Lääkärit, verovirkailijat ja maanviljelijät

Ei mitenkään hyvät, pahat ja rumat, vaan kolme ammattikuntaa, joiden täytyy hallita uskomaton määrä tietoa ja pyöritellä monenlaisia asioita työkseen.

Sain postissa tänään esitäytetyn veroilmoituksen ja havaitsin siinä pienen etsinnän jälkeen korjattavan asian, kun ensin loppui hyperventilointi, jonka oli aiheuttanut veroehdotuksessa näkynyt jäännösveron (=mätkyn) määrä.

Asia vaivasi koko työpäivän ajan aina hetkittäin, kun se tuli mieleen. Koiralenkin jälkeen istuin keittiönpöydän ääreen laskimen, ruutupaperin ja läppärin kanssa. Päätin, että hanuri ei penkistä nouse, ennen kuin asia on selvä. 

Löytyi nimittäin toinenkin epäselvä asia. Senkin sain selvitettyä, kun sukelsin vähän syvemmälle verkkopankin palveluihin. Mutta kaksi tuntia siihen meni, kun en hätäillyt enkä päästänyt itseäni luovuttamaan. Ja niinpä sain veroilmoituksen lähetettyä Omaverossa jo takaisin verottajalle. 

Verovirkailijaksi minusta ei olisi. Kaikki verotukseen liittyvä on yhtä myrkyn juontia. Johtunee ehkä siitä, että asian kanssa joutuu tekemisiin vain noin kerran vuodessa. Pyydän anteeksi kaikilta edellä mainituilta ammattilaisilta. Jo pelkästään sen vuoksi, että sana virkailija on minunkin mielestäni vähättelevä.  

Todennäköisesti he ovat virallisesti verotuksen asiantuntijoita tms. Samoin kuin ei ehkä ole kirjastovirkailijoita tai matkatoimistovirkailijoita. Eikä myöskään pankkivirkailijoita. Ei taida olla enää nykyään matkatoimistojakaan. Ja vaikka olisi, niin kyllä en menisi matkaa ostamaan matkatoimistosta. Paljon kätevämpää on ostaa se netistä. Paitsi sitten, jos aikoisin tehdä jonkun puoli vuotta kestävän maailmanympärimatkan. 

Maanviljelijöistä tuli puolittain konttorirottia, kun EU astui kuvaan mukaan kaikenmaailman direktiiveineen. Paperitöiden määrä lisääntyi huimasti. Veroilmoituksen teko ei ollut pieni homma ennen sitäkään. Muistan, kuinka isäni aikanaan tuskaili maatalouden veroilmoituksen kanssa jo noin 40 vuotta sitten. Silloin ei ollut tietokoneita eikä taskulaskimia. Piti ynnätä ihan vaan kynällä ja paperilla asioita yhteen ja erikseen. Hänkään ei tainnut tykätä sen tekemisestä, lieneekö veroilmoitukseninhogeeni siirtynyt minulle. 

Äskettäin tuli telkkarista juttua ukrainalaiselta isolta maatilalta, jossa on 800 hehtaaria peltoa viljelyksessä. Siellä kasvaa vehnää ja maissia. Tilalla oli erikseen talousjohtaja, joka oli mitä ilmeisimmin korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö. Ukrainahan ei tunnetusti kuulu EU:iin, jolloin heillä ei ainakaan vielä ole samaa paperisotaa kuin meillä täällä. Ja muuta EU:n kyttäysmeininkiä. 

Eräskin maanviljelijä kertoi, kuinka oli saanut EU:lta kyselyn, että mikäs rakennus se tuolla pellonlaidassa pönöttää. Isäntä oli tehnyt sinne rankakasan kuivumaan polttopuiksi. Se oli näyttäytynyt Brysselin satelliiteissa niin kuin se olisi ollut joku uusi rakennus.

Lääkärit ovat ihan oma rotunsa ja käsittämätön on se tiedon määrä, mikä heidän pitää hallita ja koko ajan pysyä ajan tasalla ammattiinsa liittyvistä uusista ja alati muuttuvista asioista. Sama koskee tietysti montaa muutakin ammattia, mutta ei ehkä siinä määrin. Sitä työtä ei varmaan pysty tekemään pelkästään rahan kiilto silmissä. Täytyy olla aiheeseen muutakin paloa.

Jossakin vaiheessa koulutaivalta kävin ammatinvalintatestissä ja yksi kolmesta suositellusta ammatista oli juurikin lääkärin ammatti. Se tuntui vähän kaukaiselta ajatukselta ja siinä iässä, kun olisi pitänyt uhrata elämänsä pitkälle matematiikalle, fysiikalle ja kemialle, focus oli jossain muualla.

Mutta eipä siinä mitään, eläkeikää tässä jo kovasti odotellaan ja tähän asti on tullut mentyä enimmäkseen sinne, mihin tie on kulloinkin vienyt. Vähän kaiholla katselen ihmisiä, jotka elämäntyökseen ovat saaneet tehdä jotain, missä saavat toteuttaa itseään ja intohimojaan. Oli se sitten lääkärin, maanviljelijän tai veroasiantuntijan työ tai joku muu.

Kuvat: Pixabay

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty. 

Onko mitään tylsempää

Syyskuun alussa julkaisemassani postauksessa kirjoitin koronavirustautiin liittyvästä hyödystä negatiivisesta näkökulmasta. Minä ainakaan en korona-aikana uskalla jättää vastaamatta kaikkiin vieraista numeroista tuleviin puheluihin. Nyt kun pahin kriisi alkaa olla ohitse, voi taas alkaa enemmän valikoimaan, mihin vastaa ja mihin jättää vastaamatta. Ohessa linkki siihen aikaisempaan postaukseeni.

Jotkut hyötyvätkin koronasta

Samalla tavalla kuin tuossa postauksessa kerroin, olin juuri heräilemässä iltapäivätorkuilta, kun puhelinmyyjä soitti ja tällä kertaa tarjous olikin oikein hyödyllinen. 

Olen joskus vuosia sitten ollut jäsenenä Veronmaksajain Keskusliitto ry:ssä ja erosin siitä noin kolme vuotta sitten, kun en katsonut sen jäsenyyttä enää tarpeelliseksi. Nyt olivat ry:ssä nähtävästi kaivaneet vanhat jäsenluettelot naftaliinista ja alkaneet houkuttelemaan joskus eronneita jäseniään takaisin.

Tarjous oli vallan houkutteleva: Jäsenmaksu ensi vuodelle 29 euroa ja Taloustaito -lehden loppuvuoden numerot kaupan päälle sekä kaksi edellistä jo ilmestynyttä numeroa. Veronmaksajain Keskusliiton jäsenyydestä on ihan rahallista hyötyä, jos tarvitsee verojuristin neuvoja jossain omaisuuden verotukseen liittyvässä asiassa. Se on jäsenille maksutonta. Ei-jäsenet maksavat siitä jotain, mutta en nyt jaksa etsiä paljonko, koska olen jo jäsen. Jäsenyyteen liittyy joitain muitakin etuja.

Kaikki verotukseen liittyvät asiat sekä veroehdotuksen tarkastaminen ja veroilmoituksen tekeminen ovat tylsimpiä ja ärsyttävimpiä asioita mitä ikinä tiedän ja voin kuvitella. Tämä tunne johtunee siitä, kun verottaja ilmoittaa minun muka tienanneen edellisenä vuonna summan, jota ei näy eikä kuulu eikä tunnu missään. Veroehdotuksen avaaminen tuntuu siten jossain määrin v*ttuilulta.

Taloustaito-lehti on sinällään mahdottoman hyödyllinen, vaikka ei olisikaan mitään sen erikoisempaa verotettavaa tai asiaa verojuristille. Esimerkiksi uusimmassa numerossa, jonka kansikuva näkyy ylimpänä, kerrotaan muun muassa matkavakuutuksista, osakesäästötileistä, taideväärennöksistä, tuontiautojen verotuksesta, turvallisen latauspisteen hankkimisesta kotiin sähköautoa varten, eri käyttötarkoituksiin otettujen pankkilainojen korkojen verotuksesta sekä vertaisvuokrauksesta, joka on uudehkoa hottia ja siksi siihen liittyvät verotuskysymykset voivat olla kinkkisiä verottajallekin. 

Yksi mielenkiintoinen asia, jota en ole itse tullut ajatelleeksikaan, liittyy omistusasunnon myyntivoiton verotukseen. Useimmathan tietävät sen, että omistusasunnon myyntivoitto on verotonta, jos asunnossa on itse asunut keskeytyksettä kahden vuoden ajan ennen myyntiä. Mutta jos tilanne käännetäänkin päälaelleen: jos asunnon joutuu myymään tappiolla, tappion voi vähentää pääomatuloista, jos asunto on ollut vaikka viikonkin ajan vuokrattuna jollekin toiselle henkilölle, jolloin oma jatkuva asuminen on katkennut ja kahden vuoden sääntö ei näin ollen täyty. Tämä ei päde silloin, jos kahden vuoden asumisaika on tullut täyteen ja "ansaittu" jo ennen vieraalle vuokraamista tai sen jälkeen. Voisi ajatella, että jollain edellä mainitulla tavalla voisi käydä esimerkiksi Airbnb-palvelun kautta vuokralle annetun oman asunnon kanssa.

Tällä keinolla voi tietoisesti ja laillisesti saada verovähennystä mahdollisista pääomatuloista, jos tietää, että asunto tullaan myymään tappiolla. Eli siis pienemmällä hinnalla kuin sen on ostanut. Loppujen lopuksi yksinkertainen ja looginen asia ja verottajan suunnalta oikeudenmukainen. Mutta eipä tuollaista ole tarvinnut ajatella, koska a) asuntojen hinnat nousevat melkein koko ajan b) itse on tullut asuttua jokaisessa omistusasunnossa vähintään se kaksi vuotta ennen sen myyntiä. Ja tässä nykyisessäkin jo 20 vuotta. Eikä tätä olla vielä pitkään aikaan myymässäkään, jos Luoja suo ja elonpäiviä riittää. 

Lehdessä on myös palsta, jossa verojuristit vastaavat jäsenien lähettämiin kysymyksiin. Tässä lehden numerossa kysyttiin muun muassa, kuka saa kotitalousvähennyksen, kun tyttären omistamassa asunnossa asuu äiti ja asuntoon tehdään remonttia. Sijoitusasunnon myyntivoiton verotuksesta kysytään tilanteessa, kun asunnossa on asunut perheen täysi-ikäinen tytär. Eräs lukija kysyy, voiko metsätilan lohkomiskustannukset vähentää metsäverotuksessa kuluina. Toista lukijaa askarruttaa, saako siivouspalvelun välityskuluista tehdä kotitalousvähennyksen. Ja eräs kuolinpesän osakas kyselee osakesäästötilin verotuksesta kuolintapauksessa.

Mielellään sitä välillä selailee jotain kevyempääkin, kuten jotain Seiska-lehteä vaikka kampaajalla istuessaan. Tässä lehdessä on niin tanakkaa asiaa, ettei sitä jaksa kerralla edes selata loppuun. Ja kaikki artikkelit eivät tietenkään ole itselle ajankohtaisia eikä kiinnostavia. Toisaalta lehden numeroita ei kannata pitkiä aikoja alkaa hilloamaan siinä toivossa, että joskus tarvitsisi niissä olevaa tietoa, koska verotukseen liittyvä lainsäädäntö muuttuu aika usein ja viisi vuotta vanhassa lehdessä voi olla jo aivan väärää tietoa. Vaikka kyseessä onkin läpeensä hyötytietoa sisältävä lehti, tämä ei silti ole mitään Pidä ja pese -tyyppiä vaan ennemminkin Lue se mikä kiinnostaa ja laita kiertoon.

 

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat ja Pixabay.

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.