Kesä näkyy ja tuntuu, kuuluu, tuoksuu ja myös maistuu. Kesä tarjoilee vuodenajoista mahdollisesti kaikkein eniten aistinautintoja, kun keskitytään luonnon antimiin.
Kesäinen luonto kattaa tarjolle paikasta riipuen idylliä toisensa perään melkein kaikissa paletin väreissä. Kukkaniitty tai -keto kun osuu kohdalle, voi vain huokailla ihastuksesta. Luontomme kukkatarjoomasta vain puhtaan punainen puuttuu - no, mustakin - mutta sitä ei lasketakaan väriksi. Evoluutio on jännä juttu, se on kehittänyt kukat ja niitä pölyttävät hyönteiset mätsäämään ominaisuuksiltaan. Hyönteiset eivät nimittäin erota punaista. Puna-apilan liilaan vivahtavan värin ne kyllä erottavat.
Mutta minä nautin kaikista kukkien väreistä ja puutarhastani löytyy myös kirkkaanpunaista perennaa, Palavaa rakkautta.
Kukat tuoksuvat, mutta päiväpölyttäjien kohteet vain hieman eivätkä välttämättä ihanalle. Ne panostavat väriin tuoksun kärsiessä. Illalla ja yöllä liikkuville siipiveikoille on opastus mesiruukun ääreen tuoksun kera. Muun muassa lehdokki ja illakko tuoksuvat hehkeimmin auringon laskettua. Olen testannut tämän ja totta se on. Lehdokin tuoksua tuskin erottaa päivällä, kun taas myöhään illalla sen tuoksu leijuu sakeana muutaman metrin päähänkin. Minä panostan puutarhassani tuoksuviin kaunottariin, esimerkiksi pioneihin ja ruusuihin. Uusin lisäys tuoksupuutarhaan on tämän kevään hankinta, pikkujasmike - joka tuoksuu ihanasti metsämansikalle, joka onkin tuoksuna yksi kesän parhaista.
Eikä metsämansikan maullekaan löydy äkkiseltään voittajaa. Marjalude lienee samaa mieltä asiasta. Mustikka tulee hyvänä kakkosena, eikä vadelmaakaan voi moittia. Mutta oletkos vetänyt timotein niin, että se irtoaa "tupestaan" ja puraissut sen mehevää, vaaleaa osaa? Tai suolaheinää tai käenkaalia eli ketunleipää. Kesäisiä makuja, joihin liittyy lapsuusmuistoja.
Kevään ja alkukesän laulu- ja soittokonsertot jäävät keskikesäksi tauolle, mutta luonnon ääniä kyllä kuuluu, kun kuuntelee. Linnunpöntöistä kuuluu alkuun heiveröistä, mutta pian jo napakampaa tirskutusta, sirkutusta, naksutusta ja särinää. Heinäsirkat sirittävät. Haukkalapset kiljahtelevat. Tuuli suhisuttaa haavan lehtiä. Ukkonen kuminoinen ja lähemmäs saapuessa räiskintöineen saattaa nousta ylle yllättäen kuin salama kirkkaalle taivaalle. Aallot liplattavat tai nousevat kohisten rantatöyräälle. Tänään tätä kirjoittaessani (29.6.) kuulin yhtäkkiä vielä matti myöhäisen käen kukkuvan.
Kesä tuntuu varpaiden alla vastaleikatun ruohon hentoisena pistelynä tai sammalpedin pehmeytenä. Leppeä tuuli hyväilee ja vilvoittaa auringon kuumentamaa ihoa. Kesäsade kutittelee käsivarsia, mutta ukkospuuskan noustessa hiukset sotkeutuvat kasvoille ja vaakasuora sade pistelee suojaamatonta niskaa.
Sadekuuron jälkeen maisema ja värit terävöityvät. Tuoksut voimistuvat ja auringon näännyttämät kasvit saavat nestejännityksensä takaisin js nousevat uhkeasti takaisin pystyasentoon vastaanottamaan ihailijoita ja vierailijoita.
 |
| Joku ei malttanut odottaa kuvan ottamiseen asti 😀 |
Kesään kuuluvat värikkäät salaatit ja grillattavat herkkuruuat. Kasvisvartaisiin löytyy vaihtoehtoja sekä makuihin että väreihin. Pöytä katetaan värikkäästi ja nostetaan koristeeksi suloinen ja värikylläinen luonnonkukkakimppu. Pöydän ääreen istahdetaan värikkäisiin kesävaatteisiin sonnustautuneena. Varpaankynsistäkin saattaa löytyä kirkkaanpunaista lakkaa.
Kesä on runsaiden tuoksujen, iloisten laulujen, väri-iloittelun aikaa luomakunnan kaikilla alueilla. Joka kesä yhtä ihanaa!
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.
