Tähän on siis tultu

 

En ole tähän ikään mennessä ostanut enkä täten käyttänyt mitään anti-age-tuotteita. Olen luottanut kasvonhoidossa herkän ihon saippuaan, miselliveteen ja Bellavitaan ja ihoni on mielestäni aika hyvässä kunnossa. Kasvojeni iho on niin sanottu sekaiho - otsan ja nenän seutu rasvoittuvat, muualta iho on kuivaa.

Menin ihan mainostajan ansaan. Mainoksessa mainittiin sanat pioni ja roosahippuset tai jotain, jotka saisivat ihon hehkumaan. Peli oli selvä - seuraavalla kauppareissulla metsästin tuotteen ja kun nyt oli ne niin sanonut ostopöksyt jalassa, niin toki riehaannuin sen verran, että ostin myös saman sarjan seerumin.

Äkkiä kotiin ja paketit auki. Voi miten kauniissa purkissa ja pikkuputelissa tuotteet ovatkaan. Näitä on ilo pitää kylpyhuoneessa esillä. Ja kuinka kauniin roosan väristä ja ihanan tuoksuista tuo päivävoide onkaan.

Mutta kuinkas sitten kävikään. Huomasin vasta kotona, että nyt meni vikaan. Tuotteet onkin tarkoitettu itseäni vanhemmille, siis 60+. Itselläni on tuohon ikään vielä paljon matkaa, ainakin 1275 päivää äkkiseltään laskettuna. Ja se on paljon 😉

Kääk! 😬

Ei muuta kuin puhelinsoitto Kuopukselle, joka on perehtynyt ihonhoidon saloihin ja käyttää milloin mitäkin minulle tuntemattomia aineita kasvoilleen. Sain heti huokaista helpotuksesta, kun hän sanoi: "Äiti, ei se ole niin tarkkaa!" Ja nauroi hyväntahtoisesti päälle. Samalla sain pikaopetuksen seerumin käyttöön. Nuoret ❤ Kyllä muna on monessa kanaa viisaampi, kuten totesin joskus aiemminkin saman nimisessä postauksessa: Muna on kanaa viisaampi.

Joten loppu hyvin, kaikki hyvin ja pian kasvoni loistavat roosanhehkuisina eikä rypyistä ole tietoakaan vielä moneen tuhanteen päivään! 🥰

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteistyötä esillä olevan tuotemerkin kanssa.

Koukussa

 

Enpä olisi koskaan uskonut, että jään näinä aikoina koukkuun johonkin typerään kännykkäpeliin saati että edes pelaisin sellaista. Viimeiset puhelinpelimuistot ulottuvat 1990-luvun nokialaisen grafiikaltaan unohtumattomaan mato-peliin. Se aiheutti tuolloin matokoukun monelle muullekin kuin minulle.

Mutta näin on päässyt käymään ja kehtaan sen myös tunnustaa. Riippuvuus aiheuttaa hieman ahdistusta ja ärtyvyyttä. Pystyn olemaan pelaamatta, kunhan en vaan klikkaa peliä auki, mutta jos sille tielle lähden, se on menoa saman tien.

ONNEKSI pelissä on rajoituksia peliajan suhteen. Ilmainen peliaika päättyy tietyn ajan kuluessa. Ja mitä enemmän pelin kanssa töpeksii sitä lyhyempi on peliaika. Jotta pelin saisi tällöin jatkumaan, pitäisi siitä MAKSAA! Ja siinä kulkee raja.

Tässä kyseisessä pelissä kerätään tietyn ajan puitteissa pyydettyjä hahmoja. Hahmoröykkiön sekaan on piilotettu kuvakkeita, joilla saa ko. pelisessioon esimerkiksi lisäaikaa. Pelissä kehittyy luultavasti hieman jokin tarkkanäköisyyteen liittyvä aivoalue, koska selvästi kehityn koko ajan paremmaksi 😂 ja se lisää pelin koukuttavuutta. 

Tänään kuitenkin päätin, että peli on hoitanut osaltani tehtävänsä. Tehtävä oli tärkeä! Kun keväällä sairastuin ja aloin kiinnittää ihan liikaa huomiota olotiloihini sain lääkäriltä vinkin tehdä jotakin, mikä vie huomion pois itsestä ja vaatii keskittymistä. Esimerkiksi kuunnella äänikirjoja ✔, ratkoa ristisanatehtäviä ✔ ja sudokuja ✔ja pelata erilaisia pelejä ✔. Kaikkia tuli tehtyä ja nyt voin taas keskittyä paremmin itseni sijaan minua ympäröivään maailmaan 🥰 

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

Rakas verenpaineeni

Rakas verenpaineeni. Kiitos, että olet olemassa.

Kiitetty olkoon sinun voimasi. Ilman sinua en olisi elossa.

Tulkoon paineen tasosi kuitenkin taas vakaammaksi.

Tapahtukoon paineesi avulla elämänlaatuni paraneminen. Älä anna vartaloni kihelmöidä, raajojeni puutua, korvien soida ja jalkojeni turvota.

Anna minun tänä päivänä tuntea suonistossani normaali verenpaine, ei liian korkea eikä myöskään matala. Paineen heittelyt kuuluvat elämään, mutta älä liitele jatkuvasti pilvissä tai vajoa pohjamutiin.

Ja anna minun rauhoittua niin, että minun ei tarvitse tarkkailla sinua koko ajan.

Hoida sinä oma tonttisi, niin minäkin hoidan omani,

emmekä me kumpikaan silloin riko toisiamme vastaan.

Älä yritä pakottaa minua taas hermoilemaan,

vaan anna minun olla rauhassa. Silloin sinunkaan ei tarvitse säntäillä ees taas.

Sillä sinulla on voimasi pitää minut kunnossa ja minulla on mittarini, jotta voin tarvittaessa säätää lääkitystäni, että pysyt aisoissa.

Päivä, jolloin tuntui hyvältä.

Päivä, jolloin silmissä pimeni ja huimasi.

Päivä, jolloin sydän muljahteli ja tykytteli.

Päivä, jolloin korvissa tinnitti ja humisi.

Onpa vaikeaa löytää verenpainetautiin oikea lääkitys! Onko sinulla kokemuksia asiasta?

Lue myös aikaisempi Isä meidän -rukousta mukaileva Puutarhahullun rukous

Kuvat: Pixabay ja Erikoiset Asiantuntijat

Ihmisen osa

Täytän tänään vuosia. En pyöreitä eikä synttäreitä vietetä edes perhepiirissä, mutta menemme myöhemmin illalla Ukon kanssa elokuviin.

Piti oikein laskea paljonko niitä vuosia nyt tulikaan täyteen. Enemmän on synttäreitä takana kuin edessä - se on melko varmaa. Jollen sitten elä reilusti elinikäodotettani iäkkäämmäksi. Ei olisi niin väliksi. Mutta sillä on väliä minkälaiseksi loppuelämä muodostuu. Että saisin elää mahdollisimman terveenä ja hyväkuntoisena.

Kun nyt tuli taas yksi vuosi lisää, rupesin oikein pohtimaan tätä ihmiseloa ja yhden ihmisen merkitystä elämän ketjussa.

Ajatuksia elämän syksyssä.

Seison elämäni portailla. Jos tämä vaihe elämästä olisi vuodenaika, olisi syksy, ja katse kääntyisi mielellään kesään, varhaiseen keski-ikään. Siihen aikaan, kun kaikki tuntui sujuvan. Kroppa toimi, pääkin paremmin. Palata ei voi, sen tiedän. Mutta muistella saa. 

Alkukesän ja nuoruuden huuma muistoissani tuntuu niin suloiselta, vaikka muistikuvat tuolta ajalta ovat osin myös haperoiset. Kiirettä piti, kun lapset olivat pieniä. Se oli kultaista aikaa, kaikkinensa. Aina paistoi aurinko. Tältä portaalta katsottuna ainakin. 

Mihin se oikein livahtikaan, elämän kulta-aika, yhtä nopeasti kuin kesä.

Monta askelmaa on jo takana. Ehdinkö olla ja elää, olla läsnä, ohjeistaa. Pakkasinko reppuihin riittävästi evästä, lapsilleni. Jäikö murusia itsellenikin.

Kun tältä portaalta nyt tähyilen, syksyisen usvan keskeltä, mietin miksen kuitenkaan täyttynyt tuolloin elämän virralla, vaikka sen perässä niin kovasti juoksinkin. Mikä esti. Estääkö vieläkin. Juoksinko kiinni vai sittenkin pakoon.

Kaukana edessäni häämöttää pimenevä portaikko. Valot näyttävät etäällä hiipuvan. Askeleitaan ei voi pysäyttää, mutta voisiko hidastella. Tulevaa ei voi ennustaa, arvailla vain. En edes tahtoisi tietää.

Istahdan portaalle ja mietin. Tällä portaalla on hyvä hieman pohtia. Mennyttä ei saa takaisin ja määränpää on toivottavasti vielä monen askelman päässä. Kuolema kolkuttaa viimeisellä portaalla. Milloin sille sitten astunkaan. Ympyrä sulkeutuu. Palaan juurilleni. Maaksi taas, mullaksi viimeisen askelman alle. 

Osaksi loputonta kiertokulkua.

Onko ihmisen osa olla yhtään sen enempää.

Tommy Tabermannin toiveeseen on helppo yhtyä. Nämä sanat koskettavat minua jokaisella lukukerralla aina yhtä paljon.

Oppia

Se vähä minkä voi oppia

on ihmisen merkitys

toiselle ihmiselle

Puhut totta,

ei ole liikettä

ilman pysähtymistä

eikä ääntä

ilman hiljaisuutta

Ja sen vähän lisäksi

olen oppinut

lohduttautumaan

yksin meren rannalla

Enää en odota mitään

eikä unelmillani ole nimeä

Ja äänettömiin, kuolleisiin

hetkiin olen oppinut

suhtautumaan tyyneydellä:

veistä ei kannata

ruveta riuhtomaan

haavasta pois.

Tämän vähän olen oppinut

ja jos en jotakin kestä

niin sitä

että tuottaisin

enemmän kärsimystä

kuin iloa

Tommy Tabermann, Ihmisen ääni, v. 1979

Toinen minua kovasti koskettava teksti on Uuno Kailaan teoksesta Paljain jaloin (v. 1932)

Niin mä kerran

tieni aloin,

niin mä kuljen:

paljain jaloin.

Avohaavat

syvät näissä

ammottavat

kantapäissä:

rystysihin

joka kiven

jäänyt niist´ on

verta hiven.

– Mutta niinkuin

matkan aloin,

päätän myös sen:

paljain jaloin.

Silloinkin, kun

tuska syvin

viiltää, virkan:

– Näin on hyvin.

– Tapahtukoon

tahtos sinun,

Kohtaloni,

eikä minun.

Yritän aina muistaa, että

tyytyväisyys on yksi onnellisen elämän lähtökohta.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat