Katsoin Netflixistä dokumenttia Elviksestä. Dokkari on kaksiosainen, mutta säästän toisen osan myöhemmäksi. Siinä oli tarinaa Elviksen uran alkuajoilta ja hänen musiikkiinsa vaikuttaneista musiikin lajeista ja muista artisteista. Myös hänen vanhempiaan näytettiin paljon ja erityisesti Gladys-äitiään, johon Elvis oli kovasti kiintynyt. Hän "värväsi" vanhempansa huolehtimaan käytännön asioistaan ja kodistaan hänen poissa ollessaan. Vernon-isä oli silloin vasta 39-vuotias.
Ihania vanhoja filminpätkiä 50-luvulta, vanhoja autoja ja pätkiä konserteista ja tietysti Elviksen esittämää musiikkia. Sitä olisi voinut olla enemmänkin. Elvis oli nuorena ja "pilaantumattomana" niin luonnollinen, vaatimaton ja todellinen luonnonlahjakkuus. Nyt jos tuollainen joutuisi johonkin tähtienteko-ohjelmaan, niin hänestä otettaisiin kaikki mahdollinen irti ja poispilattaisiin samalla.
Yksi asia, jota en koskaan ole voinut ymmärtää, on kiihkomielinen fanitus, jossa nuoret naiset ja välillä miehetkin kirkuu ja itkee ihan hysteerisenä lavan edessä. En tiedä, mitä lavalla pitäisi tapahtua, jotta itse joutuisin tuollaiseen transsiin. Siihen aikaan ei ilmeisesti vielä heitelty edes pikkareita (käytettyjä) ja rintsikoita "stagelle". Niitä on kuulemma heitelty Kari Tapiollekin, joka sinällään oli hieno taiteilija ja yksi suosikeistani. Mutta se on taas toinen juttu.
Elvis ei ainakaan alkuun näyttänyt kärsivän paparazzeista ja suuresta suosiosta, mutta ei pahemmin sitä kalastellutkaan. Kaikki tapahtui niin luonnollisesti. Siltä ainakin näyttää dokumentin perusteella. Tuskin siihen aikaan tarvittiin edes leegiota turvamiehiä ympärille. Joku keksi esitellä hänelle Priscillan, josta tuli hänen vaimonsa. Dokumentista havaitsin, että Priscillahan oli aika paljon saman näköinen kuin Elvis.
Elviksen liikehdintää lavalla pidettiin alkuun "iljettävänä" ja papit kehottivat perheitä estämään lapsiltaan hänen seuraamisensa, koska hän oli kuulemma suoraan saatanasta. Vai miten se nyt oli. Hohhoijaa. Elviksen musiikki otti paljolti vaikutteita muun muassa gospelista ja bluesista. Jälkimmäinenhän on mustan kansanosan musiikkia ja hän tekikin paljon heidän kanssaan yhteistyötä.
No siitäpä tuli sitten mieleen tämä Lilibeth-gate, joka on meneillään. En ole katsonut yhtäkään jaksoa Pukumiehet-sarjaa. Voisin yhden jakson katsoakin ihan uteliaisuudesta. Tämä julkisuudenkipeä entinen kuninkaallinen, herttuatar (onko edes enää herttuatarkaan?), joka on jatkuvasti lööpeissä, alkaa olla jo aika säälittävä. Ja Harry-miesparka on täysin tossun alla. Ja mikä nyt sitten taas on totta ja mikä ei.
Jos haluaa yksityisyyttä ja poistuu sen vuoksi hovista ja maasta, niin pysyköön poissa sitten kunnolla. Kohta Meghanilla on samanlainen elämä ja paparazzien piiritys kuin edesmenneellä anopillaan. Ja varmaan on jo nyt. Mutta koko hässäkkä USAan muutto) oli vaan julkisuustemppu, jotta keskinkertainen näyttelijä (Meghan) ja muuten vaan tavanomainen kuninkaallinen poika (Harry) ilman erityisiä lahjoja pysyisivät pinnalla ja huomion keskipisteenä. Näyttelijä lienee sellaiseen tottunut ja elää siitä.
Viimeisimpänä on tämä Lilibeth-gate. Itse en heidän asemassaan olisi antanut lapselle kuningattaren lempinimeä viralliseksi kutsumanimeksi, vaan oikean etunimen Elisabet. Voisihan lapsen lempinimenä käyttää lähipiirissä Lilibethiä ja vaikka laajemminkin, sitten ainakin kun Elisabet II on poistunut isompiin linnoihin ja paremmille metsästysmaille. Ja kaikki tämä tietysti kuningattaren suostumuksella. Hänen lupansahan täytyy noissa piireissä olla suunnilleen kaikkeen. Ehkä sukkien väriä ja hengittämistä myöten.
Kuningatar Elisabetista olemme postanneet ennenkin. Ohessa linkki:
Kuvat: Pixabay
Ei kaupallista yhteistyötä.
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
