Luin uutisen perinteisten Hymy-veistosten eli hymytyttö- ja hymypoikapatsaiden rinnalle kehitetystä sukupuolineutraalista hymyhenkilöpatsaasta. Tarve patsaalle on noussut vanhemmilta, huoltajilta ja lapsilta itseltään. Jarmo Vellosen suunnittelema Hymy-patsas näyttää toiselta kantilta katsottuna tytöltä, toiselta kantilta pojalta.
Patsaat jaetaan koulusta riippuen alakoulun joka vuosiluokalla tai esimerkiksi kuudennen luokan kevätjuhlan yhteydessä oppilaalle, joka
- - toimii luotettavasti ja reilusti.
- - tekee rakentavaa yhteistyötä kaikkien kanssa.
- - noudattaa sovittuja käytäntöjä.
- - kohtelee kaikkia ystävällisesti.
- - ei kiusaa koskaan.
- - edistää koulunsa ja opiskeluryhmänsä hyvää yhteishenkeä.
- - ottaa muut huomioon ja antaa työrauhan.
Omassa koulussani aikanaan patsas jaettiin kevätjuhlassa viidennen luokan päättyessä. Silloiset kriteerit saattoivat olla toiset, mutta mielestäni ystäväni, joka luokaltani sen tyttöpatsaan sai, oli sen ansainnut. Poikapatsaan saajaa en muista.
Palkinnon saaja voi nykyään valita minkä patsaan haluaa. Tyttönä voisi siis ottaa myös poikapatsaan. Ja jos tuolloin jo, ihan ekaluokkalaisena tietäisi tai ei tietäisi sukupuoliolemustaan, voisi valita myös tuon hymyhenkilö-patsaan. Olen varmaan ihan tosi vanhanaikainen ja yksinkertainen, kun ajattelen, että toivottavasti näille pikkuihmisille ei asetettaisi tätä kysymystä edes tarjolle. Täytyykö jo alakoululaisen pohtia sukupuoli-identiteettiään ennenkuin mikään esivarhaisteini-ikä on edes orastamassa.
Yritän peilata asiaa omiin muistikuviin itsestäni alakoululaisena. No, jo ekaluokkalaisena ihastuin ensin Pasiin, ja sitten Markoon. Molemmat rakkaudet hyytyivät alkumetreillä, kun pojista ei ollut unelmien prinssiksi, kiusasivat vain. Tykkäsin myös parhaasta ystäväsi Tarjasta niin paljon, että tunsin rakastavani häntä. En minä tietoisesti koskaan ajatellut sen syvemmin mikä minä olen sukupuoleltani. Tai kyseenalaistanut tyttö-olemustani. Olin vain - ja biologia ohjasi luonnollisesti ja aikanaan eteenpäin. Ja sen soisin kaikille lapsille.
Samaan hengenvetoon mietin, että jokainen pikkukoululainen ja isompikin, on palkinnon arvoinen. Jokainen on hyvä jossain. Moni hieno juttu jää vain vaille huomiota.
Intersukupuolisuus on oma lukunsa enkä tarkoita peilata kirjoituksellani mitenkään heidän kokemuksia omasta sukupuolestaan.
Lähde: Iltalehti 28.1.2022
Kuva: Pixabay
Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.
