Luin hiljattain Matt Haigin kirjoittaman romaanin Kuinka aika pysäytetään, josta pidin kovasti. Selasin sitten BookBeatista, löytyisikö sieltä hänen teoksiaan kuunneltavaksi. Jo vain, useampikin. En kuitenkaan ladannut niista yhtäkään kuunneltavaksi, vaan varasin kirjastosta kirjan Keskiyön kirjasto. On nimittäin niin, että tietyt kirjat haluan lukea. Kuunnellessa jää aina jotain puuttumaan. En osaa sanoa mitä se on. Enkä lukijan ääni vaikuttaa omaan mielikuvitukseen. Tai jotain.
Joulunpyhien aikaan meillä on Kuopuksen kanssa jokavuotinen perinne katsoa jokin jouluelokuva yhdessä. Viime vuonna katsoimme jälleen kerran suomalaisen Joulutarinan, sitä edellisenä vuonna Frozenin. Tänä vuonna selatessamme jouluelokuvia silmiini osui elokuva, jonka nimessä oli jotain tutunomaista. Sehän olikin tuttu BookBeatin sivuilta, kun selasin siellä Matt Haigin teoksia. Elokuva Poika nimeltä Joulu perustuu nimittäin Haigin samannimiseen kirjaan (alkuperäinen A Boy Called Christmas).
Tämä nyt katsottavaksi valikoitunut elokuva sijoittuu Suomeen. Juoni on samansuuntainen kuin suomalaisessa Joulutarina-elokuvassa, joka on mielestäni kaikkien aikojen jouluelokuva numero yksi.
Tarinassa sattuu ja tapahtuu, se on yhtäaikaa hauska ja koskettava, se sopii kaikille lapsesta (7+) vaariin. Tässä elokuvassa on kuitenkin himpun enemmän fantasiaa ja taikuutta, mutta sähläyksen puolelle ei mennä. Menetyksiltäkään ei vältytä, mutta onneksi loppu on onnellinen ja pikku yllätyskin mahtuu mukaan.
Kun ei ajatella joulun alkuperää, mietin, että nykyisin joulu on ensisijaisesti monille perheiden yhdessäolon aikaa, lasten ja lapsenmielisten. Vietetään aikaa yhdessä omien ja uusien perinteiden mukaisesti. Silloin voi hetkeksi unohtaa arjen ja uskoa joulun taikaan; tonttuihin, lentäviin poroihin ja joulupukkiin. Joulumieli voi löytyä vaikka tällaisen elokuvan parissa.
Elokuva löytyy Netflixistä ja kirja kuunneltavaksi ainakin BookBeatista.
Kuva: Erikoiset Asiantuntijat / BookBeat
