Tulitikut pääsivät loppumaan. Näin joulun alla ja aikaan niitä kuluu kynttilöitä sytytellessä. Laitoin kauppalistalle muistiin: tikkuaski.
Kaupassa sitten haeskelin tikkuja. Ennen vanhaan niitä oli kassojen yhteydessä tupakka-askirivistöjen läheisyydessä. Tällä kertaa ne löytyivät hautakynttilöiden vierestä. Ihan kuin joku olisi heittäytynyt pirulliseksi. Kun ensin sytyttelee sätkiä, niin piankos jo joku sytyttelee hautakynttilää.
No, eikö mitä - olin askia vailla, mutta oli pakko ostaa niitä kymmenen. Eikä se haitannut - ovathan ne säilyvää pienpuutavaraa. Kassalla, tavaroiden hihnalla etenemistä ja hintojen välähtelyä kassan näyttöruudulla ajankulukseni seuraillessani meinasin saada sytkärin eli sydänkohtauksen elikkäs slaagin. Puntti tikkuja maksoi 0,99 euroa. Järjettömän vähän. Olisin mukisematta pulittanut yhdestä askista 0,99 euroa ja nyt sain sillä rahalla kymmenen askillista tulitikkuja. Jääkö tästä tuotantoketjun alkutuottajalle enää mitään käteen. Eihän askilliseen tikkuja tietysti mene puuta äkkiseltään laskettuna kuin 1/1000 pöllistä, mutta kumminkin. Ei tuo tulitikkuaski nimittäin sisältöineen varmaankaan ole ihan yksinkertainen saada kokoon. Puntti on vielä kietaistu värittömämän muovin sisään. Miten tasalaatuista on tavara askissa, kaikki tikut samoin päin ja toimintavarmuus 100%, jollei askin raapaisupinta tai tikut ole päässeet kostumaan ja se on yleensä askinhaltijan omaa syytä. Mietinkin, että olisipa hauska päästä tulitikkutehtaalle seuraamaan sekä tulitikkujen että askien valmistusta ja lisäksi myös näiden osioiden yhteensaattamista eli pakkaamista.
Kuka vielä käyttää sanaa tulitikkupuntti? Se on itselle ihan tuttu sana, mutta kuopus nauraa kikatteli sanalle ja sanoi sen kuuluvan samaan naurettavaan kategoriaan kuin käyttämäni muut sanat, kuten komero, paitapusero, ämpäri, sähly...Ei hän ollut tunnistavinaankaan sanaa housunpunttikaan, joka on tietysti sama kuin lahje. Hihansuukin on kuulemma ihan outojen sanojen listalta.
Mutta takaisin tikkuihin...Kun olin ihan pikkuinen, paikkakunnallamme oli tulitikkutehdas. Sen toiminta lopetettiin jo vuonna 1969, mutta punatiilinen hieno rakennus on edelleen olemassa. Pitkään aikalaiset seudulla kutsuivat rakennusta edelleen tulitikkutehtaaksi, niin minäkin.
Tulitikut ovat olleet pääosassa monessakin tarinassa. Mieleeni muistuu ainakin Aki Kaurismäen elokuva Tulitikkutehtaan tytöstä. Päähenkilö Iris (Kati Outinen) työskentelee tulitikkutehtaassa ja vapaa-aikoinaan lukee romanttisia tarinoita ja toivoo kohtaavansa elämänsä rakkauden. Iris kohtaakin miehen, heille käy "vanhanaikaisesti", ja mies yrittää luikerrella tilanteesta eroon halvoin keinoin. Lopulta kaikille käy huonosti kaurismäkeläiseen tapaan.
Onnellista loppua ei pieni tulitikkutyttökään saa H. C. Andersenin samannimisessä sadussa vuodelta 1845. Tarina on alusta loppuun saakka sydäntä särkevän surullinen, eriarvoisuutta korostava ja köyhyyttä halveksiva tarina. Pieni tyttönen yrittää uuden vuoden aattoiltana saada tulitikkuja kaupaksi. Hän on kylmissään ja nälissään, tikut eivät käy kaupaksi eikä kotiin ole menemistä, koska siellä odottaa väkivaltainen isä. Tyttö alkaa raapia tulitikkuja lämpimikseen. Pieni tulitikun liekki valaisee tytön nähtäväksi ihmeitä, joita katsellen hän vaipuu uneen, ja lopulta kuolee. Viimeisenä näkynään hän näkee isoäitinsä, joka tulee hakemaan hänet luokseen taivaaseen. Seuraavana aamuna hänen ruumiinsa löydetään kadulta.
Hauskempaa ajanvietettä on tarjolla Maiju Lassilan (Algot Untolan) kirjoittamassa veijaritarinassa nimeltä Tulitikkuja lainaamassa. Tulitikkujen hakureissu venähtää päähenkilöltä Antti Ihalaiselta pitkäksi, kun hän matkaa kommelluksien ja väärinymmärrysten höystämänä tikkujen perässä. Alkoholiakin kuluu, eihän suomalainen rillumarei kai ole hauska ilman humalaista hassuttelua. Kirjan perusteella on tehty elokuvia sekä teatterikappaleita, onpa sen tiimoita sävelletty oopperakin. Muistan itse nähneeni näytelmän kotikaupunkini kesäteatterissa 1970-luvulla. Kohokohtana lapsen mieleen jäi näytelmässä mukana ollut oikea porsas.
Tulitikuista on moneksi. Muistatte varmaan nähneenne vanhempien ihmisten mökeissä tulitikkuaskin ulomman ja sisemmän ikkunan välissä kosteutta imemässä.
Ennen vanhaan tulitikuilla pelattiin niin, että kaadettiin koko askillinen tikkuja kasaan ja yritettiin sitten ottaa tikkuja pois kasasta muita tikkuja liikuttamatta. Kun kasassa oleva tikku liikahti, vuoro siirtyi toiselle. Eniten tikkuja kerännyt oli voittaja.
Tikkujen avulla tehtiin myös tehtäviä ratkottavaksi. Valmiista kuviosta piti muutamaa tikkua siirtämällä saada aikaan toinen kuvio.
Osaatko ratkaista? Vastaus tekstin lopussa.
Tulitikkurasioiden etiketit ovat olleet keräilyn kohteena, vähän samaan tapaan kuin postimerkit.
Tyhjistä tulitikkurasioista tehtiin joulukalenteri, jossa askista löytyi pikkuruinen lahja kuten karkki, tarra tai kiiltokuva.
Tulitikuilla ei kuitenkaan saa leikkiä niin, että aiheutuisi vaaratilanteita. Tiedetäänhän toki, miten tottelemattomien lasten tulitikkuleikeissä aina lopulta käy. Jörö-Jukka-lastenkirjassa on satu nimeltä Tyttö ja tulitikut, jossa Laura-tyttö alkaa leikkiä tulitikuilla. Hän ei ole kuulevinaankaan kissojensa Missisen ja Massisen varoituksia ja lopulta käy huonosti. Vain kenkäpari jää jäljelle tuhkakasan vierelle.
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.
P.S. Tehdä tikusta asiaa = keksiä hyvä syy toimittaa joku (turha) asia. Sanonta on peräisin edellä mainitusta näytelmästä "Tulitikkuja lainaamassa".
Tikkupähkinän vastaus:
