Puut taipuivat ja tuuli oli puuskittaista. Välillä se osui omalle tontille ja välillä puuska osui johonkin kauemmas. Meidän takapihan takana on korkea kallio, johon kaikki tuulet osuvat aina. Mutta tämä tuuli oli pitkästä aikaa sellainen, että se tuli meidänkin tontille. Harvoin pohjoisesta tuulee tai myrskyää. Yleensä tuulee etelästä tai lännestä, jolloin edellä mainittu kallio antaa suojaa eikä myrskyt tavallisesti tunnu missään.
Nyt kun menin Haukkulin kanssa ulos, niin kallion syrjästä naapurin tontin kohdalta kaatui iso puu kovalla ryskeellä ja piti pahaa ääntä. Sisällä ollessa kuului, kuinka katto natisi ja naksahteli. Onneksi tiilikatto ei ihan heti lähde kokonaisena lentoon, mutta voihan sieltä yksittäisiä tiiliä irrota.
Meidän tontin takaosassa on pieni kaistale "puistoa", jossa on nuoria, tulitikkumaisia koivuja, mutta tämä tuuli ei niihin vaikuta. Ne ovat niin taipuisia ja ohuita vielä. Tulisipa siihen joku zombi, niin käytäisiin tekemässä siitä seuraavan talven takkapuut. Silloin kun tähän muutettiin melkein 21 vuotta sitten, niitä koivuja ei vielä ollut ja kallio antoi aika jylhän näkymän olohuoneen ikkunasta ympäri vuoden. Nyt tuo jylhä kallio näkyy vain talvella, kun ei ole lehteä puussa.
Yritin vangita myrskyn voimaa kännykkäkameralla, mutta eihän se niissä kuvissa näytä kummoiseltakaan. Hiihtoladut menevät pilalle tämmöisellä tuulella, kun kaikenlaista roskaa kertyy laduille. Jos ei uutta lunta tule, niin tämän talven hiihtokelit alkaa olla siinä. Tosin maanantaille on ennustettu 10 cm:n lumikerrosta.
Haukkulin siivousulkoilu on perinteinen tapahtuma, joka täytyy suorittaa aina viikkosiivouksen jälkeen. Se juontaa Haukkulin pentuajoilta. Se on aina ollut hyvin innostunut siivoushommista, sekä imuroinnista että moppauksesta, että sen jälkeen tulee pissahätä. Ja siivouksen jälkeen se on yleensä väsynyt ja valmis päiväunille.
Ylläolevassa kuvassa näkyy, miten paljon takapihalla on vielä lunta. Puutarhakeinun runko talvehtii siinä ja meidän ja naapurin välinen aita, josta koira ei pääse yli, on osittain lumen alla. Marjapensaista näkyy vain latvat. Talvimyrsky on riepotellut tontilla olevia koivuja niin, että niiden pieniä oksia on lumen pinta mustanaan. Kuva on otettu 26.3.2022.
Koivun takana painaumana näkyy lampi, jonka kanssa touhuaminen alkaa taas, kun jää ja lumi on sulanut, sammakot kuteneet ja varikset enimmäkseen syöneet sammakonkudun.
Muutamana keväisenä iltana sieltä tulee kuulumaan melkoinen kurnutus, kun sammakot ovat lemmenpuuhissaan. Mutta niitä on mahdoton päästä läheltä katsomaan tai kuvaamaan, koska ne havaitsevat lähestyvän ihmisen jo kaukaa, usean metrin päästä. Kurnutus loppuu kuin seinään ja kuuluu vain loisketta ja sen jälkeen on täysi hiljaisuus, vaikka kuinka hiljaa yrittäisi hiipiä lähemmäksi lampea. Olen yrittänyt monena keväänä.
Tai ehkä niillä on niin tarkka hajuaisti tai joku muu aisti, millä ne havaitsevat lähestyvän ihmisen.
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat.
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
