Ja pidot paranee

Vaikka koronapandemia on kamala ja siihen on maapallolla kuollut jo viisi miljoonaa ihmistä, eli yhden Suomen verran, on siitä jotain hyötyjäkin ollut, jos näin saa ja uskaltaa sanoa. Tietysti joku taho on hyötynyt taloudellisesti, kuten nyt vaikka käsidesin valmistajat. Mutta tässä ei ole kyse siitä.

Koko maailmanlaajuinen ilmiöhän on kahtiajakautuminen, mikä vaan koko ajan lisääntyy. Sen lisääntyminen pitäisi katkaista. Meillä täällä pienessä Suomessa, pussin perällä, Linnan juhlat ovat siitä yksi räikeä esimerkki. Koko maapallon mittakaavassa tällä hetkellä yksi esimerkki on koronarokotusten keskittyminen rikkaisiin maihin ja rokotusten puuttuminen köyhistä maista.

Tulipahan vaan mieleen noita niin sanottuja Linnan juhlia katsellessa, että viime vuotiset ja tämän vuotiset ”Linnan juhlat” ovat olleet paremmat kuin kaikki aikaisemmat yhteensä. Ja siitä voi ”kiittää” koronaa. 

Vasta presidentti Ahtisaaren aikana linnaan alettiin kutsua suuremmassa määrin sotien veteraaneja ja lottia ja muita tavallisia kansalaisia. Sitä ennen juhlat olivat vaan ”parempien” ihmisten ja sellaisiksi itsensä tuntevien heiniä. Niinistön aikana juhliin on kutsuttu entistä enemmän urheilijoita, taiteen ja kulttuurin edustajia ja presidenttiparin vuoden aikana tapaamia ihmisiä. Siitä huolimatta moni, joka olisi kutsun ansainnut, on jäänyt sitä ilman. 

Viime vuonna ja tänä vuonna juhla on tullut paljon paremmin koskettamaan koko kansaa telkkarin välityksellä ja haastatteluja ja musiikkiesityksiä ovat päässeet seuraamaan ihan kaikki, joilla on tv:tä mahdollisuus katsoa. No, kaikilla ei ole sitäkään mahdollisuutta. Pandemian riehuessa, kun moni tai monen läheinen on kärsinyt taudista tai jopa kuollut siihen, olisikin suorastaan irvokasta juhlia entiseen malliin Linnassa. Meillä Isäntä ei ole vuosiin katsellut tavanomaisia Linnan juhlia. Häntä niin paljon ärsyttää se, kun koko ajan puhutaan "kättelystä". Minua taas ärsyttää se, että kättelyjono on mennyt pelkäksi muotinäytökseksi. Kuka nyt on kenenkin puvun suunnitellut. Ja jos jollain sattuu olemaan yllään puku, jota on ennekin käyttänyt samoissa bileissä, niin siitäpä vasta vatulointia riittää. Tai jos jonkun puku on tehty kierrätysmateriaalista, niin sehän on tietysti hieno asia, mutta siitäkin on Linnan juhlien tv-lähetyksessä tehty jonkinlaista sosiaalipornoa. Tai mitä lie onkaan. En lähtisi itse hienostelemaan jollain sanomalehdestä tehdyllä puvulla. Mieluummin vaikka sitten sitä parempaa Seppälää ihan reilusti.

Toivottavasti tästä Ylen esittämästä versiosta tulee uusi normaali itsenäisyyspäivän juhlinnan suhteen. Tänä vuonna piti kutsua terveydenhuoltohenkilökuntaa juhliin, mutta saatiin sentään kuulla heidän haastattelujaan edes etänä. Jatkossa voitaisiin kuulla ja nähdä enemmänkin niitä ihmisiä, jotka työkseen tätä valtakuntaa pitävät käynnissä tekemättä siitä sen suurempaa numeroa.

 

Suomen itsenäistyminen ja itsenäisenä säilyminen ja siihen liittyvät kertomukset ovat monelle traumaattista mutta opettavaista kuunneltavaa. Tämän vuoden Linnan juhlissa haastateltiin iäkästä sotaveteraania ja lottaa, jotka olivat säilyttäneet positiivisen elämänasenteensa kaikesta kokemastaan ja kaikista henkilökohtaisistakin menetyksistään huolimatta. Heidän juttujaan ja aitoa positiivisuuttaan oli kiva kuunnella.

Olen kertaalleen katsonut kaikki kolme elokuvaversiota Tuntemattomasta sotilaasta. Se riittää. En katso niitä uudestaan enkä halua nähdä muitakaan sotaelokuvia. Ahdistuminen asiasta saattaa kulkea geeneissä, koska isäni taisteli jatkosodassa hyvin nuorena miehenä ja menetti siellä sekä aineettomia että aineellisia asioita elämästään. 

Tulee vielä sekin aika, kun ei ole elossa enää yhtäkään sodan kokenutta kansalaista tai heidän jälkeläistään ensimmäisessä tai toisessa polvessa. Keitä silloin haastatellaan ja kuka muistelee haastatteluissa mitä ja millä tavalla itsenäisyyttä juhlitaan?

Kuvat: Pixabay

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.

Viimeiset miehet

Christina Sweeney-Baird, esikoisromaani Viimeiset miehet. Englanninkielinen alkuteoksen The End of Men. Suomentanut Kirsi Luoma. Kustannusosakeyhtiö Otava 2021. 

Kirjan kirjoittaminen on ainakin aloitettu, ennen kuin koronapandemiasta tiedettiin mitään. Jos se olisi ehditty julkaistakin ennen pandemiaa ja jos olisi silloin tiedetty, että tämän tyyppinen pandemia on vielä tulossa, se olisi varmasti aiheuttanut paniikin.

Kirjan tarinalla on hämmästyttäviä yhtäläisyyksiä koronapandemian kanssa rokotteen kehittelyä, odottelua ja keksimistä myöten. Rokotteen keksijät palkittiin Nobelin palkinnolla. Ja tämä kaikki siis tapahtuu tulevaisuudessa. Ei voi tietää, vaikka tämän kaltainen pandemia olisi sitten se seuraava. Tai vielä tätä kirjassa kerrottuakin pahempi.

Kirjan kertomuksen mukaan kaikki ihmiset ovat taudin kantajia ja siten levittäjiä, mutta siihen sairastuvat ja kuolevat vain miespuoliset henkilöt, koska taudin aiheuttaja liittyy y-kromosomiin. Tauti leviää todella nopeasti ja sairastuneet kuolevat siihen muutamassa tunnissa. Kymmenen prosenttia miehistä on taudille immuuneja jostain syystä, jota kukaan ei tiedä. 

Kaikki eivät aluksi usko taudin vaarallisuuteen ja muun muassa lentomatkustamisen annetaan jatkua entisellään, mikä levittää tautia tehokkaasti mantereelta toiselle. Salaliittoteorioitakin esiintyy. Kuulostaako tutulta? Eräässä maassa tapahtui niin, että saapuva lento sai laskeutua, mutta miespuoliset lentäjät ammuttiin ohjaamoon välittömästi koneen laskeuduttua.

Naiset eivät siis sairastu, mutta he levittävät tautia yhtä lailla kuin miehetkin. Moni menettää puolisonsa, poikansa, isänsä, veljensä ja ylipäätään melkein kaikki lähipiirin miehet. Pian on huutava pula monen alan työntekijöistä. Sairaaloissa esimerkiksi kirurgeista ja ortopedeista, joista suurin osa on miehiä. Sairaaloiden henkilökunta velvoitetaan verenluovuttajiksi. Raskaana olevat naiset toivovat, että syntymättömät vauvansa olisivat tyttöjä. Jos syntyykin poikavauva, se kuolee muutamassa tunnissa, koska saa tartunnan heti äidiltään tai naispuolisella hoitohenkilökunnalta.

Palomiehet ja jäteauton kuljettajat ovat usein miehiä ja niidenkin töiden hoitamiseksi on pikakoulutettava naisia. Ja mitä kaikkea muuta kuviteltavissa olevaa ja uskomatonta näin suuri mullistus sukupuolijakaumassa saakaan aikaan. Luulisi, että eloonjääneitä sinkkumiehistä olisi elämänsä tsäännssit naismaailmassa, mutta ei se välttämättä menekään niin. Naiset alkavat hakea kumppaneita oman sukupuolensa edustajista.

Oli koronan syytä tai ansiota, mutta minusta tämä kirja ei ansaitse sellaista hypetystä kuin monessa arvostelussa on kirjoitettu. Mielestäni se on aika sekava, koska siinä on 3-4 niin sanottua päähenkilöä, joista kukin vuorollaan kertoo tapahtumien kulusta omalta kannaltaan. Tarina ei mielestäni ”kasva” tarpeeksi nopeasti, vaan polkee vähän liikaa paikallaan. Se johtuu samasta syystä kuin edellä mainittu sekavuus. Lisäksi olisin odottanut jotain muutakin huipennusta ja vähän scifimäisempää lopputulosta kuin sen, että yksi päähenkilöistä onnistui lopulta saamaan tyttövauvan menetettyään ensin miehensä ja poikansa.

Pandemia kirjassa on siis hyvin koronan kaltainen ja onhan tarinaan voitu tehdäkin muutoksia koronan ilmaannuttua, koska ilmestymisvuosi on vasta 2021. Karmiva ajatus on se, että tällainen ja vielä pahempikin pandemia voi olla täysin mahdollinen. Eläimistä ihmisiin siirtymään pystyviä ja tautia aiheuttavia viruksia on kuitenkin olemassa satoja, ellei tuhansia ja kaikkia ei välttämättä vielä edes tunneta. Ja viruksia sekä niiden muunnoksia syntyy koko ajan lisää. Koronapandemia oli ja on ehkä vasta harjoittelua tulevaisuutta varten.

Ihmiskunnan tulevaisuus muuttuisi aika rajusti, jos vain 10% miehistä jäisi eloon. Vielä kohtalokkaampaa olisi, jos naisista vain 10% jäisi eloon. Lajin säilymisen kannalta (oli laji mikä tahansa) on välttämätöntä, että naaraita on paljon. Sen vuoksi ei pidä velvoittaa naisia asepalvelukseen ja edelleen tykinruuaksi.

Vaikka tämä tarina on suurimmalta osaltaan mielikuvituksen tuotetta, ei tekisi yhtään pahaa sen lukeminen varsinkin niille, jotka eivät usko aidosti koronapandemiaan tai ovat rokotusvastaisia..

Seuraavaksi voi tulla pandemiana joku rutto, joka tarttuu välittömästi kosketuspinnoilta ja hengitysilmasta. Tai korona kehittää uusia, pahempia muunnoksia. Sitähän rokottamattomat ihmiset ovat edesauttamassa.  

Kuvat: Kustannus Oy Otava

Ei kaupallista yhteistyötä

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.

Jätevesistä voi nähdä mennyttä ja ennustaa tulevaa

Jotkut poppamiehet ja -naiset ennustavat ja näkevät nykyisiä ja menneitä asioita muun muassa korteista, sammakoista, kahvinporoista ja kämmenen viivoista. Tulevia säitä on jo muinoin ennustettu luonnosta. Joillakin ihmisillä on näkemisen lahja muuten vaan. 

Tutkijat voivat jätevesiä tutkiessaan havaita ennakkoon tulevia virusepidemioita. Virusta kulkeutuu ihmisen eritteiden mukana jäteveteen, ennen kuin epidemia näkyy lääkäreiden vastaanotoilla.

Jätevesien epidemiologisen seulonnan ”tähti” on poliovirus, jota on tutkittu ja löydetty jätevesistä valtavasti. Tauti saatiin kuriin Suomessa rokotuksilla 1960-luvulla, mutta väestössä ilmeisesti oli oireettomia viruksen kantajia, koska tauti leimahti uudelleen epidemiaksi vuonna 1984. Tautiin ehti sairastua 250 000 ihmistä ja virusta löydettiin jätevesinäytteistä ympäri maata. Tehokkaalla rokotuskampanjalla se saatiin uudelleen nujerrettua. Muistan itsekin, kun rokotetta jaettiin sokeripalaan imeytettynä. 

Polioviruksen seulonta jätevedestä kannattaa, sillä yli 90 prosenttia tautitapauksista on oireettomia. Pari-kolme oireilevaa poliopotilasta tarkoittaa sitä, että väestössä voi olla satoja tai jopa tuhansia oireettomia taudinkantajia. Kuinkahan tämä ilmiö mahtaa toimia koronan suhteen?

Koronavirustakin on ennen epidemian puhkeamista havaittu monissa Euroopan ja Yhdysvaltain kaupungeissa jätevesinäytteistä. Ensihavainnosta on kulunut noin viikko ennen kuin ensimmäiset sairastumiset ovat tulleet päivänvaloon. 

Kun koronaepidemian toinen aalto oli alkamassa Suomessa loppukesästä 2020, muun muassa Kouvolassa virusta löydettiin jätevesinäytteistä, ennen kuin yhtään tartuntaa paljastui koronatesteissä. Tämän jälkeenkin jätevesien virusmäärät ovat sopineet yhteen myöhempien ilmaantuvuuslukujen kanssa.

Jätevesinäytteistä tutkitaan monien muidenkin taudinaiheuttajien esiintyvyyttä. Muun muassa rota-, noro-, aichi-, adeno-, salmonella- ja kampylobakteereita ja kaikille antibiooteille vastustuskykyisiä superbakteereita sekä muita viruksia löytyy jätevesistä. 

Huumeiden käytön lisääntyminen on havaittavissa jätevesinäytteistä kaikkialla. Kokaiinia käytetään eniten Lontoossa, Amsterdamissa, Zurichissa, Genevessä ja Antwerpenissa. Amfetamiinia kuluu eniten Belgiassa, mutta suuria jäämiä on löydetty Suomesta, Islannista, Hollannista ja Ruotsista. Metamfetamiinia käytetään enemmän Pohjois-Amerikassa ja Australiassa kuin Euroopassa. Ekstaasin suosio on suurinta Hollannissa, mutta sen käyttö lisääntyy myös Helsingissä, Oslossa, Brysselissä ja Barcelonassa.

Jätevesinäytteistä voidaan selvittää huumeiden käyttömääriä ja käytön huippujen ajoittumista sekä niiden markkina-arvoa. Esimerkiksi amfetamiinia liikkui vuonna 2014 Suomessa noin 70 miljoonan euron arvosta.

Jätevesitutkimuksen kehittyessä näytteistä voidaan tutkia monia muitakin asioita. Erään yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan jäteveden bakteerit kertovat lihavuuden yleisyydestä. Tämä onnistuu sen ansiosta, että normaalipainoisten ja ylipainoisten ihmisten suolistobakteeristossa on selviä, tunnusomaisia eroja. 

Erilaisten ruoka-aineiden käytöstä löytyy myös merkkejä jätevesinäytteistä. Niistä voidaan löytää merkkejä, jos kansa on popsinut kokojyvätuotteita, kaalia, sitrushedelmiä, omenoita, päärynöitä tai ekstraneitsytoliiviöljyä. Mikään ei näköjään pysy ”isoveljeltä” salassa. 

Monet jätevesien kemikaalit läpäisevät jätevedevedenpuhdistamoiden prosessit ja päätyvät ympäristöön. Aiemmin on päivitelty lääkejäämien vaikutuksia kaloihin ja muihin eliöstöihin. Myös kahvin, nikotiinin ja huumeiden jäämien on todettu vaikuttavan ankeriaiden, vesihyönteisten ja selkärangattomien fysiologiaan, lisääntymiseen ja stressitasoihin.

Lähde: Tiede-lehti nro 5/2021, Jani Kaaron artikkeli.

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvat: Pixabay

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.

Kun on aikuinen

 

Lapsena ajattelin, että kun kasvan aikuiseksi, en pelkää mitään enkä ketään. Mitä vielä. Aika on näyttänyt, että pelon kohteet ovat vain muuttuneet. Sängynalusmöröistä on tullut mielenmörköjä, jotka saavat voimansa pimeässä samalla lailla kuin lapsuuden pelon kohteetkin. Yöllä kaikki tuntuu kamalammalta kuin päivänvalossa ja ihmisten keskellä. Yöllä yksin valvoessa pelot muuttuvat helposti kauhunsekaisiksi.

Aikuisen pelot ovat konkreettisia ja todellisia. Lapsena mörön karkoitukseen riitti, kun sai yöllä kipaista äidin viereen nukkumaan. Pelko kertoo huolesta, tapahtuneista asioista tai itseä tai läheisiä uhkaavista. Pelot saavat voimansa epätietoisuudesta tai asioista, joihin ei voi itse vaikuttaa. Pelko voi ottaa ihmisestä ylivallan.

Tietämättömyys lisää pelkoa. Pelon suuruutta ja voimaa voi yrittää taltuttaa hankkimalla tietoa asiasta, joka pelottaa. Nymma kysyi minulta tänään, pelottaako korona minua? Ei minua korona pelota, tauti itsessään. Mutta se, mitä se voi saada aikaan ihmisille, lapsille ja omille läheisilleni. Se kyllä vähän pelottaa.

Lapsena on oikeus saada turvaa ja huolenpitoa. Lapsella on alkuun vähän velvollisuuksia, mutta kun tulee ikää, vastuita ja velvollisuuksia asetetaan lisää pienille harteille. Se on tärkeää, koska aikuisena elämä on täynnä vastuuta ja velvollisuuksia. Vasta näiden jälkeen tulee oikeuksia. Kun hoitaa ensin vaateet, voi vaatia oikeuksia itselleen. Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille, mutta tänä päivänä kuulostaa välillä siltä, että ihmiset ovat unohtaneet vanhat hyveet, esimerkiksi yhteen hiileen puhaltamisen, vaatiessaan itselleen kaikki-mulle-heti -tyyliin oikeuksiaan. Sitten ei kuitenkaan siedetä toisten oikeuksia esimerkiksi sanan- tai mielipiteenvapauteen, vaan ollaan itse aina oikeassa ja vaaditaan muilta siihen hyväksyntää.

Tänä aikana, kun kaikkia koskettava pandemia jyllää meillä ja maailmalla, tulee muistaa, että meillä kaikilla on silti samat oikeudet ja velvollisuudet toisiimme ja itseemme nähden. On etuoikeus kuulua joukkoon, joka huolehtii velvollisuuksistaan ja kantaa vastuunsa. Aikuisten tehtävä on opastaa lapsia ymmärtämään tämä velvollisuuksien ja oikeuksien viidakko.

Pelon siementä ei pidä kylvää vaikeinakaan aikoina, vaan yrittää rakentaa luottamusta siihen, että ihminen hoitaa tämänkin asian kuntoon. Möröt katoavat, kun uskaltaa luottaa ihmisiin, jotka tekevät parhaansa pelon kohteena olevien asioiden tiimoilta. 

Minun sänkyni alla on pieniä mörköjä silloin tällöin muistuttamassa siitä, että mikään elämässä ei itsestään selvää ja ihmisten, siis minunkin, tulee kantaa korteni yhteiseen kekoon. Aikuisena voi yrittää käsitellä pelkoja järjen kanssa ja tehdä voitavansa pelon valjastamiseksi siedettävään muotoon. Pelko on ihmisen luonnollinen tunne ja on kautta aikojen edistänyt ihmisen eloonjäämistä. Pelätessään ihminen välttää riskejä, pakenee paikalta vaaran uhatessa ja oppii suojautumaan. Pelko pitää ihmisen tarkkana ja virkeänä - vai oletko joskus onnistunut nukahtamaan peloissasi? Yltiöpäinen rohkeus ja pelottomuus, joka uhmaa omia suojaavia pelkoja saattaa johtaa onnettomuuksiin.

Jokaisen ihmisen tulisi saada elää ilman suuria, elämää haittaavia pelkoja. Mutta pelotonta elämää ei ole, ei edes aikuisena.

 

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

Miten onnistuin haasteessani?

Älä osta yhtään sisustustavaraa -vuosi 2020 

 

Näin tulin luvanneeksi vuoden 2020 alussa ja voin ylpeänä todeta, nyt kun kuluva vuosi vetelee viimeisiään tätä kirjoittaessani, onnistuneeni lähes täydellisesti. En ole ostanut juuri mitään sisustustavaraa kotiin. Mitä tästä opin? Voin helposti luvata, että jatkan samaan malliin vuonna 2021. En osta yhtään sisustustavaraa itselleni ainakaan kotiin. Olen vuoden aikana tehnyt löytöjä omista kaapeistani, mutta siinä samalla havainnut, että pidän kuitenkin eniten tietyistä samoista omista sisustusjutuista. Sisustusjutut somistuvat loppuvuotta kohti mentäessä jouluisiksi.

 

Pieni lasiloota saa loppuvuonna sisälleen talvisen maiseman joulutipuineen.

Rustiikkinen metallimalja koristuu joulun aikaan punaisilla höysteillä ja joulusydämellä.

Perinteinen joulukalenterimme joulukorttilokerikoilla.

Vanha malja koristui suodatinpussiruusuilla ja valosarjalla.

Enkelikolmikko ja lasienkeli.

Ilman tätä enkeliä joulu ei tule.

Pianon päällä on hyvä paikka (vaikka soittaessa sen pitäisikin olla tyhjänä).

Joulun lähestyessä keittiön ikkunaan ilmestyy tämä sama tähti.

Jotain uutta ja pientä voi tehdä itse. Suodatinpussiruusuja voi liimata melkein mihin vain. Tässä vanha lankunkappale somistui ruusuilla ja paperinaruista tehdyillä lehdillä. Ruusujen lomassa pieni valosarja. Tosi kiva pöytäkoriste, tarvikkeet löytyivät vanhoista kätköistä.

Enkelipossu nököttää ikkunalaudalla kesät talvet.

Korostin tuossa alussa, että en ole ostanut kotiin juuri mitään. Pakko tunnustaa, että olen ostanut muutamia uusia kukkaruukkuja (tarpeeseen),  yhden kynttilälyhdyn (-70%) ja turhan, mutta kauniin jalallisen kakkulautasen koristekäyttöön. Sen sijaan olen tuunannut mökille tuvan pihapiiriin vintagea eli "antiikkia", romuromantiikkaa, mutta kustannukset ovat olleet nolla euroa, kun olen hyödyntänyt saatua ja löydettyä tavaraa. Joululahjaksi saamani kirja ilahduttikin minua suuresti. Sormet jo syyhyävät päästä ideoimaan ja kokeilemaan kirjan vinkkejä.

 

No, miten tämä kaikki ostamattomuus onnistui himo-ostelijalta? Kaksi kovaa K:ta auttoi asiassa. Ensimmäisenä mainittakoon Kuopus, joka tiesi päätöksestäni ja piti yhteisillä kauppareissuilla huolen, että ostoskoriin ei tarttunut mitään ylimääräistä: "Äiti, sä et tarvitse sitä", kuului saman tien, jos vain katselinkin jotakin houkuttelevan näköistä. Toinen on ollut korona, jonka vuoksi muutama sovittu kesäreissu tyttökavereiden kanssa jäi tekemättä kohteisiin, joissa ostoskoria olisi ollut vaikea pitää tyhjänä. Mutta nyt olen jo melkein vuoden tottunut olemaan ostelematta ja aioin todellakin jatkaa samaan malliin. 

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

Maskin käyttökokemuksia ja näkemyksiä

Työmaalla tuli pari viikkoa sitten komento käyttää maskia ihan joka paikassa, myös omalla työpisteellä. Aikaisemmin maski piti olla käytössä vain yhteisissä tiloissa liikkuessa ja tietysti työpaikan ulkopuolisissa sisätiloissa kauppakeskuksen puolella. ”Kuonokoppa” on siis kasvoilla koko päivän, paitsi syödessä ja juodessa. 

Vielä maskin käyttö menettelee hiljaa paikallaan istuessa tai rauhakseen paikasta toiseen kävellessä, kun ei ole mitään astmaa, keuhkoahtaumatautia, tupakointia tai muuta vastaavaa koronalle altistavaa tilannetta päällä. Tupakointihan tunnetusti altistaa koronalle, koska se heikentää keuhkojen terveyttä. 

Erikoiset Asiantuntijat ja parikymmentä muuta samoissa tiloissa työskentelevää kollegaa puhumme paljon puhelimessa. Ja mitä näitä uudempia härpäkkeitä nyt on, skaipsia ja tiimsiä sun muuta "komferenssia" (Antti Holmalta lainattu).

Minulle jatkuva maskin käyttäminen aiheutti aluksi muistamattomuutta. Kyllä, luit oikein. Kun aloitin puhelun, unohdin laittaa pöydällä olevat luurit päähäni. Näköjään riitti, kunhan oli JOTAIN päässä. Lippalakki olisi varmaan ajanut saman asian. Pelkällä maskilla puhuminen ja kuunteleminen ei kuitenkaan onnistu. Lounassyöttölässä meinasi ruokailun jälkeen pari kertaa unohtua oma tarjotin pöytään, kun piti alkaa räplätä maskia takaisin päähän. On se niin pienestä kiinni. Kun huomio keskittyy liikaa yhteen asiaan, muut jäävät sen varjoon. Saman ilmiön huomasin muuten äskettäin hammaslääkärin tuolissa. 

Kiertäjäkalvosinoireyhtymäinen olkavarteni ei juilinut yhtään sillä aikaa, kun hammaspora oli käynnissä. Hetken jo luulin, että ihmeparantuminen on tapahtunut, mutta ei ollut. En silti vaihtaisi niitä pysyvästi keskenään, juilivaa olkavartta ja porattavana istumista.

Mieluummin silti maski kuin korona, jos tartunnan voi maskilla estää. Kun paljon puhuu maski päässä, alkaa kyllä hengästyttää ja tulee kuuma sekä maskin sisälle että sen ulkopuolelle. Happi loppuu ja välillä maski on pakko raapaista kokonaan pois. Koko viikon on särkenyt päätä säännöllisen epäsäännöllisesti, vaikka vapaa-ajalla hapensaannista onkin huolehdittu aamuin illoin.

Ymmärrän hyvin niitä, jotka eivät sairauden vuoksi voi pitää maskia. Mutta en niitä, jotka kuvittelevat itselleen sairauden tai muun tekosyyn olla käyttämättä sitä. Kohtalaisen hyvin tuuletetuissa tiloissa normaalilla kävelyvauhdilla ei terveelle ihmiselle pitäisi olla mitään haittaa maskin käytöstä. 

Kun oma maakunta siirtyi leviämisvaiheeseen, alkoi maskin käyttö lisääntyä ilahduttavasti muun muassa ruokakaupassa ja kauppakeskuksen käytävillä. Sen tehohan perustuu juuri siihen, että jokainen käyttäisi sitä,  kun ei tiedetä, kuka se viruksen levittäjä kulloinkin on. Se voin olla vaikka itse, tietämättäni. 

Keväällä vielä väitettiin, ettei maski suojaa käyttäjää itseään. Olen koko ajan ollut asiasta eri mieltä ja nyt on saatu lukea netistä tutkimustuloksista, joiden mukaan se nyt sitten suojaakin myös käyttäjäänsä. 

Tieto muuttuu jatkuvasti. Ei ole ihme, että kansa on välillä hukassa vaihtuvien ohjeiden ja median levittämän liioittelun ja disinformaation kanssa. Välinpitämättömyys omasta ja varsinkin toisten ihmisten terveydestä ja asenteellisuus ovat pahinta. 

Mielenkiinnolla odotan sitä hetkeä, kun koronarokote tulee ja sitä aletaan jakaa muillekin kuin riskiryhmäläisille, hoitohenkilökunnalle ja muille kriittisten alojen työntekijöille. Kuka tai ketkä sitä ovat äänekkäimmin vaatimassa? Varmaankin juuri nämä, jotka kulkevat nyt edelleen ilman maskia? Vai tuleeko joku rokotusvastainen joukkohysteria? 

Ei pitäisi tahallaan levittää väärää tietoa ja turhaa pelkoa rokottamista kohtaan. Joillakin henkilöillä voi olla pakkomielteinen halu periaatteesta osoittaa oikeutensa käyttää yksilön valinnanvapautta tässäkin asiassa. Ja mikäpä siinä, voihan niinkin tehdä. Tämän sodan voittamiseen pitäisi kuitenkin jokaisen kantaa kortensa tavalla tai toisella.

Itse olen sitä mieltä, että Suomessakin pitäisi ottaa tiukemmat rajoitukset käyttöön. Maskipakko 24/7 ja ulkonaliikkumiskielto käyttöön öiseen aikaan. Ruokaravintolat saisivat ja täytyykin olla auki päivällä ja illalla. Baarien ja yökerhojen aukiolo näin poikkeuksellisena aikana, kun ihmisten henki ja terveys on vaarassa, ei ole mitenkään tarpeellista. 

Tautitilanne on kuitenkin ohimenevä. Vielä tulee sekin päivä, että korona on voitettu. Mutta voi tulla sekin päivä, että tulee joku uusi pandemia. Vielä pahempi. Tämä korona oli vasta harjoitusottelu.

Kuvat: Pixabay

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.

Onko Biden vanhus?

Yhdysvaltain uuden presidentin ikää on taivasteltu monessa yhteydessä. Miestä on tituleerattu seniiliksi ja liian vanhaksi valittuun tehtävään. Eihän hän ole kuitenkaan Trumppia kuin neljä vuotta vanhempi. Trumpinkin toilailut voivat mennä osittain jo seniiliyden piikkiin.

Hesarin pääkirjoitus 8.11.2020 käsitteli pinttyneitä käsityksiä vanhuudesta otsikolla 70-vuotias ei ole nykyisin vanhus.

Muutama vuosikymmen sitten vanhuus alkoi jo 65-vuotiaana, mutta nykyisin useimmiten vasta 80:n ikävuoden korvilla. Gerontologiakeskuksen tutkimus vahvistaa tämän.

1990-luvulla eläneet 8-kymppiset olivat syntyneet vuosisadan alussa ja eläneet kovemman elämän kuin tämän päivän 8-kymppiset. 

Toisen maailmansodan jälkeinen talouskasvu ja elintason paraneminen on vaikuttanut koulutustasoon ja työelämän kuluttavuuden vähenemiseen nykyisen vanhuspolven hyväksi. Tämä uudempi vanhuspolvi on myös kasvanut kookkaammaksi paremman ravitsemuksen ansiosta ja tähän yhdistettynä liikuntaharrastukset ovat parantaneet toimintakykyä myös vanhemmalle iälle tultaessa.

Koulutustasolla on myös ratkaiseva merkitys. Mitä parempi koulutus, sitä terveemmät elämäntavat ja kyky ja kiinnostus käyttää hyödyksi terveys- ja kulttuuripalveluja. Väestötasolla vähenemässä oleva tupakointi edesauttaa parempaa terveyttä vanhanakin. Vielä kun kansan alkoholinkulutus saataisiin pienenemään, niin odotettavissa oleva elinikä pitenisi ja elämänlaatu paranisi.

Nykyään 7-kymppinen voi hyvin olla 9-kymppisen vanhempansa omaishoitaja. Sen ikäinen omaishoitaja tarvitsee jo paljon tukea jaksamiseensa. Sekä keski-ikäisten että ikääntyvien liikunta- ja kulttuuriharrastuksiin kannattaisikin panostaa eikä leikata niistä, kun säästöjä etsitään.

 

Ei ole siis ihme, että moni 7-kymppinen pahoitti mielensä siinä vaiheessa kun korona alkoi levitä ja ikääntyvien suositeltiin pysyvän enemmän neljän seinän sisällä. Jotkut tosin ottivat tämänkin liian kirjaimellisesti. Mitäänhän ei suoranaisesti kielletty eikä koronan vuoksi ulkonaliikkumiskieltoa ole asetettu voimaan vieläkään kenellekään. Sekin aika voi vielä olla meilläkin edessä, kuten monissa eteläisen Euroopan maissa on tapahtunut.

Ohessa linkit pariin aikaisempaan tätä aihetta sivuavaan postaukseemme:

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/10/tupakointi-tappaa.html

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2020/11/mummon-elamaa-tupakka-viina-ja-villit.html

Lähde: Helsingin Sanomat 8.11.2020

Kuvat: Pixabay

Ei kaupallista yhteistyötä

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.

Ottaisitko kyytiin?

Onko maski naamalla otettujen kuvien jakamisesta sosiaalisessa mediassa tullut itsetarkoitus? Onko esiintulon taustalla tarve esittäytyä kuuliaisena kansalaisena, esikuvana vai muuten vaan parempana ihmisenä.

Yhtä hyvin voi jättää sen maskiselfien vaan laittamatta jakoon ja käyttää sitä maskia. Asian perimmäinen tarkoitus toteutuu ilman kuvaakin.

Tästä on kehkeytymässä samanlainen ilmiö, kuin mistä muusta tahansa asiasta, jossa halutaan tuoda omaa hyvyyttä esille. Ei riitä, että tehdään oikein. Pitää kertoa se mahdollisimman monelle ja tuleekin mieleen se, että kumpi on tärkeämpää. Teko vai teon jako?

Hah - otinpa itsestäni selfien Vallilan kuosissa. Eli maskissa. Oli aurinkoinen päivä ja seisoin pysäkillä. Linja-auton tuloon oli vielä aikaa. Ostin lipun valmiiksi sovelluksesta ja siitä se idea sitten vain lähti - maskiselfie. 

Mutta en jakanut kuvaa someen (sen sijaan tänne blogiin 🤣). Niin on pankkirosvon tai muun vastaavan kaapparin tai siepparin näköä, että jos olisin bussikuski, en ottaisi itseni näköistä hämärätyyppiä edes kyytiin. 

Siinä mielessä selfiestä oli hyötyä, että tajusin maski-aurinkolasit - yhdistelmän olevan aika haasteellinen, jos pitäisi jotakin keskustelua käydä. Jos juttukumppani ei näe vastapuolen silmiä eikä suuta, voi olo olla aika mielenkiintoinen.

Me Erikoiset Asiantuntijat suosittelemme maskin käyttöä suositusten mukaisesti!

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

Itsemurha vs. koronavirustauti

Kuolinsyytilastojen mukaan on todennäköisempää kuolla itsemurhan seurauksena kuin koronavirustautiin. Keskimääräistä suuremmassa riskissä koronan suhteen ovat tietysti tiettyjen ihmisryhmien edustajat. Jos koronakuolemia ei enää tule lisää, saman verran ihmisiä menehtyy tilastojen mukaan vuosittain myrkytystapaturmissa ja paljon enemmän itsemurhan seurauksena kuin koronavirustautiin.

Tärkeimmät kuolinsyyt ovat kuitenkin edelleen verenkiertoelinten sairaudet, syövät, muistisairaudet sekä liialliseen alkoholinkäyttöön liittyvät sairaudet. Viinaankin on siis tänä vuonna kuollut yli viisinkertainen määrä ihmisiä koronakuolemiin verrattuna.

Tällä hetkellä vuosittain verenkiertoelinten sairauksiin kuolee noin 19000 ihmistä. Tilastojen mukaan viimeisen 50 vuoden aikana tästä syystä aiheutuneet kuolemat ovat vähentyneet noin 6000:lla. Syöpien aiheuttamat kuolemat sen sijaan ovat lisääntyneet noin 4000:lla. Huikean lisäyksen ovat tilastoissa tehneet dementian ja Alzheimerin taudin aiheuttamat kuolemat, nykyään niitä on yli 10000 vuodessa, kun 50 vuotta sitten luku oli lähellä nollaa. Ainakin jälkimmäiseen on täytynyt vaikuttaa lääketieteen ja diagnostiikan kehittyminen. Ehkä 50 vuotta sitten kuoltiin enemmänkin vain vanhuuden höperyyteen. Vähän niin kuin keskiajalla "päätautiin".

Alkoholiperäiset sairaudet eivät ole 50 vuoden aikana kuolemaan saakka lisääntyneet kovinkaan voimakkaasti. Viinaa on juotu aina ja siihen on kuoltu ennenkin.

1990-luvun laman aikana on piikki sekä verenkieroelinsairauksien aiheuttamissa kuolemissa (sydänkohtauksia?) että itsemurhissa. Se on kamalan surullista luettavaa ja kertoo ilmeisesti lama-ajan ahdistuksesta. Tapaturmaiset kaatumiset ja putoamiset kuoleman aiheuttajina ovat lisääntyneet kovasti ja vastaavasti maaliikennetapaturmat vähentyneet. Tapaturmaisten kaatumisten lisääntymiseen vaikuttaa varmasti vanhusten kotihoidon lisääntyminen. Nämä molemmat ovat niin selkeitä kuolinsyitä, että niissä ei lääketieteen ja diagnostiikan kehittyminen vaikuta.

Myös murhien ja tappojen määrä sekä hukkumiskuolemien määrä on pysynyt suunnilleen samoissa luvuissa 50 vuoden ajan, hukkumiset ovat vähän vähentyneet, varmaankin vesiliikenneturvallisuusvalistuksen ansiosta. Tuberkuloosi on vähentynyt melkein olemattomiin, 50 vuotta sitten siihen kuoli vielä vuosittain nelisensataa ihmistä.

Omasta lähipiiristä en muista kenenkään kuolleen myrkytystapaturmaan enkä influenssaan. En myöskään ainakaan heti muista, että kukaan olisi tullut tapetuksi. Sen sijaan syöpiin kuolleita tunnen niin paljon, ettei kahden käden sormet riitä.


Lähde: Helsingin Sanomat / Kuukausiliite nro 579, 6/2020.
Kuvat: Pixabay

Mökkipäiväkirja 2020, osa IV. Korona ja mökkiloma

Mikkeli 14.3.-21.3.2020

Meinasin ajatella, etten kirjoittaisi halaistua sanaa koronasta blogiin, koska siitä tulee joka tuutista koko ajan, mutta kai sekin täytyy tehdä historiallisista syistä. Vietimme siis mökillä juuri sen viikon, kun hallitus päätti muun muassa koulujen ja valtakunnanrajojen sulkemisesta. Harvoja yhteyksiä ulkomaailmaan on meillä ollut: ruokakaupassa asiointi, jonka teimme tänne lähtiessämme kotipaikkakunnalta. Pari kertaa tähän mennessä (ke 18.3.) olemme jotain pientä täydennystä hakeneet paikallisesta Prismasta. Isäntä kävi lähellä sijaitsevassa Siiskosen kotileipomossa tutkailemassa sen tarjontaa ja toi minulle gluteenittoman lihapiirakan. Uusia (itselle) tuotteita ei kannata ostaa useampaa kerralla maistamatta ensin. Lihapiirakkaa en olekaan syönyt yli neljään vuoteen (koska keliakia).

Koko viikolla ihmiset, joiden kanssa olemme täällä olleet puheyhteydessä kasvotusten, ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Jälkikasvu sekä heidän puolisonsa ja appivanhempansa ovat onneksi lähes kaikki etätöissä tai karanteenissa syystä tai toisesta. Isäntäkin passitettiin etätöihin päivä ennen loman alkua, mutta onneksi tuli tämä lomaviikko ensin. Luojan kiitos, että sitä kaupunkilomaa ei sitten saatu lopulta varattua tälle viikolle.

Tämä vahvistaa entisestään sitä ajatusta, että lomat kannattaa viettää Suomessa monestakin syystä. Koska hiilijalanjälki, talousvaikeudet kotimaan (matkailu)yrittäjillä pitkään, helpompi ja nopeampi liikkua kotimaassa, tuskin tulee kotimaan matkustusrajoituksia jne.

Ohessa linkki 30.1.2020 julkaistuun postaukseen.
https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2020/01/mihin-voisi-menna-kaupunkilomalle.html

Kävimme tänään Mikkelissä autolla. Pysäköimme hautausmaan parkkipaikalle ja kävelimme pienen ulkoilureitin, joka oli osittain todella kurainen. Jos mietitte koiran hankkimista ja haluatte itsepuhdistuvan koiran, hankkikaa australianterrieri. Sen tassut puhdistuvat ihmeellisellä tavalla itsekseen, kun ne ovat kuivuneet. Mitä nyt auton penkillä oli vähän hiekkaa, mutta sehän lähtee imuroimalla. Mökille tultuamme vein Haukkulin suihkuun, mutta tassuista ei irronnut enää mitään. Autoja oli liikkeellä todella vähän, vähemmän kuin tavallisena sunnuntaipäivänä, jos ei lasketa kuorma-autoja ja tukkirekkoja. Kilometrin pituisella ulkoilureitillä näimme neljä muuta ihmistä. Pari henkilöä meni hautausmaalle.

Prismassa oli asiakkaita ihan kiitettävästi, Alkossa ei näkynyt ketään. Prisman sisäänkäynnillä jaettiin kertakäyttöhanskoja. Milloinkahan ollaan siinä pisteessä kuin nyt Italiassa, että sisään pääsee vain muutama henkilö kerrallaan ja vartija on sisäänkäynnillä toppuuttelemassa ja jakamassa kertakäyttöhanskoja. Kuulutuksissa hoputetaan asiakkaita tekemään ostoksensa ripeästi.

Täällä mökillä niemen nokassa ei korona näy eikä kuulu muualla kuin televisiossa ja netissä. Järvi on kuin elävä taulu. Joka ilta ja aamu se on eri näköinen, vaikka se on jäässä. Ja välillä se pitää melkoista meteliä, kuten edellisessä postauksessa jo mainitsin. No onneksi on tarpeeksi paljon luettavaa mukana, kun tuli hamstrattua kirjoja kirjastosta lomaa varten lainaksi jo ennen kuin tuli edes mieleen, että kirjastot suljetaan.

Isännän kanssa pelattiin Aikamatka -lautapeliä, joka näkyykin ylläolevassa kuvassa kirjapinon alimmaisena. Kävi ilmi, että sitä on varmaankin mukavampi pelata isommalla porukalla.

Yksi matsi pelattiin myös Alfapet-peliä. Alla olevassa kuvassa näkyykin sopiva aloitussana lomaileville työn raskaan raatajille. Siitä sai kivasti pisteitä.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat, Pixabay.
Ei kaupallista yhteistyötä.
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty,
Blogin linkin jakaminen on sallittua.