 |
| Kuu 14.1.2022 |
Tulimme perjantai-iltana työviikon päättyessä Ukon kanssa tänne Punaisen Tuvan rauhaan tumman taivaankannen suojaan. Kun olimme saaneet tavarat purettua kasseista ja Uko alkoi viritellä tulia uuneihin minä vetäisin vaatteet päälle, lämpimät Kuomat jalkoihin ja tähtikiikarin kaulaan.
Kuu oli melkein täysi, ihan täysi muutaman päivän kuluttua eli tiistaina 18.1. Ulkona oli niin valoisaa, että näin kulkea kuunvalossa ja kirkkaasta Kuusta huolimatta pikkuhiljaa aloin nähdä kirkkaimpia tähtiäkin. Katselin kiikarilla kuitenkin ensin Kuuta, tuin kyynärpäät vasten terassin kaidetta ja ihmettelin yksikseni ääneen miten selvästi näin niin moneen kertaan aiemmin kiikaroidut Kuun pinnanmuodot. Yhtä pysäyttävää joka kerta. Joka kerta mietin myös sitä, että tuollakin ihminen on ehtinyt käymään. Ja toisaalta, mietin myös, että miksi sinne pitäisi nyt mennä uudestaan. Voi sitä Kuuta katsella Maastakin käsin. Kuun ja Marsin asuttamisen suunnitelmista olen omaa mieltäni, pitäisi ennemmin laittaa nämä kotinurkat kuntoon. Mutta tänään en mieti sitä, vaan nautin näkymistä.
Orionin tähdistö on Kuun vierellä. Tähdistön ja samalla koko tähtitaivaan kirkkain tähti Auringon jälkeen eli Sirius on niin alhaalla, etten näe sen välkehtivää olemusta tarkkailupaikaltani. Niinpä siirrän okulaarit kohti Orionin vyöltä riippuvaa Orionin miekkaa tai suomalaisen kansanperinteen mukaan Väinämöisen viikatteen vartta. Tämä miekka tai viikatteen varsi muodostuu kolmesta "tähdestä" ja keskimmäinen näistä on Orionin kaasusumu. Tänään se ei näykään paljain silmin, koska Kuu loistaa niin kirkkaana. Mutta kiikarilla sen erotan kuin taivaalla, kaukana, niin kaukana leijuvan hahtuvapyöryläisen.
Orionin kaasusumu eli M46 (Messier 46) on tähtitaivaamme kirkkain tähtisumu ja se on myös varsin lähellä meitä, vain 1500 valovuoden päässä. Sumu on myös tähtitaivaan nuorikkoja. Ikää sen nuorimmilla tähdillä on vasta noin 300000 vuotta.
Aikani Orionia ihailtuani käännän sille selkäni ja etsin silmiini luoteistaivaalla vinosti taivaannavalta Maata kohti lentävää Joutsenen tähdistöä. Se on helppo löytää sen kirkkaan pyrstötähden, Denebin, avulla. Ja kun on löytänyt Joutsenen, löytää helposti myös Vegan, jota halusinkin tänään kiikaroida. Vega löytyy Joutsenesta vähän pohjoiseen päin ja se on tällä hetkellä sillä suunnalla yksi kirkkaimmin loistavista tähdistä ja kiikarilla katsottaessa erottaa ihan selvästi sen kauniin sinisen värin. Vega on Suomessa näkyvän tähtitaivaan kolmanneksi kirkkain tähti Siriuksen ja Arcturuksen jälkeen.
Maapalloa lähestyy tällä hetkellä asteroidi 7482. Lähimmillään asteroidi on Maata 18.1 ja se on tällöin noin 1,9 miljoonan kilometrin etäisyydellä. Kuun etäisyys Maasta on 384400 kilometriä eli asteroidin rata kulkee viisi kertaa kauempana kuin on Maan ja Kuun välimatka. Mutta avaruuden mittakaavoissa asteroidi liippaisee läheltä Maata. Koska samaan aikaan Kuu on täysi, on asteroidi havainnointi haasteellista. Paljain silmin asteroidia ei voi nähdä.
Tähtitaivasta voi ihailla ilman, että tähtiä täytyisi yrittää tunnistaa. Mutta muutaman helpon kohteen opettelu voi antaa hieman lisämaustetta tähtitaivaan ihasteluun.
Avuksi löytyy monenlaisia sovelluksia, mutta yksi mukavimmista on mielestäni Ursan tähtikartta. Kurkkaa sitä tästä: URSAN TÄHTIKARTTA
Tätä juttua kirjoittaessani puhelimeeni saapui Kuopukselta kuva ja viesti: Revontulia! Eikun takkia, hattua, Kuomaa ylle ja juoksujalkaa mökkitietä kohti tähystysmutkaa. Ehdin ja näin. Vihreää ja punaista loimutusta taivaan täydeltä ja näin vielä bonuksena tähdenlennon eli meteorin eli meteoroidin palamisen aiheuttaman valoilmiön ilmakehässä.
 |
| Revontulia Etelä-Suomessa 14.1.2022 |
Kaukoputkikuva Kuusta: Erikoisen Asiantuntijan Esikoinen
Revontulikuva: Erikoisen Asiantuntijan Kuopus
Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.
