Tämä ei ole ylistys- tai kiitoskirjoitus Waltteri Torikalle. Kovasti häntä hypetetään laulu- ja nykyisin myös muista esiintymistaidoistaan - taannoin myös menestyksestään tanssikilpailussa. Minä en pidä hänessä oikein mistään. En lauluäänestä enkä -tavasta, saati sitten tanssityylistä enkä ulkoisesta habituksesta. Tämänhän te halusitte kuulla ja minulla kai pakottava tarve kertoa. Yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä - vai miten se nyt meni.
Joulunpyhinä selailin Iltalehden kylkiäisinä myytävää lifestyle-lehteä. Esittelyssä oli myös Waltterin tunnelmallinen puutalokoti, jossa "Waltteri voi olla oma itsensä" - omien sanojensa mukaan. Kuinka ihastuttavaa! Ja erikoista! Aika moni meistä voi kotonaan olla oma itsensä.
Voin sanoa, että ei Waltterin kotikaan ollut minun makuuni (mikä yllätys 😉), vaikka näköjään me molemmat pidämme väreistä. Mutta yhden idean varastin Waltterilta ja kiitokset hänelle siitä. Nimittäin ajatuksen erilaisten tuikkulyhtyjen sommittelusta ryhmäksi. Sain valtavan ahaa-elämyksen, kun Waltteri oli taidokkaasti yhdistänyt Iittalan eri sarjojen kippoja yhteen ja koonnut ne kokonaisuudeksi asettelemalla ne samalla lautaselle.
Kas näin (kuvat alla):
Ja minun versioni tässä:
 |
| Halusin vähän lisätä jotain omaa ideaa mukaan, siksi muutama käpy. |
 |
| Ilme vaihtuu heti hieman, kun vaihdoin käpyjen tilalle vielä yhden tuikkukipon. |
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.
