Tämän postauksenkin suhteen meni aluksi kaikki pieleen yhdellä väärällä napin painalluksella. Kirjoitin nimittäin huomattavasti pitemmän postauksen mainitusta kirjasta, kunnes sohaisin vahingossa puhelimella jotain näppäintä niin, että kaikki katosi niin kuin se yksi kaikkien tuttu sinne Saharaan. No eipä auta kuin muistella etäisesti aikaisempaa aikaansaannosta.
Kirjan kirjoittaja on alankomaalainen historioitsija, joka valloitti maailman menestyskirjallaan Ilmaista rahaa kaikille.
Ihminen on luonnostaan itsekäs ja tavoittelee vain omaa etuaan. Tällaisen kuvan ihmisestä antavat sekä historioitsijat, psykologit ja filosofit että iltapäivälehdet ja poliitikotkin. Näin ei välttämättä aina ole ollut.
Jos koko elämän aikajana maapallolla puristettaisiin yhteen ainoaan nykyiseen kalenterivuoteen, dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon jouluna. Ihminen ilmestyi maapallolle uudenvuoden aattona klo 23 ja maanviljelys alkoi kehittyä samana iltana klo 23.58. Niin uusia otuksia me olemme tällä pallolla.
Kaikki alkoi mennä pieleen silloin, kun maan viljeleminen ja sen omistaminen keksittiin. Sitä ennen elettiin metsästäjä-keräilijöinä ja vaihdettiin asuinpaikkaa sen mukaan, missä parhaiten oli murkinaa tarjolla. Maita ja mantuja ei omistanut kukaan ja pysyttelimme suht erillämme toisistamme, jolloin mitkään epidemiat eivät päässeet leviämään. Metsästäjä-keräilijät pääsivät helpolla. Aikaa oleiluun ja sosiaaliseen kanssakäymiseen jäi paljon enemmän kuin maata viljellessä.
Esihistoriallisella ajalla sukupuolet olivat tasa-arvoisempia kuin nykyään. Naisten osallistumisessa päätöksentekoon oli paljon hyviä puolia, muun muassa se, että heidän sosiaalinen verkostonsa oli laajempi kuin miesten. Miehet enimmäkseen kommunikoivat vain veljiensä ja miespuolisten serkkujensa kanssa.
Primitiivisissä kulttuureissa kaikki oli yhteistä, vauvoja myöten. Vauvoja hoitivat kaikki yhteisön jäsenet ja naiset imettivät muitakin kuin omiaan. Paraquayn vuoristossa elää ilmeisesti tänäkin päivänä heimo, jossa naisella saattaa olla keskimäärin kaksitoista puolisoa elämänsä aikana.
Parin valinnassa valta oli naisella. Isät osallistuivat enemmän lasten kaitsemiseen ja kasvatukseen kuin nykyisät. Lapsetkin olivat ikään kuin yhteisiä. Ja noin runsaalla puolisoiden määrällä ei taatusti voinut olla ihan varma siitä, kuka kenenkin vauvan isä oli. Oltiinko moisesta problematiikasta silloin edes tietoisia.
Ehkä sillä asialla ei silloin niin väliä ollutkaan, koska omistaminen ja perinnön jättäminen keksittiin vasta paljon myöhemmin.
Sitten kun asetuttiin aloilleen viljelemään maata, alkoi kehittyä kyläyhteisöjä ja myöhemmin kaupunkejakin. Rakennettiin pysyvämpiä asumuksia ihmisille ja karjalle. Ihmiset ja karja asuivat samoissa rakennuksissa, vasta paljon myöhemmin tehtiin karjasuojat erillisiksi ihmisten asumuksista.
Kaikki kulkutaudit ovat tavalla tai toisella lähtöisin (koti)eläimistä. Esimerkiksi tuhkarokko on alun perin ollut lehmän tauti. Myös influenssa, sikotauti ja kuppa on saatu eläimiltä. Viimeksi mainittuun liittyy sellainen nolo perustavanlaatuinen asia, että ihminen keksi jossain vaiheessa eläimiin sekaantumisen ja silloin kuppa tarttui ihmiseen.
Ja sama tahti jatkuu tänäkin päivänä: sikainfluenssa, lintuinfluenssa, HIV, ebola, korona...
Maa-alueiden omistamista täytyi myös puolustaa kaikenlaisilta varkailta ja kaappareilta. Siitä se ihmislajin sotaisuus ja eriarvoistuminen sitten lähti. Piti puolustaa omia tiluksia, kylää, kaupunkia, valtiota. Näiltä ajoilta arvellaan olevan peräisin luolamaalaukset, jotka esittävät jousipyssyllä ampuvaa ihmistä. Myös Raamatun luomiskertomuksen kohta "Otsasi hiessä pitää sinun leipäsi ansaita", ajoittunee maanviljelyksen aloittamisen ajankohtaan.
Sekä ihmisen DNA että aivot ovat vielä kivikautisella tasollaan. Metsästäjä-keräilijät olivat hoikkia ja voimakkaita, koska joutuivat näkemään paljon vaivaa ravinnon saamisen eteen. Nykyihmisen DNA luulee, että vieläkin juostaan viidakossa etsimässä pudonnutta kookospähkinää ja niin ollen marketissa kahmitaan kärryyn ruokaa enemmän kuin olisi tarpeellista.
Myös ihmisen aivot eivät ole sopeutuneet kiireiseen ja lukemattomia ärsykkeitä tuuppaavaan elämänmenoon. Olemme tietyllä tavalla menneet sekaisin, kun olemme tulleet epäluuloisiksi muukalaisia kohtaan ja tapamme toisiamme. Esihistoriallisella ajalla eläneet ihmiset olisivat kauhuissaan, jos kuulisivat, että ihminen voi tappaa toisen ihmisen.
Tämä postaus jäi tosiaan nyt aivan tyngäksi alkuperäiseen verrattuna, mutta oikeastaan parempi niin, vaikka yksi ilta menikin hukkaan sitä kirjoittaessa. Enpähän paljasta liikaa kirjan sisällöstä, sillä siinä on edellä kerrottujen lisäksi paljon paljon muutakin mielenkiintoista.
Jos lukija on kiinnostunut ihmislajin historiasta ja psykologiasta, tämä kirja on ihan parhaasta päästä ahmittavaksi. Teksti on mukaansatempaavaa ja helppotajuista ja pistää lukijan tosissaan miettimään mitä olemme olleet ja miksi olemme tällaisiksi tulleet.
Kuvat: Pixabay
Ei kaupallista yhteistyötä
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu läyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!