Luonnos.

 

Jos luet elämäsi aikana vain yhden luontokirjan, olkoon se tämä teos. Heli Laaksosen Luonnos. Eräänlaisia esitelmiä.

Heli Laaksonen on kaksikielinen, hän taitaa lyhyen ja pitkän suomen ja käyttää niitä molempia tässä kirjassaan. Pitkä suomen kieli on Suomen yleiskieltä ja lyhyt lounaismurretta, jolla hän on kirjoittanut mielestäni kaikki aiemmat runoteoksensa. 

Luonnos. on sekoitus molempia suomen kieliä, runomittaa ja muuta helimäistä jutustelua ja turinaa. Riveiltä lennähtelee oivalluksia, kun tarkkanäköinen Heli sanoittaa eläin- ja ja kasvikunnan ihmeitä kuin avoimella mielellä varustautunut tutkimusmatkailija konsanaan. Hän myös muistuttaa, että pitää katsoa ja nähdä, luonto on ihmeitä täynnä.

Kirjassa on ihastuttava mustavalkoinen kuvitus. Kaikki piirrokset ovat Helin käsialaa. Tässä esimerkkinä kuva kääpiöpäästäisestä, josta koko kirjan idea lähti liikkeelle.

Tiesittekö muuten, että näitä kääpiöpäästäisiä mahtuu viisi vierekkäin tulitikkulaatikkoon. Niin pieniä nämä päästäiset ovat. Eikä kääpiöpäästäisen levinneisyyttä Suomessa tiedä kukaan - sillä kuka nyt ehtii katsoa jokaiseen tikkuaskiin.

Hevosesta kerrotaan näin: hevonen on nelijalkainen nojateline, jonka keskellä on nahkapäällysteiset poikkikaaret. Hevonen on ajo-, keinu-, keppi-, kilpa-, lahja-, ravi-, sirkus-, sota-. Hevoset ovat kesyjä ja villejä.

Hevosesta ja monista muista eläimistä ja kasveista kerrotaan paljon mielenkiintoista asiaa ja ihan oleellistakin merkillisyyksien ohella, sellaistakin, mitä et ehkä tiennytkään. 

Lainasin tämän kirjan kirjastosta, mutta aion ostaa kirjan myös omaksi. Pidän Heli Laaksosen oivaltavasta ja ihmettelevästä tyylistä kovasti, murteella ja ilman. Kirjan nimikin on hauskasti kaksimerkityksellinen riippuen siitä lukeeko sen pitkällä vai lyhyellä suomella.

Muutaman kerran olen Helin tavannutkin, kun olen käynyt katsomassa häntä runokiertueilla. Voit lukea aiempia postauksia Heli Laaksosen teoksista alla olevista linkeistä.

Helin fölis Aurinkokiarroksel

Lempirunoilijani, oikee ykköne

Helin fölis

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

Lempirunoilijani, oikee ykköne

Osa minun omista Heli Laaksosen kirjoittamista kirjoista

En enää muista miten löysin Heli Laaksosen murrerunojen äärelle. Eikä sen ole niin väliäkään - pääasia, että löysin. Ensimmäinen lukemani teos oli joka tapauksessa hänen ensimmäinen runokokoelmansa Pulu uis.

Helin runous aukesi itselleni aikanaan parhaiten, kun kävin kuuntelemassa hänen runonlausuntaansa (lue: lumoavaa tarinointiaan) livenä. Sen jälkeen aloin lukiessanikin kuulla runot ääneen pääni sisällä, Helin äänellä.

Hänen runoissaan on oivalluksia, jotka ihastuttavat minua. Näkemistä katsomisen sijaan, kuuntelemista enemmän kuin pelkkää kuulemista. Aistinautintoja ja herkullisia huomioita poimittuna arkisista asioista. 

Joissakin runoissa seikkailevat inhimillistetyt eläimet, esimerkiksi linnut ja lehmät. Joissain runoissa kertojaminä voisi olla lukija itse, kummastelemassa ja pohtimassa ääneen maailmanmenoa. Helin tapa katsoa ympäröivää maailmaa on ihmettelevä ja kunnioittava. Hän runoilee vaikeistakin asioista, mutta ei sorru osoitteluun tai paatokseen. Lukija saa itse oivaltaa. 

Viimeksi kuuntelin Ykköne-runoteoksen Bookbeatin kautta. Lukijana on Heli itse ja jos totta puhutaan, kukaan muu ei runoja voisikaan lukea. Heli itse on osa sitä juttua, joka tekee runoista niin hersyvän ihania.

Jos innostut lukemaan tai kuuntelemaan Helin runoja, kehoitan sinua antamaan asialle oman aikansa. Vie hetken päästä murremaailmaan sisälle. Jos luet runoja kirjasta, voit myös lukea itse niitä itsellesi ääneen.

Yksi monista lempirunoistani teoksesta Sulavoi teille maistiaisiksi:

Avioehto
Ehto o ehrotoine.
Eräpäivän mennä mettä.
Määl tarkoteta munt ja sääl sunt.
Sopimukse saa purkka, jos ossa koota kans.

1. Jos sää lähret, mää saan pittä kaik.
2. Jos mää lähren, otan sunt mukka.

Allekirjotus tähä _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Helin nimmari 

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteistyötä jutussa mainittujen tahojen kanssa.

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

Helin fölis Aurinkokiarroksel

Tämä ei ole juttu murrerunoilija Heli Laaksosesta eikä analyysi hänen runoistaan, vaan kuvaus runoilijan ja kuulijan kohtaamisesta. Kun kuulija oivaltaa yhteisen kielen merkityksen tunteiden ilmaisussa. Kun sanataiturin sydän puhuu samaa kieltä kuin kuulijan sydän ymmärtää, syntyy hetkellinen hurmostila.

”Vaihra etelänmatkas runoihi – valo ja lämppö kourakaupal!”

Näin kutsui Heli Laaksonen kuulemaan aatoksiaan ja viisauksiaan, murrerunojaan. Ja mitä tekee yltiöpäinen fani muuta kuin vastaa kutsuun ja hommaa lipun jo kevättalvella varmistaakseen eturivin paikan.

Heli astelee lavalle erikoisesti paikalle kutsuttuna – kukapa ei tulisi esille, kun niin kauniisti laulellaan ja houkutellaan. Mansikki, Lehmikki, Mustikki, Heliiiii....

Runot ja tarinat yhdistyvät kokonaisuudeksi. Missä loppuu runo, missä alkaa tarina. Kaikki sanoma tuntuu vain soljuvan korvista sisään ja jäävän sinne ihanasti ajelehtimaan ja soittamaan oivalluksen kelloja. Niin ihanaa on tunnistaa kuin omia ajatuksiaan ja päästä toteamaan: ”Näin minäkin olisin sen sanoittanut!”

Oli kuin Heli olisi loihtinut sanojaan vain minulle, loitsunut runojaan yhdelle kuulijalle. Hän otti tilan ja hengen haltuunsa ja puhalsi sen takaisin yleisöön voimallisena, herkkänä ja vahvana. Sanat jäivät soimaan, eikä lumous särkynyt, vaikka esitys kiiri kohti loppuaan.

Kannatti taas kuulla Heliä livenä. Tätä suosittelen muillekin. Ja suosittelen kuulemaan livenä myös siksi, jotta runokirjojen luku aukeaisi helpommin. Näin kävi ainakin itselleni. Tai voit lukea runoja itsellesi ääneen.

Valitsin maistiaisiksi kaksi lintuaiheista runoa. Uudesta Aurinko. Porkkana. Vesi. -teoksesta runon Runo ittel ja vanhemmasta Pulu uis -teoksesta runon Loki Lak. Olkaapa hyvät!

Runo ittel

Aurink lämmittä mustrasta rinna

ja see nosta nokkas valoo kohre.

Ei varo

ei sirist

ei kysy mitä maksa.

An mun olla samanlaine.

Käännä uus leht ko vanh on katottu.

An muista laulupuun paik

an lakat murhettumast

an otta valo vasta.

Loki lak

Lok kekkaloitte must lak silmil suvikuumalki

aurinkompistokse muus saisiva

mut hän vaa viipotta.

Lokil onki iha oma sääntös

hän saa huutta ja remut

hän saa valvo yäkaure

hän saa maatta aamukymmene

tai olla makkamat

hän saa sekotta paika riipi raapi

hän saa uir maauimalas ilma housui

hän saa puhu ruak suus.

ja kukka ei kiällä.

Extrana vielä yksi  linturuno Peippo vei -teoksesta.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat