Jostakin Facebookin ryhmästä löysin pätevän niksin joulutorttujen leipomiseen. Tai lähinnä niiden paistamiseen.
Käytän joulutorttuihin valmista lehtitaikinaa kahden joulutortun kokoisina levyinä.
Muffinsivuoassa on 12 koloa. Piparimuotilla painoin valmiista levyistä piparin muotoiset palat torttutaikinaa ja asettelin ne oliiviöljyllä voideltuihin muffinsivuoan koloihin. Sitten vaan luumuhilloa pohjalle ja uuniin.
Piparimuotti oli ihan pikkuisen liian iso, joistakin kohdista jäi vähän reunoista puuttumaan, niin kuin kuvistakin näkyy. Mutta ei se haitannut. ”Uuni kaunistaa”, sirkutti entinen kotitalousopettajani Katri, kun jollain oli köksän tunnilla leipomuksen muotoilu vähän jäänyt vajaaksi. Siihen luotin nytkin.
Ohessa linkki postaukseen, jossa kerroin Katrista ja muutamasta muustakin opettajastani.
https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2021/10/kiitos-opettaja.html
Ja kas, uuni todellakin kaunisti. Vähän isohkosta muotista oli se hyöty, että taikinaa meni hukkaan mahdollisimman vähän.
Arvaan, että joku tosileipuri on tehnyt torttunsa näin jo vuosien ajan, mutta minä havaitsin tämän konstin vasta nyt. Keliakian vuoksi ei ole tuntosarvet joulutorttujen suhteen olleet pystyssä vuosiin. Nyt oli pakko täyttää leivontavaje jollakin, kun taatelikakun leipominen siirtyi myöhempiin aikoihin.
Joku tarkka siivooja oli nimittäin heittänyt pois päiväysvanhoja mausteita, kuten esimerkiksi neilikan, jota olisi taatelikakkuun tarvittu. Kuivaelintarvikkeisiin ja mausteisiinkin liittyy terveysriski, jos ne ehtivät mennä vanhoiksi, vaikka toisin voisi luulla.
Ihan älyttömän kätevää ja siistiä ja nopeaa. Ja hillot pysyy siellä missä niiden pitääkin. Eikä tortun sakaroita tarvitse liimailla (vedellä) eikä painella otsansa hiessä, jotta pysyisivät kiinni.
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
