Raskaussyrjintä

Vieraskynäilijämme on miettinyt raskaussyrjintää. 

Onko oikeasti yhteiskuntamme tasa-arvoinen? 

Siihen ainakin Suomen lainsäädännössä pyritään.

Tasa-arvolaki on ollut voimassa vuodesta 1987. Vuodesta 1992 lähtien on ollut kiellettyä jättää uusimatta työsopimusta perhevapaan takia. 

Laki lähtee siitä, että pitää tarkastella työvoiman tarvetta, ja jos työtä on edelleen tarjolla, on sitä tarjottava perhevapaalle jäävälle.

Voidaan todeta että suunnittelu ja toteutus ovat kaksi vallan eri asiaa. Erityisesti on nähtävissä raskaussyrjintää. Varsinkin sijaisuuksia uusittaessa tämä tulee näkyviin räikeällä tavalla. 

Ylen urheilutoimittaja Laura Arffman kertoi toista lasta odottaessaan, kuinka ihmeteltiin, milloin hän tulee takaisin tv-ruutuun. Laura ihmetteli touhua ja sanoi, että rakkaus lisääntyy perheessä kun syntyy lisää lapsia. 

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen suosittelee, että lasta hoidettaisiin kotona kolmevuotiaaksi asti, jottei ero stressi käy taaperolle liian ylitsepääsemättöksi, jos joutuisi hoitoon ennen kolmen vuoden ikää. 

Suomen hyvinvointialueet ovat räikeimmin rikkoneet tasa-arvolakia, kun eivät ole jatkaneet sijaisuutta sairaanhoitajille, kun sijaistajan raskaus tuli tietoon.

Onneksi oikeus tässä on toteutunut ja raskaana olevat ovat saaneet tuntuvia korvauksia. 

Ovatko hyvinvointialueet muuttumassa pahoinvointialueiksi? Saa nähdä mihin kehitys vie. Ennen kaikkea asenne ratkaisee. 

Kuvat: Pixabay

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman kirjoittajan lupaa on kielletty.

Hyvänlaatuinen asentohuimaus osa 2

Aikaisemmassa postauksessamme Nytte kertoi potemastaan hyvänlaatuisesta asentohuimauksesta. 

Minulla on myös kokemusta samasta aiheesta, mutta ei ihan noin rankkaa.

Ensimmäiset havainnot ovat siltä ajalta, kun lapset olivat pieniä ja olivat päiväkodissa. Muistan samanlaisen tunteen, miten maailma alkoi pyöriä inhottavasti, kun sängyssä käänsin kylkeä. En ollut silloin kuullutkaan koko asentohuimauksesta. Niin kuin ei moni muukaan, joka törmää asiaan omalla kohdallaan ensimmäistä kertaa.

Isäntä vei lapset aamulla päiväkotiin ja minä jäin kotiin kykenemättömänä lähtemään töihin. Huimaus sai aikaan oksennusreaktion ja jotenkin pääsin seinistä kiinni pidellen vessaan. 

Sen jälkeen otin pesuvadin mukaani, kun menin takaisin sänkyyn. Silmien jatkuva kiinni pitäminen pelasti edes vähän siltä helvetilliseltä pyöritykseltä. Silloin ihan oikeasti luulin, että kuolen. 

Kun seuraavan kerran läksin vessaan, otin pesuvadin mukaan ja konttasin lattiaa pitkin. Kuljetin samalla pesuvatia toisella kädellä mukanani. Välillä kävin vatsalleni lattialle pitkäkseni, kun oli niin paha olo. Vessaan ei ollut matkaa montaakaan metriä, mutta sekin matka sinne kontaten kesti tosi kauan. Oma urakkansa oli sen verran pystyyn kapuaminen, että pääsin pöntölle istumaan. 

Parissa päivässä se meni itsekseen ohi, mutta uusiutui taas parin viikon päästä. Luulin, että kyseessä oli joku pahemman laatuinen vatsatauti, eikä silloin 1990-luvulla tullut edes mieleen mennä lääkäriin. Kun oli oppinut ja joutunut selviämään kaikesta itse ja yksin eikä saanut pienistä valittaa. Eikä nuorena kolmekymppisenä tullut edes mieleen, että voisiko kyse olla jostain vakavasta. 

Kun sama toistui joskus myöhemmin vähän lievempänä, kävin työterveyslääkärillä ja sain ohjeeksi nuo samat liikeharjoitukset, joista Nyttekin kertoo postauksessaan. 

Aina silloin tällöin tuo hyvänlaatuinen asentohuimaus tulee vieraaksi, mutta siitä selviää yllättävän hyvin noilla asentoharjoituksilla. On se kyllä ihan kamalaa. 

Kuvat: Pixabay

Kuvien ja tekstin kopioiminen tai muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.