Mökkipäiväkirja 2021 kausi 2 jakso 4

Mökkiviikko Mikkelin kupeessa Lomarenkaan mökillä on nyt puolivälissä. Ostin Haukkulille kelluntaliivin ennen tänne tuloa, jotta päästään veneilemään koko porukalla. Ihmisille onkin varattuna kelluntaliivit ”talon puolesta”. Aika pieniä ne olivat kuitenkin. Hyvä, että henki kulki, kun vedin vetoketjun ylös asti ja vyötärönauhan kiinni. 

Lähdettiin maanantai-iltana 28.6. lammelle soutelemaan. Lampi on siis niin iso, että melkein sanoisin sitä järveksi. Pituus 500m, leveys 150m. Sen pinta-ala on 75 000 m2, eli 7,5 ha. 

Maanmittauslaitoksen johtajan haastattelustakaan ei oikein pääse käsitykseen, ratkaiseeko lätäkön koko sen, onko se lampi vai järvi. Vai joku muu asiako sen määrittää liittyen veden virtaamiseen tai veden syvyyteen. Ohessa linkki. Kun klikkaat sitä, niin linkki MML:n juttuun aukeaa uuteen ikkunaan 

Lampi vai järvi?

Kartan mukaan tähän lampeen/järveen ei laske mikään oja tai joki. Sen sijaan täältä virtaa vähän poispäin vettä toiseen isompaan lampeen/järveen suopitoisessa maastossa olevaa ojaa pitkin. Veden täytyy tähän siis tulla pohjassa olevista lähteistä. 

Haukkuli tykkäsi veneilystä ihan ”sikana”. Siinä oli pitelemistä, että se pysyi veneessä. No, ei se olisi veteen hypännyt, mutta olisi voinut pudota vahingossa. Veden pinta oli tyyni. 

Vesilintuja ei juuri näkynyt, paitsi yksi yksinäinen naaraspuolinen sorsa, joka piileskeli kaislikossa. Olikohan se sinkku vai oliko sen parille käynyt joku onnettomuus? Käki kukkui jossain kaukana ja korppikin raakkui. Myöhemmin illalla järvellä huusi kuikka, jonka olin jo aikaisemmin kiikaroinut uiskentelemassa n. 300m:n päässä ja todennut kuikaksi. Kuikan äänestä tulee aina jotenkin ”alkukantainen” olo. 

Ilmansuunta kaakko on saanut nimensä tästä kaakkolinnusta eli kuikasta ja sen pienemmästä alalajista kaakkurista. Ohessa linkki Wikipediaan.

Kaakko

Sekä linkki aikaisempaan postaukseemme, jossa oli puhetta ilmansuuntien nimeämisestä. 

ilmansuunnat-uusiksi

Kun yritämme pärjätä mökkiviikon yhden kauppareissun taktiikalla, niin se näyttäisi nyt toteutuvan. Kauppareissulta tullessa piti vähän jarrutella, kun naaraspuolinen teeri kipitteli kaikessa rauhassa tien yli.

Kompassin mukaan ilmansuunnat ovat mökkiin nähden sellaiset, että jo varhainen aamuaurinko paistaa laiturille ja sieltä se kääntyy puolen päivän maissa tontilla olevien puiden taakse. Kuitenkin koko ajan johonkin kohtaan tontille osuu sekä aurinkoa että varjoa. 

Meillä on ollut tapana istuskella aamupäivisin laiturilla aurinkoa ottamassa ja uimassa sekä vesijuoksemassa. Veden ja maan yhtymäkohta on sellainen, että siitä on pienen koiran hankalaa mennä veteen. Aikansa kierreltyään ja etsittyään se löysikin sopivan kohdan veneen takaa ja alkoi pikkuhiljaa tutustua vesielämään.

Hetken kuluttua se siitä sitten lähti uida porskuttamaan. Seuraava uintireissu meinasi päätyä onnettomasti laiturin alle. Siellä on hyvin vähän tilaa veden ja laiturin välissä ja niinpä Isäntä loikkasi veteen ja pelasti jo pinnan allakin käyneen perheenjäsenen ja minä nostin sen laiturille yskimään ja ravistelemaan vettä turkistaan. Voi pientä uimaria. 

Sitten päätettiinkin pitää sillä kelluntaliivi päällä tästä lähtien, kun oleskellaan veden äärellä. Uimisten jälkeen kävelin Haukkulin kanssa rantametsikössä ja syötiin siellä metsämansikoita.

Kauppareissulla hankittiin tarvikkeet mansikkakakkuun. Gluteeniton pohja (2kpl) ostettiin tällä kertaa valmiina. Näyttää vähän siltä, että loppuviikolla ei juuri muuta tarvitsekaan syödä. 

Ohessa linkki postaukseen viime kesältä, jossa on kakun ohje. Tällä kertaa käytin välissä mangososetta mansikoiden kanssa, mutta kyllä trooppinen sose sopii tähän paremmin. 

kesan-paras-gluteeniton-ja-laktoositon.html 

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteistyötä. 

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty. 

 

Mökkipäiväkirja 2021 kausi 2 jakso 3

Mökki, jossa äskettäin lomailimme, on jo 25 vuotta vanha, mutta ilmeisesti aina välillä sille on tehty jotain, ainakin pikkuhiljaa uusittu paikoitellen. Se ei vaikuta yhtään niin vanhalta. Edellisen käynnin jälkeen yläkertaan on asennettu viilennyslaite, joka pitää aika kovaa ääntä, mutta minua se ei haittaa, kun käytän korvatulppia nukkuessa aina. Olisi pitänyt hoksata käyttää sitä pari tuntia ennen nukkumaanmenoa ovi suljettuna ja sitten sammuttaa kun menee nukkumaan. Pyykinpesukone on ainakin uusittu viime käyntimme jälkeen. 

Vieraskirjoja on hauska selailla. Tällä mökillä käy melkein yhtä paljon ulkomaalaisia kuin suomalaisiakin vuokralaisia. Venäläisiä ehkä kaikkein eniten ja yllättävän paljon myös espanjalaisia. Pari kiinalaista/japanilaista seuruetta on käynyt sekä sveitsiläisiä, ranskalaisia ja saksalaisia. Kotimaiset vierailijat ovat enimmäkseen pääkaupunkiseudulta, mutta oli joku perhe tullut pohjoisesta Suomestakin saakka. Helmikuussa tällä seudulla näyttää vuosittain olevan joku rallitapahtuma, josta on mainittu monessa kirjoituksessa.

Mökki on ympärivuotisessa käytössä ja täällä on vietetty jouluja, pääsiäisiä, vappuja ja juhannuksia. Jotkut ovat uskaltautuneet avantoon ja välillä on ihmetelty jäiden puuttumista tai todettu niiden lähteneen. Jonakin vappuna on satanut lunta ja jonakin toisena on kukkunut käki. On vietetty firman pikkujouluja, polttareiden jatkoja ja synttäreitä sekä ”tyttöjen viikonloppuja”. Hauskin kirjoitus vieraskirjassa oli pitkä selostus, josta en saanut juuri muuta selvää kuin lopussa olevan lauseen: ”Hartikaisen (nimi muutettu) perse on ihan musta.” On varmaan Hartikaisella kumppaneineen ollut vauhdikas mökkiloma. Toivotaan, ettei sairaalahoitoa tarvittu ja että ”Hartsa” on saanut peränsä kuntoon riippumatta sen väristä lähtötilanteessa. Saattoihan se olla musta jo mökille tullessakin.

Löysinpä sieltä omankin kirjoitukseni ensimmäiseltä kesältä edellisen Peppi-koiramme kanssa. Eipä silloin juolahtanut mieleen, että parin kuukauden päästä joudumme luopumaan Pepistä ja päästämään sen vihreämmille nurmikoille. Samana kesänä ”kuopusvävymme” kävi täällä tulevan vaimonsa kanssa ja tapasimme hänet siis ensimmäisen kerran juuri täällä mökillä.  

Toinen oma kirjoituksemme oli lokakuulta 2019, joka oli Isännän kirjoittama. Siinä hän totesi, että olemme käyneet täällä kahtena kesänä aikaisemmin. Se ratkaisi erimielisyytemme siitä, montako kertaa täällä olemme käyneet. Minun mielestäni käyntikertoja oli neljä, mutta olin väärässä. Vasta tämä kerta on neljäs. Mutta ei tule olemaan viimeinen, mikäli se meistä riippuu.

Tällä kertaa emme itse kirjoittaneet vieraskirjaan mitään. Ehkä sitten seuraavalla kerralla. Ja se voi olla piankin. 

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteistyötä

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty. 

Mökkipäiväkirja 2021 kausi 2 jakso 2

Juhannussunnuntaista lähtien vietimme viikon verran Lomarenkaan vuokramökillä Mikkelin kupeessa. Tällä mökillä olemme olleet 3 kertaa aikaisemminkin, alkaen kesästä 2015 ja edellisen kerran lokakuussa 2019, josta on kirjoitettu tänne blogiin ihan ensimmäinen Mökkipäiväkirja. Silloin päivänkakkara kukki vielä lokakuussakin mökin pihalla. 

Ensimmäinen kerta oli kesällä 2015 jo edesmenneen Peppi-koiran kanssa, seuraava kerta kesällä 2016 ilman koiraa, jolloin teimme päätöksen nykyisen Haukkulin hankinnasta ja keksittiin sille jo nimikin, vaikka tiedettiin vain rotu ja sukupuoli. Ja kolmas kerta oli siis lokakuussa 2019, jolloin Haukkuli oli jo kolmivuotias ja mukana menossa. 

Tässä välissä ja aikaisemminkin on käytetty lukuisia Lomarenkaan mökkejä, mutta tämä on toistaiseksi ainoa, johon olemme tulleet uudelleen ja uudelleen. Ei niissä muissakaan mitään vikaa ole ollut. Paitsi siinä yhdessä, joka haisi läskisoosilta. Tämä vain on kokonaisuutena niin paras ja meille sopiva. 

Mikä ihana hiljaisuus ja luonnon rauha! Mitään muita ääniä ei kuulu. Jossain kaukana saattaa koira haukkua. Tuuli suhisee puissa, laine liplattaa rantaan ja laaja lajisto lintuja sirkuttaa vielä, vaikka on jo kesäkuun 28. päivä. Monta peippostakin (lempilintuni) on äänessä. 

Mökki on ison lammen (melkein järven, kai siinä joku pinta-ala täytyy olla, että lasketaan järveksi) rannalla. Muita mökkejä täällä ei ole, paitsi mökin omistajan omakotitalo hiekkatien alkupäässä (ehkä 200m). Haukkulia uskaltaa pitää täällä vapaana. Kotonakin se saa tosin olla vapaana, mutta aidatulla takapihalla.

Selailin vanhoja vieraskirjoja, joissa kaikista vanhimmassa oli kuvia mökin rakentamisesta ja tästä rakennuspaikasta, joka on ollut melkoinen ryteikkö ja ranta on ollut kivinen louhikko ennen rakentamista. 

Kukkalaatikoihin on istutettu sekalaisesti erivärisiä Ahkeraliisoja. Kaikki värit näyttävät sopivan hyvin toistensa kanssa. Olen aina pitänyt Ahkeraliisaa vähän hautausmaakukkana, mutta sehän onkin ihan asiallinen kesäkukkana kotonakin. 

Tällä mökillä näkyy niin sanotusti naisen kädenjälki. Sen huomaa varsinkin siisteydessä, sisustuksessa ja keittiövälineiden laadussa. Kaikilla mökeillä sitä ei ole ollut.  

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttö ilman lupaa on kielletty.