Näytetään tekstit, joissa on tunniste ihmiskauppa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ihmiskauppa. Näytä kaikki tekstit

lauantai 18. helmikuuta 2023

WC-paperi ja AKT


Lauantaisin (lähes koko tulevan viikon) ruokaostoksilla käydessä pitää ihmetellä sitä tavaran paljoutta ja valikoimien sekä lajitelmien runsautta mikä lähikaupassa on. Lähikauppa meillä on kilometrin päässä oleva Prisma, ei siis mikään kioski. 

Koronan aikana tuli totuteltua paremmin siihen, että ostaa kerralla enemmän ja varastoon, niin ei tarvitse rampata jokaista leipäpalaa erikseen hakemassa. Tämä käytäntö on jäänyt päälle ja hyvä niin. Välillä on viikkoja, ettei tarvitse tai ei tarvitsisi välttämättä käydä kaupassa keskellä viikkoa ollenkaan. 

Tasan ei mene nallekarkit eikä ihan joka asiassa pidäkään mennä. Sitä vaan mietin tänäänkin, että miksi meillä täällä on jotain vessapaperiakin noin viittätoista eri laatua. On luonnonystävän ja lampaanystävän ja oravanystävän ja hylsytöntä ja hylsyllistä ja kuviollista ja mietelauseilla varustettua. 

Viisainta olisi, että yleensäkin vessapaperia tehtäisiin vain kierrätetystä paperista. Sitä hylsyä siellä sisällä ei tarvita mihinkään. Turhaa materiaalin haaskausta sekin. Ostan aina hylsytöntä paperia, mutta en ole vielä nähnyt kuin yhtä merkkiä. Ja se ei ainakaan näytä kierrätyspaperista tehdyltä. 



Laajoilla matkoillani (oikeasti lähinnä vain Euroopassa, tämä on perheen sisäpiirihuumoria) olen havainnut senkin, että missään ei ole niin laajaa valikoimaa suklaata ja muita karkkeja kuin Suomessa. Turistimatkoilla pyritään käymään paikallisissa ruokakaupoissa katsomassa mitä siellä myydään ja ostamassa mahdollisia tuliaisia. Karkkia on kaupoissa tosi vähän. Varsinkin Italiassa. Siellä paikallisetkin vetää posket lommolla sitä gelatinoa, mikä onkin paikanpäällä tosi hyvää. Suomalaiset kopiot ei vedä sille vertoja, vaikka yritys on kova.



Sitäkin ihmettelen, että miksei porukka rynnännyt hamstraamaan vessapaperia, kun kuljetusalan lakon alkamisesta kerrottiin? Joko aletaan tottua siihen, että ei se tavara ihan heti kaupasta lopu? Ja jos loppuisikin, minusta ensimmäinen hamstrattava asia  ei ole vessapaperi. 

Ja niistä nallekarkeista vielä. Euroopassa käydään sotaa, ihmiset menettävät läheisiään, terveyttään,  kotejaan ja kaikkea mitä omistavat. Joillekin jää vain ne vaatteet, mitä sattuu päällä olemaan, kun pommi jysähtää. Toivottavasti me vältymme samalta kohtalolta. Mutta mikäänhän ei ole varmaa.



Nyt olisi syytä jokaisen auttaa siinä missä kykenee. En itse lahjoita rahaa, koska sille on niin monta muuta ottajaa, huijaria ja välistävetäjää. Ihan samalla periaatteella en anna rahaa kadulla istuvalle kerjäläiselle Suomessa, joka todellisuudessa on ihmiskaupan uhri. Mieluummin haen hänelle vaikka hampurilaisaterian läheisestä hampparibaarista. 



Barbaariselta hyökkäykseltä suojautuvalle kansalle voi lähettää tavaraa heidän toivomustensa ja tarpeidensa mukaisesti. Luotettavia kanavia on, kun vaan jaksaa etsiä. 

Kuvat: Pixabay

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.



 




sunnuntai 19. heinäkuuta 2020

Kirottu kauneus



Cecilia Samartin on Kuubassa vuonna 1961 syntynyt kirjailija. Cecilian perhe joutui pakenemaan Castron hallintoa Yhdysvaltoihin hänen ollessaan alle yhden vuoden ikäinen. Koulutukseltaan hän on psykoterapeutti.

Kirottu kauneus on hänen seitsemäs suomennettu romaaninsa. Tutustuin hänen tuotantoonsa juuri tämän seitsemännen romaanin parissa ja aion tämän lukukokemuksen myötä tarttua myös hänen aiempiin romaaneihinsa.

Kyseessä on ihmiskauppaan ja siihen liittyvien tositarinoiden tausta-aineistoihin nojaava fiktiivinen romaani. Aihe on rankka, mutta kirja imaisee mukaansa myös toiveikkuuden, päähenkilöiden kehittyvän ystävyyden sekä selviytymisen myötä. Kirja on kirjoitettu elävästi, jopa kevyesti rajusta aiheestaan huolimatta, mikä ei kevennä lukukokemusta eikä väheksy tosielämässä tapahtuvia ihmiskauppaan liittyviä asioita. Ihmisiä huijataan työn ja rahan perässä ja heitä katoaa edelleen seksiorjiksi, mikä täältä omasta turvallisesta katsantokannasta oli silmiä avaavaa. Tiedän edelleen ihmiskaupasta hyvin vähän, enkä haluakaan tietää jokaista yksityiskohtaa. Mitä voisin edes tehdä - tämän asian äärellä tuntee itsensä hyvin pieneksi.

Ihmiskauppa on bisnestä, jossa käytetään rahaa ja valtaa, alistetaan, unohdetaan ihmisarvo. Rikastutaan seksiteollisuudella, jossa tuote on toinen ihminen. Kaappauksen kohteeksi joutuvat useimmiten vähävaraisten perheiden nuoret, joiden vanhemmilla ei ole mahdollisuutta käynnistää etsintöjä tai luvata huimia löytöpalkkioita. Vähävaraisia nuoria on myös helpompaa houkutella rahan perään. Rahan, joka lopulta ei koskaan sujahda työläisen omaan taskuun.

Kirjaa lukiessa koin jonkinlaista ahdistusta, mutta ajattelin, että kestän tämän kokemuksen kyllä. Minähän vain luen. Tyttöjen äitinä, myös pojan, en voinut olla näkemättä lasteni kasvoja mielessäni kirjaa lukiessani.

Suosittelen luettavaksi, vaikkapa muistutukseksi siitä, että maailma ei ole aina kaunis eikä kaikille hyvä. Myös kaikesta huolimatta sen lämpimän toiveikkuuden vuoksi.

Ihmiskaupasta ja -oikeuksista voit lukea lisää esimerkiksi seuraavilta sivustoilta: Ihmiskauppa, Syrjintä, Ihmisoikeudet



Kuva: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.