Perushuttu on parasta

Tämä postaus on ollut säilössä (luonnoksissa) jo pitkään odottamassa sopivaa hetkeä. Tänään tuli tehtyä liutuslootaa pitkästä aikaa. Tämä on enemmänkin syksyn tai talven ruoka, kuten esimerkiksi itse tehty hernekeittokin. Nyt kun syyspäiväntasauskin on jo ohitettu ajat sitten ja kirkasvalolamppua käytetty muutaman viikon ajan, tuntuu olevan oikea hetki liutuslootalle. 

Linkin takana olevaan ohjeeseen poiketen meillä oli Koskenlaskija Ruoka -valmistetta maustamattomana. Käytin sen, mutta lisäsin ripauksen savupaprikajauhetta saadakseni vähän savun makua. Saas nähdä, onnistuinko. Oheisessa kuvassa tämänkertainen loota on uuniin menossa:

Ruokalaji, jonka nimeä ensikuulijat poikkeuksetta ihmettelevät.

Liutusloota, laktoositon ja gluteeniton

Niin minäkin ihmettelin, kun ekan kerran kuulin sen eteläpohjalaisen Isännän suusta. Hyvää arkiruokaa, joka vaatii pitkähkön kypsymisajan. Sen vuoksi sitä tehdään yleensä sunnuntaipäivänä ja niin paljon, että alkuviikosta riittää vielä lämmitettäväksikin. Se vaan paranee, kun sitä lämmittää uudelleen.

Tämän voi tehdä myös niin, että kuorii ja keittää perunat ensin lähes kypsiksi ja sitten vasta viipaloi ne. Suutuntuma on hiukan erilainen ja vaikuttaa se vähän makuunkin. Eikä tarvita niin pitkää kypsennysaikaa kuin raakaperunan viipaleista tehdyn kanssa. Ajatus kypsän perunan käytöstä tulee toisesta ohjeestamme:

Kaikkien aikojen lohilaatikko

 

Valkosipulijauheen/valkosipulin voi jättää liutuslootasta poiskin ja laittaa tilalle ripauksen basilikaa. Olen miettinyt myös, minkälaisen sävyn makuun voisi antaa pieni ripaus minttua. Ihan pieni vaan.

Allaolevassa kuvassa uusin liutusloota vasta uunista otettuna.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Blogin ja postauksen linkkiä saa jakaa vapaasti.