Ahneus, kuolemansynti

Katolisen kirkon opetuksen mukaan Seitsemän kuolemansyntiä ovat: ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo. Kuolemansynti tuhoaa ihmisen suhteen Jumalaan. Jumalasuhde palautetaan anteeksiannolla kasteessa tai ripissä ja ihminen pelastuu Jumala armon ansiosta.

Ahneena pidetään ihmistä, joka haalii itselleen materiaa tai mitä tahansa muuta yli oman tarpeen ja talloo samalla muita tai joku muu jää samalla ilman tarvitsemaansa. Vallan väärinkäyttäjääkin voisi sanoa ahneeksi.

Onko ahneus sairautta? Ahneus on tunnehaava tai persoonallisuushäiriö, joka saa alkunsa puutteellisessa kasvuympäristössä turvattomuuden tunteesta ja saa aikaan katkeruutta ja osattomuuden tunnetta. Tätä tunneperäistä tyhjyyttä yritetään täyttää materialla tai millä tahansa muulla, joka tyydyttää ahneutta. Se voi olla valtaa, työtä, kunniaa, seksiä tai vaikka viinaa.

Ahneutta voi saada aikaan myös kilpailuun kannustava yhteiskunta, kotoa saatu kasvatus ja ihmisen persoonallisuus. Ahneuteen liittyy myös saituus, itsekeskeisyys ja itsekkyys, kateus, tyytymättömyys, kovuus ja alentunut itsensä arvostaminen.

Pelkkiä negatiivisia asioita siis. Onko ahneudessa mitään hyvää? Ahneus on auttanut ihmistä selviytymään. Kun ravintoa on ollut niukasti, on ollut pakko hamstrata ja ahnehtia ja säilöä niukempien aikojen varalle. Näin on säilytty hengissä. Ahneus on siis ihmisessä sisäänrakennettua, koska ihminen osaa ajatella tulevaisuutta eikä toimi ainoastaan vaistojensa varassa, kuten eläimet. Hyvää ahneutta on sellainen motivaatio, joka johtaa kohtuulliseen kunnianhimoon. Ihminen haluaa parempaa ja ponnistelee, mikä vie eteenpäin sekä häntä itseään että koko yhteiskuntaa.

Jo 1200-luvulla kristillinen  kirkko määritteli, että pahe on kuolemansynti, jos kolme ehtoa täyttyy: teko on vakava, tekijä tietää sen vakavuuden ja teko on vapaaehtoinen. Ahneutta pidettiin erityisesti porvaristolle ominaisena paheena. Ahneutta oli halu ilahduttaa itseään materialistisilla hankinnoilla ja omaisuudella Jumalan miellyttämisen sijaan. Vuonna 2008 eräs katolisen kirkon arkkipiispa päivitti syntilistan tähän päivään. Entisetkin jätettiin voimaan, mutta uudet synnit saatiin vastaamaan nykyaikaa: yletön omaisuuden hankkiminen, ympäristön saastuttaminen, geenimanipulaatio, huumeiden käyttäminen ja kauppa, abortti, pedofilia sekä köyhyyden aiheuttaminen. Nämä päivitetyt synnit täyttävät hyvin edellä mainitun 1200-luvunkin määritelmän ja useimpiin niihin kietoutuu ahneuskin, tavalla tai toisella.

Mikä on ahneuden vastakohta ja voiko ahneudesta "parantua"? Ahneudelle ei ole selkeää vastakohtaa, mutta voisiko sellaisena ehkä pitää kohtuutta? Sitä, että hankitaan vain sen verran kuin itse tarvitaan, ei tallota toisten oikeuksia ja hyvää eikä omien toimien vuoksi kukaan toinen jää vaille tarvitsemaansa. Tämähän ei maapallolla toteudu, vaikkei varsinaista ahneuttakaan olisi olemassa. Vapaaehtoistyön tekeminen ja muu hyväntekeväisyys ovat asioita, joilla itseään voisi kouluttaa pois ahneudesta. Ei ole katastrofi, jos edes vähän luopuu omasta hyvästään jonkun toisen eduksi. Lasten kasvatuksessa sisarusten tasapuolinen kohtelu kaikessa suojaa kasvavia lapsia ahneudelta. Se vaan on hirvittävän vaikeaa. Aina joku kokee jossain asiassa jääneensä vähemmälle.

Postin pääjohtajan vuosiansiot olivat viime vuonna verotustietojen mukaan lähes 980 000 euroa. Oikotien Palkkavertailun mukaan posteljoonin keskipalkka kuukaudessa on 2 100 euroa. Pääjohtajan tienesteillä palkattaisiin töihin melkein 40 posteljoonia. Näihin ylisuuriin johdon palkkioihin ovat muutamat poliitikotkin jo onneksi puuttuneet, muiden muassa Katri Kulmuni ja Sari Essayah.


Ohessa linkit aikaisempiin kuolemansyntejä ruotiviin postauksiimme:

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/10/kateus-kuolemansynti.html

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/11/viha-kuolemansynti.html


Ja muutama sana minimalismista:

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/11/minimalismi.html

Sitaatteja ahneudesta (Wikipedia):

• Ahneus alkaa siinä missä köyhyys loppuu. (Honoré de Balzac)

• Joka ahnehtii, on aina puutteessa. (Claudius)

• Halpamainen ahneus on ollut sivistyskauden liikkeellepanevana voimana sen ensi päivästä aina tähän asti. (Friedrich Engels)

• Ahneus on teollisuuden kannustin. (David Hume)

• Ahneella on pitkät kädet. (James Kelly)

• Ahneelle on koko luonto liian vähän. (Seneca)

• Ahne on hyvä ottaan, mutta käs vapisee jos antaa tarttis. (Jämsä) (Kansanrunousarkisto)

• Ahneella on paskanen loppu. (Laukaa) (KRA)

• Ahneus viisaanki villitsee. (Luhanka) (KRA)

• Joka on ahne tytymätöi, sil on puutos puuttumatoi. (Noormarkku) (KRA)

• Kerran ahne antoi, silloinki vähän ja väkisin. (Luvia) (KRA)

• Paska ahneen kooras. (Nakkila) (KRA)

Kuvat: Pixabay
Kuvien ja tekstin luvaton kopiointi on kielletty.

Kateus, kuolemansynti

Katolisen kirkon opetuksen mukaan Seitsemän kuolemansyntiä ovat: Ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo. Varsinaista syntien listaa ei kirjallisena löydy mistään lähteestä, vaan kuolemansynnin käsite rakentuu Ison Kirjan tulkintoihin, mielipiteiden ja uskon varaan. Ja jollain tapaa nämä kaikki ovat rakkauden vastakohtia, oman sielun tai mielen haavoittamista.

Erikoiset Asiantuntijat pohtivat kateutta, joka parhaimmillaan on energisoiva ja aikaansaava ja pahimmillaan tuhoava voima.

Miksi joku ihminen ärsyttää sinua ihan hitokseen. Vaikka hän sanoisi jotain kivaa tai varsinkin jotain ärsyttävää. Ärsyttävä tarkoittaa useimmiten hänelle tapahtunutta mukavaa asiaa tai juttua. Kivat ideat tämän henkilön suusta kiukuttavat. Nätit vaatteet ja jutut onnistuneesti vietetystä viikonlopusta. Kun hänen lapsensa pääsivät luokaltaan ja saivat kesätöitä ja sinun eivät. Kun hän löysi hyvän marjapaikan tai alennuksesta juuri sen mekon, jota itsekin havittelit tai ostit kalliilla, mutta näyttää nyt paremmalta hänen päällään. Kun hänelle näyttää kaikki onnistuvan. Puhut sitten tuskissasi hieman pahaa hänestä selän takana ja toivot, että kuulisit jonkun ikävän kommentin tai mollauksen, jotta pääsisit lisäämään vettä myllyyn. Koska luulet että näin oma olosi helpottuisi.

Mutta ei se toimi niin.
Vaan sinun pitäisi ymmärtää mistä tunteesi johtuvat. Eikä se ole helppoa.

Koska sinun olisi myönnettävä, että olet kateellinen tai mikä pahempaa, toivoisit olevasi samanlainen kuin kadehtimasi ihminen tai saavasi kaiken mitä hänelläkin on.

Kateus on kauhea syöppö. Sille kelpaa alkuun pieni tila pääkopasta, mutta pikkuhiljaa se kovertaa itselleen suurempaa ja suurempaa elintilaa. Potkii kämpästä ulos kaikki muut asukit eikä ota edes alivuokralaiseksi mitään toista tunnetta. Niin suuri on kateuden tilan tarve. Se valtaa mielen ja koko kropan. Se tuntuu fyysisenä möykkynä, painaa hartioita alas ja mustentaa näkökentän ja ajattelukyvyn. Se syö ja syö ja vaikka kuinka sitä ruokkisit, sen nälkä on loputon. Kunnes olet syönyt itsesi kateudesta ähkyksi ja olisi tarve oksentaa paha olo ulos. Mutta mitä tuleekaan oksennettua: pahoja sanoja, ilkeitä ajatuksia, mustalla maalattuja mietteitä, pimeitä puhahduksia. Ja ne eivät lennä kauas, vaan imeytyvät takaisin ja voimistuvat.

Onko se sinulta pois, jos toisella menee hyvin. Onko se este omalle ilollesi ja onnellesi. Olisiko sinun autuutesi sitten siinä, että toiselle kävisi huonosti.

Tulitko oikeasti onnelliseksi siitä, että saitkin sen saman mikä toisella on? Vai ihmetteletkö edelleen ettei hyvä olo vallannut mieltäsi, kun olit haalinut itsellesi sen mitä oli kauan kadehtinut joltain toiselta.

Tuoko kadehditun asian tai ominaisuuden saaminen onnea ja tasapainoa vai mistä lopulta oikein on kyse.

Mieti lasta, joka iloitsee saamastaan lahjasta? Mieti lapsen kaveria, joka kadehtii lahjansaajaa ja haluaisi lahjan itselleen tai että toisellakaan ei ole sitä. Mitä tapahtuu. Kadehtiva kaveri saattaa oloaan helpottaakseen rikkoa lahjan. Mitä siitä seuraa. Paska olo molemmilla ja vielä rangaistus rikkojalle. No, lapset toimivat näin ja se opettaa heitä. Mutta eivät enää aikuiset.

Pitäisi miettiä mistä näin iso tunne johtuu. Etkö ole tyytyväinen itseesi, tunnetko alemmuutta ja mistä se sitten kumpuaa.

Voisit yrittää kääntää kateuden voimavaraksi ja polttoaineeksi, jotta saisit hankittua itsellesi niitä asioita mitä havittelet ja katsoa sitten, oliko se onni siitä kiinni.

Voisit opetella iloitsemaan toisen saavutuksista tai hankituista asioista, etenemisestä elämässä, menestyksestä. Voisit opetella riemuitsemaan toisen onnesta ja lopettaa itsesi vertaamisen muihin. Voisit opetella nauttimaan siitä kuka olet ja mitä omistat ja tunnustelemaan, riittäisikö se. Rauhoittumaan sen äärelle mitä sinulla jo on. Itsesi vertaaminen jatkuvasti muihin ei johda mihinkään.

Se ei auta ketään eikä mitään, vähiten sinua itseäsi.

Jos annat kateudelle luvan, se syö sinut ensin sisältä ja lopuksi kokonaan.

"Ja hän kuoli onnettomana rikkauksiensa ympäröimänä löytämättä koskaan onnea elämäänsä."