Luumusatoa

 

Kuokkala-luumupuuni teki tänä vuonna ennätyssadon. Olen kerännyt luumuja yhdestä puusta kohta parikymmentä litraa ja aina vaan on luumuja puussa. Monta litraa maahan pudonneita olen kipannut kompostiinkin.

Luumupuun tarjonnasta ovat nauttineet tänä syksynä myös linnut. Mikä johtuu ihan selvästi siitä, että ainakaan meillä päin ei ole lainkaan pihlajanmarjoja. Tästä syystä linnuille on ilmeisestikin kelvannut myös koiranheisipensaan marjat, jotka yleensä ovat tallella vielä keväälläkin.

Pihamme luumupuussa vieraillut punatulkkuja, tilhiä, mustarastaita ja käpytikkoja. Seurasin erään kerran tikan puuhia. Se kävi nappaamassa luumun, lennähti läheiseen heinäseipäistä tehtyyn viritelmään ja iski luumun sopivaan koloseen. Siitä se siitä syödä napsutteli luumun, haki toisen ja vielä kolmannenkin ja sitten lensi pois tyytyväisenä. Heinäseipään koloseen jäi muistoksi kolme luumun kiveä.

Nämä Kuokkala-luumut ovat erityisen makeita ja mehukkaita. Olemme syöneet niitä makean nälkään ja välipalaksi. Mutta mihin muuhun niitä voisi käyttää? Onnistuuko niistä mehun teko? Onko antaa hyviä vinkkejä?

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat

Syyshommia

 

Punaisen Tuvan kukkapuutarhurin lepokausi alkaa ihan pian. Olo on vähän haikea. Mitä jäi kesällä tekemättä? Ei mitään sellaista minkä kanssa ei voisi elää. Puutarhani hoito on rentoa ja leppoisaa puuhastelua. Pihamme on niin sanottu luontopiha, jossa kaikki kukat saavat kukkia.

Nyt syksyllä olen harrastanut keinosiemennystä. Juu, totta se on. Mutta en ihan niinkuin saatatte kuvitella. Kävi tässä taannoin niin, että olin viskelemässä harjaneilikan siemeniä tontin nurkalle joutomaalle. Naapuri kulki ohi ja kysyi, että mitäs keräät, kun kainalossani oli kimppu harjaneilikoita. Vastasin, että päin vastoin, tässä keinosiemennän näitä harjaneilikan siemeniä. Vähän aikaa naapuri katsoi ihan hiljaa silmät suurina ja sitten repesimme yhtä aikaa nauramaan. Mutta termi jäi elämään. Eihän se luonnollista siementämistä olekaan, kun ihmiskäsi viskelee siemeniä. Silloinhan se on keinosiemennystä, vai mitä? 😁

Syyshommiin kuuluu kaikenlaisten pihakoristeiden pesu ja varastoon laitto. Pihasta tulee yhtäkkiä niin tyhjä ja aution oloinen. Mutta keväällä ne koristeet on kiva ottaa taas esille, kun ne on syksyllä viitsinyt ne puhdistaa.

Omenat ja marjat on jo kerätty aikaa sitten. Kuokkala-luumupuu vasta kypsyttelee hedelmiään. Saa nähdä ehtivätkö edes kypsyä. Ehkä niitä voi jatkokypsyttää sisällä? Onneksi muutamia kypsempiä sain yläoksilta poimittua. Kasvihuoneen viimeiset tomaatinraakileet keräsin myös jatkokypsyttämistä varten. Hajuhernekin pukkaa vielä kukkaa ja keräsin pienen kimpun kotiin viemisiksi. Ensimmäiset yöpakkaset tekevät tehtävänsä kesäkukille. Toissa yönä lämpötila laski lähelle nollaa, mutta ei mennyt vielä pakkasen puolelle.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat