asiantuntijoita. Mutta ainahan sitä voi pohdiskella asioita, vaikkei niistä mitään tiedä eikä ymmärrä.1950- ja -60-luvuilla piti nopeasti saada asuntoja ja kouluja kaupunkiin muuttaville. Siitä johtuen rakentamisen laatu lienee siihen aikaan tuotetuissa rakennuksissa vähän mitä sattuu. Toinen syy 70-luvun rakentamisen heikkoon laatuun lienee vuosikymmenen puolivälissä ilmennyt niin sanottu öljykriisi. Sen vuoksi taloista tehtiin liian tiiviitä ja sen seurauksena sisäilmaongelmia alkoi ilmaantua.

Edellä mainittu Budapestissa oleva kauppahalli kuvattuna ulkoa. Kuva: Erikoiset Asiantuntijat



Kuvat: Pixabay ja Erikoiset Asiantuntijat. Mikään kuvista ei liity tapaukseen.

Vapaan kasvatuksen tuloksia

Nämä ovat niitä asioita, joita ei saisi ääneen lausua tai blogiin kirjoittaa. Mutta kirjoitetaan nyt kumminkin. 

Monet nykyisten pikkulasten vanhemmat ovat niitä 70-luvun lopussa ja 80-luvulla syntyneitä, jotka itse ovat saaneet ns. vapaan kasvatuksen. Eivät tietenkään kaikki. Ymmärrettävää on, että jos ei itse ole saanut rajoja, ei niitä aina osaa omallekaan lapselleen asettaa.

Ohessa pätkä Sunnuntaisuomalaisesta 14.7.2019 (ilmestyy useammassa maakuntalehdessä):

”Sekin on nähty, että lapsi vaeltelee vahtimatta kaupassa ja mättää irtokarkkihyllyllä karkkia kaksin käsin suuhunsa. Joskus lapset saattavat olla pudottelemassa tavaraa hyllyiltä, kun äiti menee kärryineen eri puolella kauppaa. Jos näistä tilanteista menee huomauttamaan äidille, saa lähes poikkeuksetta hirveät huudot. Ei puhettakaan, että tenava olisi tehnyt mitään väärää tai että äiti ottaisi vastuun lapsensa tekosista. Syyllinen on kaupan myyjä.”

Kävin keväällä vaatekauppoja kiertelemässä eräässä kauppakeskuksessa. Ohuen seinän takaa kuului pienten lasten metelöintiä. Kysyin myyjältä, että onko tuossa seinän takana joku lasten leikkipuisto? Myyjä vastasi, että ” Ei ole, vaan kauppa x:n tiloja, taitaa siinä olla leluosasto. Nykyään on lapsiperheillä viikonloppuisin tapana tulla kauppakeskuksiin aikaa kuluttamaan. Lapset jätetään leluosastolle leikkimään ja itse mennään muualle tekemään ostoksia.”  

Mitä???!!! Amerikkalaistyylistä touhua. Ymmärsin hyvin myyjän sanattoman empatian viereisen liikkeen kauppiasta kohtaan.

                                                 
Saman ilmiön huomasin äskettäin eräällä hyvin hoidetulla kirpputorilla. Leluosastolla oli liuta lapsia penkomassa ja tutkimassa leluja itsekseen sekä käyttämässä niitä kuin omiaan. Tuskin oli tarkoitus ostaa niitä kaikkia, josko yhtään ainutta. Vanhempia ei näkynyt missään. 

Tilanne paikallisen ison marketin käytäviltä: kaupassa lapsi veteli pitkää käytävää pitkin edestakaisin myynnissä olevalla sähköpotkulaudalla. Myyjä tuli onneksi siihen puuttumaan. Vanhempia ei näkynyt taaskaan missään. 

Ihan käsittämätöntä toimintaa. Jos joskus hankin potkulaudan, haluan kyllä ihan pakasta otetun, enkä sitä, jolla on jo ajeltu pitkin käytäviä ja kulutettu laakereita ja akkua (vai mitä osia niissä on). 

Tällainen käytös ei olisi tullut mieleenkään silloin kun omat lapset olivat pieniä. Kaupan tavarat on tarkoitettu uutena myytäviksi, ei käytettäviksi ennen myyntiä! Näissä tapauksissa maksava asiakas joutuu ostamaan käytettyä tavaraa uuden hinnalla. Pitkin kaupan lattioita pyörineitä, saattavat olla osin jopa rikkoutuneita. Tämä ei tietenkään ole lasten vika vaan vanhempien. 

Pitäisi joskus kokeilla ja mennä ulkopuolisena huomauttamaan lasten vanhemmille tuosta. Vaikkapa siinä kaupassa, jossa myydään uutta tavaraa. Siis entistä uutta tavaraa sen jälkeen, kun sitä on jo käytetty ja se on pyörinyt pitkin likaisia kaupan lattioita, joilla asiakkaat kävelevät ulkokengillään.

Tulisiko vaan huudot vai kävisikö joku suorastaan kimppuun? Selviäisikö tilanteesta helpommalla. Haukuttaisiin vaikka vitun huoraksi tai lesboksi. Tai päiviräsäseksi. 😆

Kuvat: Pixabay

Potentiaalinen itsemurhaaja

VAROITUS: Jokaisessa aikaisemmassa Murhaaja-sarjamme postauksessa on ollut ripaus mielikuvitusta mukana. Tässä ei ole. Sanoilla ”brunetti” ja ”blondi” viitataan vain kahden asianosaisen hiusten väriin, ei mihinkään muihin ominaisuuksiin

Joskus brunettikin onnistuu jossain. Ainakin blondin kanssa yhdessä. Edes olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa, jos näin saa tästä tapauksesta sanoa. Voihan olla, että hän (kolmas osapuoli) ei olisi sittenkään uskaltanut hypätä. Voihan olla, että paikalle ei olisi osunut kukaan. Tai joku olisi osunut liian myöhään. Tai se joku ei olisi tajunnut ajoissa mitä on tapahtumassa. Tai ei olisi välittänyt. Siinä joku kiipeilee kaiteelle, mutta ei se mulle kuulu. Joka tapauksessa johdatus, onni, varjelus ja enkelit olivat tällä kertaa paikalla. Kolmas osapuoli, itsemurhakandidaatti, voi olla muuta mieltä. Esimerkiksi sitä mieltä, että tädit (brunetti ja blondi) pilasivat hänen päivänsä / yrityksensä / loppuelämänsä.

Brunetti ja blondi ovat työkavereita ja lapsuuden/koulutovereita. Kahvihampaita sattui kolottamaan yhtä aikaa. Brunetin kahvihammasta ei kolota yleensä siihen aikaan, mutta kuinka nyt sattuikaan. Kahviautomaatilla vierähti tovi kauemmin kuin jos kumpikin olisivat käyneet yksinään kahvia hakemassa ja lennähtäneet takaisin nenät kiinni työkoneisiinsa, pois sivuilleen vilkuilematta, kuten yleensä. Silloin tämä tarina olisi luultavasti mennyt toisella tavalla.

Kauppakeskuksen 3.kerroksessa on "Asiaton oleskelu ankarasti kielletty". Siellä sijaitseekin vain toimistotiloja. Blondi kiinnitti huomionsa kauppakeskuksen aulassa kaiteen vieressä seisoskelevaan tyttöön, joka käyttäytyi oudosti. Tyttö kurkki kaiteelta alas. Blondi: "Ei kai se meinaa hypätä?" Brunetti: "Perhana, kyllä se meinaa hypätä! Soita hätäkeskukseen!"  Ja ryntäsi saman tien ovesta aulaan: "Älä hyppää!!!" Lapsi laskeutui alas kaiteelta, jossa hänen molemmat jalkansa jo olivat. Brunetin ei tarvitse/halua/voi käyttää työkenkinään kymmenen sentin korkkareita, vaan mukavia Arcopedico-tossuja, joiden ansiosta syntyi samalla brunetin oman elämän pikajuoksuennätys n. 30 metrin matkalla.  

Hikinen ja äärimmäisen kiihdyksissä oleva tyttö ei kuullut mitään eikä reagoinut mihinkään. Hän oli kyykistynyt kaiteen viereen ja peitti kasvot käsiinsä. Brunetti yritti saada häneen kontaktia. Silloin tyttö lähti yrittämään kaiteelle uudelleen. Tähtäin oli 0.-kerroksessa. Mitä jos joku olisi kävellyt vaikka lastenvaunuineen siellä 0.-kerroksessa potentiaalisen putoamispaikan kohdalla? Tai joku ihan itsekseen? Tai joukko pieniä koululaisia? Tai ei kukaan. Ikävää jälkeä olisi syntynyt ilman muita osapuoliakin. Brunetti kiskoi kaiteelta kaikin voimin alas tyttöä, joka oli häntä itseään tukevampi. Silloin onneksi paikalle riensi joukko työkavereita avuksi. Tyttö suljettiin tiukkaan syleilyyn. Kaikki muut paitsi "kohde" tiesivät, että hätäkeskukseen oli jo soitettu ja apua oli tulossa. Parempi, ettei hän tiennyt sitä vielä, ennen kuin poliisit tulivat paikalle ja tilanne voitiin antaa viranomaisten huoleksi.

Monella tavalla kävi mielessä, että miksi ja mitä jos. Kyllä nyt kävi niin, että hänen aikansa ei ollut vielä. Tässä osuivat kaikki palaset kohdalleen, vaikka hataraa oli. Ja varjelus pelasti tällä kertaa.

Tässä julkaisussa ei ole kuvia. Kun ei riitä oikein sanojakaan. Ajatuksia on silti paljon.

Ei kaupallista yhtestyötä Arcopedico / EA:t.