Seksistä ja matematiikasta

Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta. Kyseessä on tämän vuoden Finlandia-voittajan vuonna 2015 kirjoittama teos, joka Hävitys-nimisen, palkitun kirjan siivellä on paremmin päässyt päivänvaloon. 

Sivuja kirjassa on 476 ja kuuntelurupeama kestää noin 15 tuntia. 

Hävityksestä postasinkin jo aikaisemmin tänne blogiin. Jo nimenkin perusteella voi päätellä, että tässä kirjassa kerrotaan juuri siitä. Ja matematiikasta. Minun mielestäni aika tyhjänpäiväistä hölynpölyä, eikä kirjan ”clou” auennut ainakaan sen 36 prosentin aikana, minkä ehdin kirjasta kuunnella. 

Lukija oli Krista Kosonen, joka oli lukijana vähemmän lakoninen kuin se Hävityksen lukija. Kosonen selviytyi urakasta ihan hyvin, ainakin siihen 36 prosenttiin saakka, jolloin lopetin kuuntelun ja päätin käyttää aikani johonkin mielenkiintoisempaan kuunteluun. 

Storyteliltä lainasin tämän tekstin:

” Saksaan asettunut suomalaismatemaatikko Erika on vältellyt koko elämänsä pimeyttä, järjettömyyttä, kosteutta ja kuvottavaa hajua. Sitten pahin tapahtuu, ja Erikan on paettava kotimaahansa. Samoihin aikoihin Suomenlahdella öljytankkeri valuttaa sisältönsä mereen. Varsinainen katastrofi syntyy kuitenkin siellä, missä laivat kuljettavat lastinsa luotettavasti perille.

Iida Rauma kirjoittaa kriisiytyvästä elämäntavastamme ja rajoihinsa törmäävästä järjestä. Lajikadon, lämpenevän ilmaston ja yleisen epävakauden maailmassa on kysyttävä, mikä ajattelussamme on johtanut meidät tähän. 

Seksistä ja matematiikasta on loistelias romaani kummituksista ja ihmisistä, unihalvauksista ja rytmihäiriöistä ja peruttamattomista virheistä. Se on romaani Erikan pissahädästä ja seksuaalisesta halusta. Järki kiskoo meitä tuhoon, rakkaus ei voita kaikkea, ja rappukäytävässä odottaa se, jonka kaikista vähiten haluaisit kohdata.”

Siinä se lyhyesti. Kovin viiltävään analyysiin ja veretseisauttavaan lukukokemukseen teos ei yllä. Finlandian voittanut teos pisti siinä paremmaksi. Sitä mietin, mikä vimma on nykyään kirjoittaa homoseksuaalisuudesta. Molemmissa edellä mainituissa kirjoissa se on paikoitellen esillä. Luultavasti myös Rauman esikoisteoksessa, jonka vielä ajattelin kuunnella. 

Onko niin, että aihe ”myy” juuri nyt parhaiten. Ja sen ansiostako Hävitys sai Finlandiansa? 

Kuva: Gummerus

Ei kaupallista yhyeistyötä

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.

Hävitys - tapauskertomus, Finlandia-voittaja 2022

Iida Rauman kolmas romaani palkittiin Finlandia- palkinnolla kaunokirjallisuuden sarjassa tänä vuonna. Kirja on paksu, sivuja on 400. Mutta kuuntelin sen BookBeatista äänikirjana. Siellä sen kuunteleminen kesti yli 13 tuntia, vaikka lukija pajatti tekstiä menemään sellaista tahtia, ettei taukoa meinannut löytyä, jos piti kuuntelu hetkeksi katkaista.

Kirjahan kertoo koulukiusaamisesta ja -väkivallasta sekä muusta sortamisesta, jota lapsiin kohdistetaan. Näin yhdellä lauseella sanottuna. Välillä teksti tuntuu aika puuduttavaltakin, varsinkin ensimmäisen luvun aikana. Toisen luvun aikana vasta teksti pääsee kunnolla vauhtiin. Tai sitten on niin, että se ensimmäinen luku pitäisikin kuunnella uudestaan sen jälkeen, kun on koko kirjan kuunnellut. En kyllä siihen aio lähteä, sen verran suuri määrä hyviä kirjoja odottaa BookBeatissa kuuntelemistaan.

Kirjan tapahtumat, ainakin suuri osa niistä on tapahtunut kirjan kirjoittajalle itselleen. Sitähän ei kukaan voi tietää, ovatko ne tapahtuneet juuri sellaisina ja onko ehkä jotain liioiteltu. Mutta varsin karmeaa luettavaa se paikoitellen on. Onkohan näitä asioita koskaan sanottukaan näin suoraan? Henkistä väkivaltaa, epäoikeudenmukaisuutta, sortoa, mitätöimistä, fyysistäkin väkivaltaa. Tekijöinä alakoulun oppilaat toinen toisilleen yksin sekä ryhmässä sekä opettaja ja muut koulun aikuiset yksin sekä ryhmässä.

Omassa koulussani en muista havainneeni tai kokeneeni missään tapauksessa noin kovaa koulukiusaamista, mutta olinkin koulussa 20 vuotta aikaisemmin ja pienemmällä paikkakunnalla kuin kirjoittaja. Meidän kouluissamme käytös ainakin oppilailla toisiaan kohtaan oli suorastaan sivistynyttä tämän kirjan kirjoittajan kokemuksiin verrattuna. 

Mutta sen sijaan jotain tuttuja välähdyksiä tulee mieleen omilta kouluajoilta, kun kirjoittaja kertoo opettajansa edesottamuksista. Kuvauksen mukaan opettaja vaikuttaa täysin ammattitaidottomalta. ”Opettajakin on vain ihminen”, sanotaan kirjassa. Kyllä, mutta silti ei hän saa toimia oppilaitaan kohtaan niin, että joku tai jotkut traumatisoituu lopuksi iäkseen. 

Ja varsinkin samankaltaisia kytköksiä tulee mieleen myöhempinä aikoina työelämästä. Kirjailija puhuukin hahmonsa äänellä, että opettajalla on aivan liian paljon valtaa oppilaisiinsa nähden. Samaa mieltä olen työpaikan lähiesimiehestä, jolla usein on aivan liian paljon valtaa työpaikallaan. Se on vahingollista koko yhteisölle ja yritykselle, jos sitä valtaa käyttää siihen ja esimiestyöhön kykenemätön ihminen. Mutta ei nyt mennä siihen enempää. Tulipahan vaan mieleen.

Suvi Ahola kirjoittaa Helsingin Sanomissa julkaistussa arvostelussaan: "Koulu on vain esimerkki laitoksesta, joka ei voi muuta tehdäkään kuin alistaa: hauras hierarkia pakottaa "yhteishenkeen", joka edellyttää sekä autoritaarista johtamista että yleisen pahan olon suuntaamista syntipukkeihin. Näitä - aina jollain lailla erilaisia - yksilöitä kiusataan yhteisvoimin, ja se taas voimaannuttaa yhteisöä entisestään, saa sen pitämään käytöstään luonnollisena ja legitiiminä."

Tuossa kappaleessa on tiivistettynä iso osa kirjasta. Kirjan hahmo A. sanoo osuvasti, että aikuisten kesken vastaavanlaiset tapahtumat ovat rikoslain alaisia, mutta koululaisten kesken sama asia on vain "koulukiusaamista", johon ei pystytä puuttumaan, halutaanko edes.

Hävitys on myös mielenkiintoinen ja mittava selostus Turun ja lähialueen historiasta sekä rakennuksista. Jos olisin turkulainen tai muuten paremmin kaupunkia tunteva, kirja olisi varmasti siinä suhteessa vielä mielenkiintoisempi. Kirjailija on tehnyt perusteellisen pohjatyön ja kirjoittanut kirjaansa kuusi vuotta. Sen kyllä huomaa. Mitään ei ole sanottu puolinaisesti ja kieli on selkeää. Lukija on selväsanainen, paitsi hetkittäin ehkä vähän monotoninen.

Kirja on Finlandiansa varmasti ansainnut, mutta en ole lukenut muita ehdokkaita vielä ainakaan. Voittajan valintaan saattoi vaikuttaa myös valinnan tekijän tausta turkulaisena pappina ja piispana sekä ev.lut. kirkon edustajana, joka haluaa ehkä kirkastaa ja uudistaa kirkosta saatavaa kuvaa queer-kulttuurin (?) hiljaisessa hyväksymisessä. Niinpä en yhtään yllättynyt siitä, että kirjassa oli homoseksuaalisuus taustalla vaikuttamassa.

Kuvat: Suomalainen kirjakauppa

Ei kaupallista yhteistyötä

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.