Millaista on olla eläin?

 

Eläinten käyttäytymistieteen tohtori,  tietokirjailija ja tiedetoimittaja Helena Telkänranta todellakin tuntuu tietävän mistä kirjoittaa. Kirjassaan Millaista on olla eläin? lukijakin tuntee melkein pääsevänsä eläinten pään sisälle tuntemaan ja kokemaan miten aistit ja minkälaiset vaistot eläimiä ohjaavat.

Kirja pohjautuu tieteelliseen tutkimukseen ja näitäkin prosesseja avataan teoksessa, mutta maallikollekin täysin ymmärrettävässä muodossa, onhan tähän kirjaan tarttuvalla sama mielenkiinnon kohde kuin kirjoittajallakin - eläinten käyttäytyminen.

Koin monta ahaa-elämystä osioissa, joissa kerrottiin koirista ja niiden käyttäytymisestä. Sain myös monta uutta vinkkiä miten toimia koiran kouluttamisessa, vaikka takana on jo neljän koiran emännyys. Myös lapsuusajan lemmikkieni (hamsterit ja undulaatit) käyttäytymiseen tuli näin jälkikäteen oivalluksia.

Kirjassa käsiteltiin sekä kesyjen että luonnonvaraisten eläinten käyttäytymistä. Mitkä eläimet kokevat tunteita, minkälaisia aisteja eläimillä on sekä miten yksinkertaisina pitänämämme eläimet voivat oppia monimutkaisia asioita. Yllätyksiä löytyi esimerkiksi kalojen ja lintujen maailmasta. Ja myöskin se oli yllättävä uusi tieto, mitkä eläimet ovat ihmisapinoiden jälkeen läheisintä sukua meille ihmisille. Tiedätkö sinä? Jos et, yritä arvata. Vastaus löytyy sivun alalaidasta.

Suosittelen tätä kirjaa luettavaksi tai kuunneltavaksi, löytyy ainakin BookBeatin valikoimista. Lukijana Krista Putkonen-Örn, jonka ääni sopi mielestäni oikein hyvin tähän teokseen.

Tämä teos on julkaistu vuonna 2015 huomioitu Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla, Lauri Jäntin palkinnolla sekä Tieto Finlandia -ehdokkuudella.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat / BookBeat ja Pixabay

Vastaus: päästäinen

Keskiyön kirjasto

 

Luin ihan vastikään Matt Haigin romaanin Kuinka aika pysäytetään, josta pidin kovasti. Joulunpyhien aikaan katsoimme Kuopuksen kanssa perinteemme mukaisesti yhdessä jouluelokuvan. Katsottavaksi valikoitui sattumalta Matt Haigin kirjaan perustuva Poika nimeltä joulu -elokuva.

Molemmissa lukemissani tarinoissa on ripaus taikaa. Tapahtumat, joita kirjoissa tapahtuu, eivät voi olla tosia - siihen tietämykseen perustuen, joka meillä ihmisillä nyt on. Ihmisiä on kautta aikain kiinnostanut kuoleman jälkeinen elämä tai olomuoto, tai onko kuoleman jälkeen yhtään mitään. Ajan käsite ja vanheneminen ovat myös asioita, joita ihminen pohtii ja yrittää niihin myös vaikuttaa.

Mutta kirjoissa kaikkea voi käsitellä ilman fysiikan lakien rajoituksia. Ja näin Matt Haig juuri tekee. Tarinat ovat kuin aikuisten satuja yhtään niitä väheksymättä - päin vastoin! Mielikuvitus on rikkaus. Jumittuminen pelkän faktan varaan vangitsee mielikuvituksen ja kaventaa kirjoittajan mahdollisuuksia fiktiivisissä tarinoissa.

Sitä paitsi, molemmista kirjoista löytyi monia viisaita ajatuksia, jotka saivat minut lukijana pohtimaan syntyjä syviä. Ihan parasta!

Kirjan mukaan Keskiyön kirjasto on paikka, joka on elämän ja kuoleman välissä. Kirjastossa on siellä vierailijalle tarjolla kaikki vaihtoehdot, jotka hän jätti eläessään käyttämättä, mutta joihin voisi vielä palata. Kirjan päähenkilö tekee monta matkaa vaihtoehtoisiin elämiinsä. Löytääkö hän onnellisempia, rikkaampia, täyteläisempiä elämiä, jos olisi joissain tilanteissa valinnut toisin. Ja mitä onni ja onnellisuus oikeastaan ovat ja mistä ihminen ne loppujen lopuksi löytää.

Miksi ihminen usein haikailee muuta kuin mitä hänellä on. Kuvittelee toisenlaisen elämän paremmaksi kuin omansa. Katuu tekemiään valintoja. Katkeroituukin. Niinpä - pitäisi katsoa lähemmäs päästäkseen pidemmälle ja löytääkseen perille. Näitä ajatuksia mieleeni nousi kirjaa lukiessani.

Matt Haig on brittiläinen kirjailija, jonka romaaneja ja tietokirjoja on käännetty yli 30 kielelle. Hän on saanut teoksillaan useita palkintoja.

Kirja löytyy ainakin BookBeatin valikoimista myös äänikirjana Krista Putkonen-Örnin lukemana. Yritin alkuun kuunnella tämän, mutta huomasin jo heti alkuun, että tämän kirjan haluan ennemmin lukea. Omille mielikuville jää jotenkin enemmän tilaa lukiessa.

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat 

Kuoleman monet kasvot

 

Ursula Vala:
Kuoleman monet kasvot
Totuus oikeuslääkärin työstä

Jokainen, joka on syntynyt, tulee ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella kuolemaan. Se on varmaa. Se mitä sattuu ja tapahtuu näiden kahden tapahtuman välillä riippuu olosuhteista, sattumuksista, omista ja joskus muidenkin päätöksistä ja ihmisestä itsestään. Se, miten kuolemme, on myös pitkälti sattumanvaraista, riippuen elintavoistamme, sairauksistamme tai pelkästään sattumasta. Ainoa tapa tietää kuolinhetkensä, on suorittaa kuolemaan johtava teko itse, mutta toivottavasti elämä näissäkin suunnitelmissa kuitenkin lopulta voittaisi.

Koska kuolema tulee vääjäämättä, on kirjan kirjoittajan mielestä hyvä tutustua siihen, mitä tuleman pitää. Mitä tapahtuu kuoltuamme. Lähdemmehän kuoltuamme kohti tuntematonta. 

Mille tahansa muulle matkalle lähtiessämme, tutustumme useimmiten matkakohteeseen etukäteen. Miksei sitten kuolemaankin?

Kirjan on kirjoittanut oikeuslääkäri, joka suorittaa oikeuslääketieteellisiä ruumiinavauksia. Silloin kuolinsyyn selvittäminen on esimerkiksi mahdollisten rikosten selvittämiseksi tai poissulkemiseksi välttämätöntä eivätkä edes omaiset voi tällöin avausta kieltää. Kuvittelisin, että kuolinsyy on omaisille pääsääntöisesti helpottava tieto ja jos aivan yksiselitteistä syytä kuolemaan ei löydy ainakin hyvin todennäköinen syy tai syitä löytyy.

Kuuntelin kirjan BookBeatin valikoimista Krista Putkonen-Örnin lukemana ja kuuntelukokemus oli mitä miellyttävin aiheestaan huolimatta. Ihan oikeita tapauksia

kirjassa ei ollut tietosuojalain eikä tunnistettavuuden vuoksi omaisia ajatellen. Ruumiinavaustarinat olivat kuitenkin niitä tavallisimpia - mystisiä terveen ihmisen äkkikuolemia, joihin syy löytyy ruumiinavauksesta ja esimerkiksi liiallisen päihteidenkäytön aiheuttamia kuolemia.

Kirja oli todellakin mielenkiintoinen eikä ollenkaan ahdistava tai pelottava. Sanojen takaa huokuu kirjoittajan paneutuminen työhönsä koko sydämellään ja välittäminen ihmisistä - vaikka kaikki hänen asiakkaansa ovatkin kuolleita.

Kirjailija myöskin muistuttaa, että niin kauan kuin olemme elossa ja järjissämme, on hyvä laittaa kuntoon omat toiveet liittyen omaan kuolemaamme; tehdä tarvittavat testamentit ja ilmaista toiveet hautajaisten suhteen. Tähän lisäisin vielä hoitotahdon elämän loppumetrejä varten ennen kuolemaa ja mahdollisen elvytyskiellon, niin toivoessaan.

Kirjan lopussa oli malliesimerkkinä kirjailijan omat toiveet hautajaisistaan ja hautaamisestaan. Tämä asia täytyykin laittaa kuntoon. Jokaisen pitäisi - iästä riippumatta. Ja tämä kirja kannattaa myös lukea tai kuunnella. 

Olemme aiemminkin lukeneet / kuunnelleet kirjoja samasta aihepiiristä. Pääset lukemaan postaukset alla olevista linkeistä.

Kuolema - oikeuslääkäri selvittää

Epäluonnolliset syyt

Tahdoit taikka et

Kuolleiden kirja

Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat

Kuollut kulkee

Pohdimme taannoin myös sitä, miksi kuolemasta puhutaan niin usein kiertoilmaisuin:

Kiertoilmaisujen kuningas

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat / BookBeat