 |
| Outi Mäkinen: Karu Planeetta Kirja rakkauden kaipuusta |
Esikoiskirjailija Outi Mäkinen ei ole koskaan ollut vakavassa parisuhteessa. Hän on 36-vuotias ja kirjassaan hän kertoo parisuhteen ja rakkauden kaipuustaan.
Oma elämäni on kulkenut sitä vanhanaikaista niin sanottua normireittiä pitkin. On löytynyt puoliso ja olemme saaneet kolme ihanaa lasta. Näitä edellä mainittuja arvokkaita asioita tulee pidettyä melkein itsestään selvyyksinä - niin helposti ja luonnollisesti ovat nämä onnelliset asiat tapahtuneet. Paitsi sitten, kun oikein rupeaa miettimään. Ei totta totisesti ole mikään itsestäänselvyys, että on parisuhteessa ja on saanut lapsia
En koe syyllisyttä siitä, että toiveeni on toteutunut ja jollain toisella ei. Soisin saman onnen kaikille sitä toivoville. Ja ymmärrän myös sen, että kaikilla ei ole tätä samaa toivetta. Kirjan luettuani aloin tuntea suurta myötätuntoa niitä ihmisiä kohtaan, jotka kokevat arvottomuutta tai ulkopuolisuutta joutuessaan elämään sellaista elämää, jota eivät haluaisi. Sääliä ei kukaan kaipaa, ymmärrystä ja läsnäoloa kyllä ja suurin osa ihmisistä sitä toista ihmistä.
Ihmisen onnellisuus ei synny toisten ihmisten varassa. Mutta jos on yksineläjä ja kokee yksinäisyyttä ja haluaisi parisuhteen, niin onhan se onni silloin ainakin osittain siitä kiinni.
Kuinka sitkeässä on se ajatus, että ihmisen tulee pariutua niinkuin on aina pariuduttu. Tai että yksineläjä on kranttu tai hänessä on jotain vikaa.
Kirjassaan Outi pohtii omien kokemusten ja yleisten mielipiteiden ja artikkeleiden kautta muun muassa yksinelämistä, toiveita parisuhteesta sekä yksineläjän lapsihaaveiden oikeutta. Miten maailma on mitoitettu parillisille ja perheellisille. Mihin lokeroon kategorisoidaan tahtomattaan yksinelävä.
Sinkkuuteen liitetään usein itsekkyys ja itsekeskeisyys. Villi bilettäminen, matkustelu ympäri maailmaa tai huikea, kaiken ajan vievä työura. Sinkku on nykypäivän kauniimpi ilmaisu vanhallepiialle, joka onkin halventava ja muottiinpuristava ilmaus naisesta, joka ei muka kelpaa kellekään. Paitsi ehkä kaitsemaan alati kasvavaa kissalaumaa.
Onko niin, että ihminen kaipaa eniten juuri sitä mitä ei ole saanut. Kuvittelee sen onnea tuovaksi ja autuaalliseksi tekeväksi. On tosi vaikea ajatella, olisinko onneton ilman puolisoa ja lapsiani, jos elämäni olisi vienyt minua toiseen suuntaan, toisenlaiseen elämään ja olisin elänyt koko aikuisikäni sinkkuna ja lapsettomana. Ainakin se olisi hyvin erilaista. Tokaisut, joita perheellinen suoltaa perheettömälle voivat tarkoittaa hyvää, mutta voivat myös sivaltaa syvältä. "Saisinpa olla edes hetken yksin" tai "Maksaisin mitä vain viikon omasta lomasta." Merkittävät sanat ovat hetki ja viikko. Parisuhdetta tai lapsia toivova sinkku tuskin unelmoi saavansa suhteen yhdeksi yöksi tai kokonaisen perheen jopa viikoksi. Tuskin osaisin lohduttaa viisain sanoin yksineläjää. Myös toivotus: "Kunpa löytäisit jonkun" tuntuisi vaikealta sanoa. Vaikka sitähän toiselle toivoisi, yhdessä hänen kanssaan.
Kirja sai todellakin pohtimaan maailman karuutta. Miten kokemamme traumat vaikuttavat loppuelämäämme. Ihmisten toteutumattomat toiveet koskien mitä tahansa elämän aluetta. Suru kariutuneista unelmista ja suunnitelmista, jotka oli tehty oman elämän varalle. Kun elämä ei suju niinkuin oli ajatellut, vaan se määrittyy joidenkin muiden toimesta tai vaikka sattumien oikuista ihan toisenlaiseksi. Pitäisikö silloin pitää hautajaisia niille asioille, jotka jäävät toteutumatta ja yrittää synnyttää jotain uusia tilalle, tehdä päätöksiä elämän uudesta suunnasta niin kuin se siitä eteenpäin näyttäisi tulevan todeksi ja olevan mahdollista. Että loppuelämä siitä eteenpäin olisi kuitenkin oman, uuden suunnitelman mukainen.
Vaikka itsellä elämä on mennyt toisin kuin kirjoittajalla, löytyy moniin havaintoihin yhtymäkohtia ja tuttuuden tunteita. Kaatuneita haaveita on kertynyt ja suunnitelmia on kariutunut elämän varrella. Menetyksiä ja pettymyksiä on koettu. Mutta. Vierellä on aina ollut puoliso ja perhe niitä jakamassa. Ja siinä on varmasti se suurin ero. Kirjan luettuani mietin myös, että vaikka välillä puoliso ärsyttää - mikä lienee ihan tavallista - olen kuitenkin hyvin onnellinen siitä, että hän on vierelläni.
Kuva: Erikoiset Asiantuntijat / BookBeat
Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.
