Timantti ja ruoste

 

Gabriel Korpi: Timantti ja ruoste

Tiedättehän sen tunteen, kun palaa pitkän matkan jälkeen ystävien luo. Tai takaisin lapsuuden maisemiin. Ja yhtäkkiä, tuttuakin tutumpia kasvoja on kaikkialla. Voi sitä ilon päivää, kun muistoja alkaa virrata mieleen ja jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin - ikäänkuin eilen vasta olisi erottu.

Näin kävi, kun lähdin taas Valo Kurjen matkaan. Minä avasin kirjan kannen ja Valo ensimmäisellä sivulla sälekaihtimet. Valolle avautui helmikuinen maisema, minulle polku tarinan uumeniin. 

Tyyli on tuttua aiemmista kirjoista. Lyhyitä lauseita. Hieman kuvailua, hieman huumoria, todentuntuista vuoropuhelua, kaikkea sopivasti. Alan lukiessani nähdä tarinan kuvina. Valollakin on mielessäni oma tuttu hahmonsa, samoin miesystävä Janilla kuten myös Helenalla.

Tässä, kuten sarjan aiemmissakin kirjoissa pidin erityisen paljon mutkattomasta, paikoin lakonisesta, silti rikkaasta kielenkäytöstä. Luvut on lyhyehköjä, mutta ne ovat täysiä eikä turhaa maalailua löydy. Lukujen lopetuksessa on jotain taikaa. Ne loppuvat usein, ehkä hieman miehiseen, tyhjentävään toteamukseen, vähän kuin aamenen lausuisi päivän päätteeksi. Pidän tästä tavasta tosi paljon. Vähän kuin joku itseäni viisaampi sanoisi, että "Näin se on" ja minä uskon. Ja sitten lähdetään katsomaan, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Valo on siis entinen poliisi ja nykyinen vanhan tavaran kauppias. Molemmissa ammateissa kaivellaan välillä menneitä ja kuten monissa muissakin hommissa, entinen ammattiminä nousee pintaan, kun tarvetta ja aihetta löytyy. Ja näinhän siinä nytkin käy, että Valo joutuu tai pääsee jännän äärelle pikkuhiljaa repeilevässä kesäidyllissä Silverforsin ruukkikylässä. Kirjassa tapahtuvat rikokset, niitä edeltävät ja seuraavat tapahtumat nivoutuvat lopulta yhdeksi kokonaisuudeksi, jolloin lukijankin päässä viimein syttyy oivalluksen valo. Miten asiat lopulta ratkesivat, ei ollut etukäteen arvattavissa, mutta lopuksi ihan selvää, että juuri näin se tietenkin meni.

Jotta kirjasta saa irti parhaan mahdollisen lukukokemuksen, kannattaa lukeminen ja Valoon sekä kumppaneihin tutustuminen aloittaa sarjan ensimmäisestä osasta, West Endin tytöt, ja jatkaa sitten toiseen osaan, Täydellinen päivä. Kirjoittelin näistä teoksista jo aiemmin postauksen Valon matkassa.

Ehdottomasti tutustumisen arvoinen dekkarisarja, jolle toivon jatkoa. Kirjasta välittyy omanlaisensa hyväntahtoinen tunnelma ja menneiden aikojen nostalginen fiilis. Kauheuksia tapahtuu, kuten dekkareissa kuuluukin, mutta ne eivät nouse silmien eteen kammottavina, verisinä raakuuksina. 

Kaikki kolme kirjaa löytyvät myös äänikirjoina, ainakin BookBeatin valikoimista. Lukijana on Petri Hanttu, joka on loistava valinta tähän tehtävään. Kuuntelin nimittäin tätä uusinta kirjaa, kun olin ensin sen lukenut - ihan uteliaisuuttani ensin, mutta lopulta tulin kuunnelleeksi kirjan loppuun asti. Hantun eloisa ääni toi tarinaan oman mukavan lisänsä, kun päähenkilöt "puhuivat"  omilla äänenpainoillaan.

Toivon totisesti, ettei Valon kirjan viimeisellä sivulla lausuma toive toteudu, vaan kuulemme hänestä pian uudestaan.

Hei, me päästiin kirjan takakanteen. Ylpeinä ja iloisina, me Erikoiset Asiantuntijat!

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat/BookBeat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

Valon matkassa

Gabriel Korpi: West Endin tytöt ja Täydellinen päivä

Ei kahta ilman kolmatta ja sitä kolmatta odotellessa. Toivottavasti odotus palkitaan, vaikka odottavan aika tunnetusti onkin pitkä. Mutta hyvää kannattaa jäädä odottamaan. Sillä minä todellakin ihastuin Valoon, entiseen poliisiin ja nykyiseen vanhan tavaran kauppiaaseen, jonka veri vetää vanhojen hommien ääreen. Yleisön pyynnöstä ja vähän ilmankin.

Valo Kurki nappaa lukijansa matkaan 90-lukulaiseen Helsinkiin. Kirjan kirjoittaja Gabriel Korpi kuljettaa päähenkilöään letkein askelin, joissa kuitenkin on poljenta kohdallaan. Kappaleet ovat iskevän lyhyitä ja pidän erityisen paljon kappaleiden taiturimaisesta lopetuksesta, kun viimeinen lause, kysymys tai tilanteen kuvailu jää leijumaan ilmaan kuin savukkeesta imaistu ja kevyesti takaisin ilmaan puhallettu savupilvi, kuin kiusaamaan ja avaamaan savuverhon lävitse tapahtumia seuraaviin näytöksiin.

Tunnelma on yhtäaikaa hämyisä ja silti turvallisen tavallinen ja arkinen. Lukijan mielikuvitukselle jää runsaasti tilaa muodostaa näkymiä ja antaa tarinan henkilöille kasvonpiirteet. Hyvänen aika, Valo muistuttaa läheisesti tuntemaani samannimistä herrahenkilöä, enkä pääse eroon tästä tunteesta eikä se haittaa. Minä pidän oman elämäni Valosta, mutta kiinnyn kirjan Valoon sivu kerrallaan aina vain enemmän, kun hänen oman elämänsä koukerot alkavat suoristua ja niistä alkaa löytyy aineksia myös rikostarinan rinnalla kulkevaan Valon oman elämän tarinaan.

Sillä se, jos mikä, on viihdyttävää ja koukuttavaa, kun kirjassa on useiden tarinoiden polkuverkosto, joka kulkee limittäin, lomittain, rinnakkain ja toisiinsa yhtyen. Kun henkilöt kasvavat mittaansa niin, että heistä tulee pikkuhiljaa kokonaisempia ja inhimillisempiä.

Dialogi on uskottavaa ja hauskaa. Huumori on yhtäaikaa kuivan toteavaa ja älykästä, ei välttämättä heti aukeavaa, vaan vaatii oman oivalluksensa. Kliseitä ei kirjoista löydy, korkeintaan sarkastiseen huntuun kääriytyneinä. Teksti on mukavan soljuvaa ja selkeää, lauseet ovat lyhyitä ja koruttomia, mutta kirjailijalla on tekstiinsä vahva ote niin, että lukija pysyy imussa. Jokin jännä juttu siinä on, miten niin vähäeleisesti saa luotua tiiviin tunnelman. Dialogeissa on sellaista iskua, että monta kertaa lukiessa tulee mieleen sanoa kirjailijalle: "Miten keksitkin!" 

 

Hyvässä kirjassa pitää olla alun koukku, joka nappaa mukaansa. Kirjan pituisen matkan mielenkiintoa ylläpitävä jännite ja loppumetreillä vielä yllättävä käänne ja lopun ekstrayllätys. Kaikki nämä löytyvät. Mitä muuta sitten kaipaisikaan - paitsi tietysti jatkoa!

 

 

P.S. Minulla kävi mieletön tuuri, kun osallistuin kirjailijan järjestämään kirja-arvontaan, jonka voitin! (En oikeasti koskaan voita mitään!) Ja toinen yllätys osui kohdalle, kun posti toi voiton paketissa kotiin - ja paketista löytyikin molemmat kirjat.

 

 

 

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.