Ei niin tavallista siivousta

Jauhokaappi siivottuna

Koko episodi lähti liikkeelle siitä, kun kompostointiastia alkoi helmikuussa uhkaavasti täyttyä. Ostin väliaikaiseksi systeemiksi K-Raudasta ison kannellisen saavin, mutta sekin alkoi täyttyä noin kuukauden käytön jälkeen. Pakko oli siis pohtia uusia ratkaisuja, ettei tarvitse sortua keittiöjätteiden survomiseen kaatopaikkajätteen sekaan. Olen saanut olla niin "ylpeä" siitä koko talven, että kun materiaalinkerääjä (ent. roskakuski) käy kahden viikon välein, kaatopaikkajäteastiassa on vain kaksi roskapussia muutamien koirankakkapussien lisäksi. Tämä lumeton talvi on nimittäin yhteisen omakotiasumishistoriamme (19v) ensimmäinen, kun ollaan voitu kompostoida keittiöjätteet koko talven ajan.

Niinpä sitten normaalin viikkosiivouksen jälkeen lauantaina tyhjennettiin kompostointiastian sisältö jälkikompostointiastiaan, jollaisena toimii puukehikkonen lehtikompostori. Koskaan ennen ei ole kompostia päässyt tyhjentämään näin aikaisin. Se on tapahtunut yleensä vasta paljon myöhemmin keväällä, kun umpijäässä oleva komposti on ensin sulanut. Kompostista päällimmäiset (talven aikana kertyneet) siirrettiin kottikärryillä jälkikompostiin alimmaiseksi ja päällimmäiseksi kärrättiin se seos astian pohjalta, joka oli kertynyt viime kesän aikana ja oli jo melko valmiin näköistä. Sen voi keväämmällä kuoria päältä pois ja laittaa pensasmustikoiden juurelle. Yllättäen senkin joukossa oli vielä tunnistettavia porkkananpaloja ja yksi rypistynyt kirsikkatomaatti. Palasiksi muserretut kananmunankuoretkaan eivät olleet vielä muuttuneet juuri miksikään. Joku sipulikasvi oli alkanut lykkäämään jo uutta versoa sieltä mullan ja pimeyden seasta. Kyllä kevään ja valon voima on uskomaton! No niin saatiin komposti tyhjäksi ja nyt voi taas kompostointia jatkaa ensi syksyyn asti, jolloin tästä alkaen kertynyt seos pitää tyhjentää, jotta ensi talvena kompostiastiaan taas mahtuu.

Maustekaappi siivottuna. Tyhjät purkit ylimmillä hyllyillä odottamassa täyttöä tuoreemmalla tavaralla.

No, nyt kun kompostiin tuli tilaa, niin kävin jauho- ja maustekaappien kimppuun. Niinhän sitä luulisi, ettei jauhokaappia tarvitse kovin usein siivota. Viimeksi raivasin sen läpikotaisin neljä vuotta sitten, kun koko ruokatalous meni uusiksi keliakiadiagnoosini vuoksi. Silloin lahjoitin pari kassillista käyttökelpoista gluteenipitoista tavaraa lähitienoon neljän lapsen työttömälle yksinhuoltajaäidille, joka otti mielellään vastaan avatutkin pakkaukset ja jonkun jo vanhaksi menneenkin. Hän piti tilannetta onnenpotkuna ja totesi vaan, että no nyt saa lapset edes tänään näillä ruokittua (pelkkää makaronia?).

Tämänkertaisen operaation seurauksena kompostiin lähti yhteensä 1,5 ämpärillistä kaikenlaisia jauhoja, pastoja ja mausteita, jotka olivat menneet päiväysvanhoiksi. Vanhentuneen kuivaelintarvikkeen tai mausteen joukossa voi nimittäin myös muhia ruokamyrkytyksen aiheuttava bakteeri. Maustepurkeissa oli järkyttävän vanhoja parasta ennen -päiväyksiä, joista suurin osa selittyy sillä, että purkkeihin on vaan ostettu vuosien mittaan täydennystä. Vanhin maustepurkki oli vuodelta 1994.

Kolmetoista lasista maustepurkkia päätyi lasinkeräykseen, yhtä monta tyhjensin ja säästin purkit uudelleentäyttöä varten. Pakkausjätettä lähti energiajätteeseen yhteensä 2,5 jätekassillista Ja biojätteeseen päätyi siis se 1,5 ämpärillistä päiväysvanhaa tavaraa.

 Siivouskärpänen ei säästänyt Isäntääkään, vaan hän kävi vielä siivoamassa pihapiirin kaksi "pikkuyksiötä", odottamaan uusia asukkaita. Toisessa oli selvästi viime kesänä pesitty, toisessa oli vietetty aikaa muuten vaan. Ehkä se oli toiminut jonkun pikkutiiriäisen "man cavena".

Ulkosiivoushommista ei tällä kertaa ole kuvia.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty. Blogin linkkiä saa jakaa vapaasti.