Toimistotöitä tekevän ruumis ja mieli lepäävät pienen puuhastelun parissa. Sitä olen odottanut koko kevään.
Koitti loman alkajaisiksi ensin viikonloppu ja työpölyt hartioilta puhdistava ja vilvoittava kesäsaunominen. Vaan mitä tapahtui. Kompurointi ja jalan loukkaantuminen, jonka seurauksena on nyt neliveto päällä. Omat jalat ja kumitulppaiset metallivarret.
Lääkärin määräyksestä lepoa ja kohoa. Kirjaa, leffaa, päiväunta oheen.
Vaan pihamaalle on kaipuu. Kasvilavat ja kukkamaat kuiskailevat ja houkuttelevat luokseen. Kun ei lempeä pyyntö auta, huutelevat jo napakammin.
Yritän kyllä. Mutta maa on kivinen ja kuoppainen. Täräyttää jalkaa ja vihlaisee varpaita. Ei vaan pysty. Keho pistää stopin.
Tässä istun ja ihmettelen. Yritän vain ihailla ja kuulostella. Kesätuuli puhaltelee ja tuo tuoksuja tullessaan. Linnuilla on kova tohina ruokkiessaan poikasiaan. Olen tunnistanut jo neito-, aurora-, herukka- ja tesmaperhosen. Pörriäiset käyvät kukasta kukkaan.
Pihakahvi maistuu, mutta kahvin hörpättyäni jään tähän, enkä kiirehdäkään takaisin puuhieni ääreen. Luonnon äänet peittyvät hetkeksi pärisevän ruohonleikkurin äänen alle. Pian tuuli tuo tullessaan vastaleikatun nurmen tuoksua.
Tämä loma on sitten tällainen - yritän taipua siihen.
Kuva: Erikoiset Asiantuntijat
Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.
