Lauantaisin (lähes koko tulevan viikon) ruokaostoksilla käydessä pitää ihmetellä sitä tavaran paljoutta ja valikoimien sekä lajitelmien runsautta mikä lähikaupassa on. Lähikauppa meillä on kilometrin päässä oleva Prisma, ei siis mikään kioski.
Koronan aikana tuli totuteltua paremmin siihen, että ostaa kerralla enemmän ja varastoon, niin ei tarvitse rampata jokaista leipäpalaa erikseen hakemassa. Tämä käytäntö on jäänyt päälle ja hyvä niin. Välillä on viikkoja, ettei tarvitse tai ei tarvitsisi välttämättä käydä kaupassa keskellä viikkoa ollenkaan.
Tasan ei mene nallekarkit eikä ihan joka asiassa pidäkään mennä. Sitä vaan mietin tänäänkin, että miksi meillä täällä on jotain vessapaperiakin noin viittätoista eri laatua. On luonnonystävän ja lampaanystävän ja oravanystävän ja hylsytöntä ja hylsyllistä ja kuviollista ja mietelauseilla varustettua.
Viisainta olisi, että yleensäkin vessapaperia tehtäisiin vain kierrätetystä paperista. Sitä hylsyä siellä sisällä ei tarvita mihinkään. Turhaa materiaalin haaskausta sekin. Ostan aina hylsytöntä paperia, mutta en ole vielä nähnyt kuin yhtä merkkiä. Ja se ei ainakaan näytä kierrätyspaperista tehdyltä.
Laajoilla matkoillani (oikeasti lähinnä vain Euroopassa, tämä on perheen sisäpiirihuumoria) olen havainnut senkin, että missään ei ole niin laajaa valikoimaa suklaata ja muita karkkeja kuin Suomessa. Turistimatkoilla pyritään käymään paikallisissa ruokakaupoissa katsomassa mitä siellä myydään ja ostamassa mahdollisia tuliaisia. Karkkia on kaupoissa tosi vähän. Varsinkin Italiassa. Siellä paikallisetkin vetää posket lommolla sitä gelatinoa, mikä onkin paikanpäällä tosi hyvää. Suomalaiset kopiot ei vedä sille vertoja, vaikka yritys on kova.
Sitäkin ihmettelen, että miksei porukka rynnännyt hamstraamaan vessapaperia, kun kuljetusalan lakon alkamisesta kerrottiin? Joko aletaan tottua siihen, että ei se tavara ihan heti kaupasta lopu? Ja jos loppuisikin, minusta ensimmäinen hamstrattava asia ei ole vessapaperi.
Ja niistä nallekarkeista vielä. Euroopassa käydään sotaa, ihmiset menettävät läheisiään, terveyttään, kotejaan ja kaikkea mitä omistavat. Joillekin jää vain ne vaatteet, mitä sattuu päällä olemaan, kun pommi jysähtää. Toivottavasti me vältymme samalta kohtalolta. Mutta mikäänhän ei ole varmaa.
Nyt olisi syytä jokaisen auttaa siinä missä kykenee. En itse lahjoita rahaa, koska sille on niin monta muuta ottajaa, huijaria ja välistävetäjää. Ihan samalla periaatteella en anna rahaa kadulla istuvalle kerjäläiselle Suomessa, joka todellisuudessa on ihmiskaupan uhri. Mieluummin haen hänelle vaikka hampurilaisaterian läheisestä hampparibaarista.
Barbaariselta hyökkäykseltä suojautuvalle kansalle voi lähettää tavaraa heidän toivomustensa ja tarpeidensa mukaisesti. Luotettavia kanavia on, kun vaan jaksaa etsiä.
Kuvat: Pixabay
Ei kaupallista yhteistyötä.
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
